oma kokemukseni erosta

Seurusteltiin 7 vuotta ja oltiin naimisissa 7 vuotta. Pari viimeistä vuotta oli aika tuskallista koska tunteet muuttuivat lähinnä ystävyydeksi, intohomo oli nollassa. Puhuimme paljon asiasta ja koetimme tehdä sille jotain, yhteisiä harrastuksia, matkoja... mutta ei vaan tuntunut hyvältä. Yhteisestä päätöksestä erosimme, täydessä sovussa, riitelemättä. Nyt on aikaa kulunut toista vuotta ja molemmilla menee paremmin kuin pitkään aikaan. Molemmilla on uusi suhde ja olemme edelleen ystäviä. Tottakai erosta ja pitkän suhteen loppumisesta jäi haavoja ja se oli hirvittävän surullinen tapahtuna, mutta siitä selviää. Itse harrastin paljon liikuntaa, kävin ulkona yms. Muutamia "yhdenyön" juttujakin harrastin ja ne olivat ihan ok. Ei elämäänsä kannata tuhlata sellaiseen mistä ei pidä. Vaikeitakin ratkaisuja on joskus tehtävä, niistä pääsee aina yli. On vain yksi elämä, se pitää elää onnellisena, itselleen rehellisenä ja satuttamatta muita. Rakastakaa toisianne ihmiset, ja itseänne ennenkaikkea.
111836
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

jutustelet asiaa mut aikas monella on lapsia (pieniä) joten kaitpa jotkin tekee eri tavalla lapsien takia. tai no sitten ihan puhtaasti toiseen tottumisen takia.

yksi sukulaiseni on periaatteessa toiminut tavallaan niin lapsien takia että ei halua miehestään eroon.

mut jos ei ole lapsia niini eihän mikään estä parantamasta omaa elämää se on totta:)

Äänestä
  • Sen unohdin sanoa, ettei meillä ole lapsia. Se helpotti tietenkin suunnattomasti asioita. Saattaa olla että olisin tehnyt toisin jos olisi ollut lapsia.

    Äänestä

  • Toisaalta, ei lastenkaan ole hyvä jos vanhemmilla ei ole hyvä olla.

    Äänestä

  • Elina kirjoitti:

    Toisaalta, ei lastenkaan ole hyvä jos vanhemmilla ei ole hyvä olla.

    hei!hienoa että olet selvinnyt.itse olen tilanteessa josta en osaa lähteä pois.olen ollut sman kundin kanssa 3 vuotta ja hän on ehdottomasti elämäni prinssi.:)siinä se pulma sitten kai onkin.tiedän ettei suhteemme ole kummalekaan pidemmän päälle hyvä juttu.pidän tätä todella rakasta ihmistä itsestäänselvyytenä.mielestäni hän ei ansaitse sitä!hänen aikaisemmat naisensa ovat olleet kilttejä ja hänen itsetunnolleen tuntuu olevan kova paikka se että olen paljon kokeneempi.minusta tuntuu että minun on lopetettava suhde hänen parastaan ajatellen, mutten tiedä kuinka sen tekisin???:(:(meillä no todella avoin suhde ja tunnen myös enemmän ystävyyttä häntä kohtaan.kauheaa luopua unelmien prinssistään.:(

    Äänestä

  • Elina kirjoitti:

    Toisaalta, ei lastenkaan ole hyvä jos vanhemmilla ei ole hyvä olla.

    ..että ei se ole lapsillekaan herkkua, kun aistivat isän ja äidin riidat. Joskus on hyvä lopettaa, ennenkuin "puukko heiluu", ja sitten ei jäisi lapselle mitään. Eron syitä voi olla monia.

    Itse eronnut ja nyt ns. yh-isä.

    Välillä raskasta ja silti en antaisi päivääkään pois!

