Miksei mies voi saada

Lukasepa tosta alla olevasta ketjusta myös Jaanan vastaus, ja :

Yleensä eroissa lapsen huoltajia ovat molemmat vanhemmat, siis "yhteishuoltajuus". Pitää olla melko hyvät perustelut, miksi yhteishuoltajuus ei sovi jos toinen sitä ehdottaa.

No seuraavaksi sitten sovittava siitä kumpi vanhemmista lähivanhempi, siis jonka luona lapsi kirjoilla ja kenelle toinen vanhemmista maksaa elarit osuutena lapsensa elinkustannuksista. Tämän vanhemmat toivottavasti osaavat sopia, eli mikä heidän lapselleen parasta.

Sitten pohditaan tapaamiset. Joissain tapauksissa parasta että tapaamiset ovat kovinkin laajat, vaikka vuoroviikoin. Ja valitettavasti joskus parasta ettei tapaamisia ole lainkaan, ainakaan valvomattomia. Siis tapaamiset ja huoltajuus eivät ole yksi ja sama asia.

Elleivät vanhemmat sitten pääse sopuun (4% huoltajuusasioista tiitaisina päätetään oikeudessa), niin sosiaaliviranomaiset tekevät olosuhdeselvityksen mikä sekin aika rankka kokemus lapselle. Käytännössä hän kokee joutuvansa valitsemaan vanhempien välillä ... asema johon en ainakaan koskaan toivoisi oman lapseni joutuva, traumatisoivaa. Yleensä tuomari päättää asian ao. selvityksen suositusten mukaisesti.

Jaana täällä taannoin kirjoitti, että oikeudessa "tuomitut" huoltajuudet isän ja äidin välillä menevät noin puoliksi. Jos oikein intoudun, koetan asiaan faktaa löytää "googlettamalla".

Huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta puhuttaessa, mieskin voi huoltajuuden tai lahivanhemmuudes "saada".
Nainen ei kyllä mielestäni joudu huoltajaksi.
Eihän ketään huoltajaksi voi pakottaa??? Vai voiko???
Miksi naiselle useimmassa tapauksessa annetaan yksinhuolto, siihen on monia syitä.
Niitä syitä tässä nyt on tullut selvitettyä tuossa alemmassa viestiketjussa.

Olin tässä taannoin kuuntelemassa luentoa.
Aiheina oli kaiken laista eroon liittyen ja sitä kautta lapsiin.

Mutta tuon tässä esille vain yhden aiheen, joka sai minut miettimään sosiaalialan ammattilaisten ammattitaitoa.
Heitä mitenkään loukkaamatta, koska samalla potkaisisin itseänikin nilkkaan,,,:D

Alustuksen pitäjä oli tehnyt tutkimusta siitä, millä tavalla lasten valvojat riitatilanteissa käyttäytyy, ja miten he vanhempia neuvovat ja millaisiin lopputuloksiin päädyttiin lastenvalvojan neuvojen pohjalta.
Kyllähän se niin meni, että lastenvalvojalla aika suuri merkitys oli näissä tilanteissa.
Monet sopimukset allekirjoitettiin sitten niin, kun hän oli neuvonut.
Huom, nämä koski siis vain niitä tilanteita, joissa vanhemmat eivät olleet kaksistaan päässeet mihinkään lopputulokseen!
ne sopimukset, jotka vain hyväksytetään siellä on asia erikseen.

Joka tapauksessa, mikä sitten ohjasi tätä lastenvalvojan toimintamallia, oli hänen OMAKOHTAINEN kokemus eroista.
Joko omassa elämässä, tai omien vanhempien elämässä.
Siis, se mikä mielikuva hänellä on asiasta.

Esimerkki: jos lastenvalvojalla itsellään ollut riitaisa ero.
Mies hankaloittaa lapsen elämää, ja siitä syystä hän saanut yksinhuoltajuuden, niin kun ovesta astuu pari sisään, jolla erilaiset näkemykset asioista ja niiden hoitotavoista, ajattelee tämä lasten valvoja, et ok, yritetään äidille saada yksinhuolto, niin hänellä on helpompaa sen jälkeen.
Ei sillä ole paljoa merkitystä, onko se oikeasti isä, joka kinaa aiheuttaa.
mutta lapsi äidille.

Lastenvalvojahan ei sitä päätä, mutta monet ei muusta tiedä, ja tottakai lastenvalvojia kuunnellaan, ja heidän ehdotuksien mukaan toimitaan.

Ammatillisessa koulutuksessa ei kuulemma olla vielä oikein herätty siihen, että omia tunteita ei todellakaan saa peilata asiakkaisiin.
Mutta kun ihmisiä hekin vain ovat, ja mistään muusta heillä ei ole tietoa/kokemusta, kun omasta elämästä, miten silloin voi objektiivisesti tarkastella asioita???