    Äänestä

  • voin sanoa kirjoitti:

    ..että ei se ole lapsillekaan herkkua, kun aistivat isän ja äidin riidat. Joskus on hyvä lopettaa, ennenkuin "puukko heiluu", ja sitten ei jäisi lapselle mitään. Eron syitä voi olla monia.

    Itse eronnut ja nyt ns. yh-isä.

    Välillä raskasta ja silti en antaisi päivääkään pois!

    sukulaisilla menee muutoin hyvin että ei pahempia kärhämöitä sinällään. mutta mies haluaa viellä yrittää:) kun kuitenkin lapsiaan rakastaa nainen ei niin varma enään.

    hän sanoi että pärjäisi yh:nakin.

    Äänestä

  • lepardi kirjoitti:

    sukulaisilla menee muutoin hyvin että ei pahempia kärhämöitä sinällään. mutta mies haluaa viellä yrittää:) kun kuitenkin lapsiaan rakastaa nainen ei niin varma enään.

    hän sanoi että pärjäisi yh:nakin.

    siis nainen ei ole enää varma suhteestaan mutta lapsiaan rakastaa kyllä:) kuitenkin lähemmäs 9vuotta yhdessä ovat olleet. vaikkakin avoliitossa.

    Äänestä

rakkaus ja intohimo on kaks täysin eri asiaa
jos toista rakastaa sydämestää ei siihen intohimoa tarvita ollakseen onnellinen .intohimo
on rakkaus´den pahin vihollinen. toivoo
onnellisessa suhteessa elävä.yks 37vuotias mies.

Äänestä
  • Jos rakkaudesta puuttuu intohimo, rakkaus on ystävänrakkautta. Intohimo on sitä että tuntee toista kohtaan halua ja himoa. Molempia tarvitaan. Rakkautta ja intohimoa. Ellet ole koskaan kokenut intohimoa toista ihmistä kohtaan, olen surullinen puolestasi.

    Äänestä

  • Tinttu kirjoitti:

    Jos rakkaudesta puuttuu intohimo, rakkaus on ystävänrakkautta. Intohimo on sitä että tuntee toista kohtaan halua ja himoa. Molempia tarvitaan. Rakkautta ja intohimoa. Ellet ole koskaan kokenut intohimoa toista ihmistä kohtaan, olen surullinen puolestasi.

    Tunnen rakkautta ja rakastan koko sielullani vaimoani,yhdesä oltu 23 vuotta.Pitkään avioliittoon kuuluu ylä- ja alamäet jopa kaudet jolloin intohimo on hukassa,mutta se ei tarkoita että ei rakastaisi. Nuoren,kokemattoman ihmisen puhetta että rakkaus on sama kuin intohimo,raskaaksi tulee elämänpolkusi jos intohimoa pitää koko ajan olla ja koet että muuten ei ole rakkautta.

    Äänestä

  • M47 kirjoitti:

    Tunnen rakkautta ja rakastan koko sielullani vaimoani,yhdesä oltu 23 vuotta.Pitkään avioliittoon kuuluu ylä- ja alamäet jopa kaudet jolloin intohimo on hukassa,mutta se ei tarkoita että ei rakastaisi. Nuoren,kokemattoman ihmisen puhetta että rakkaus on sama kuin intohimo,raskaaksi tulee elämänpolkusi jos intohimoa pitää koko ajan olla ja koet että muuten ei ole rakkautta.

    Näitä intohimon orjia nähneenä voin todeta saman. Eivät ne osaa rakkautta antaa kun eivät tiedä mitä se on. Intohimon jälkeen tunteet viilenee ja haetaan taas uusi intohimo, tunnekylmä tyhjyys vaan ihmisen sisällä intohimon sammuttua. Intohimo on kuin jotain huumetta mitä pitää saada koko ajan. Kamala kohtalo elää haku päällä koko elämä, eikä mitään intohimoo syvempää saavuta ikinä kenenkään kanssa!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Make kirjoitti:

Seurusteltiin 7 vuotta ja oltiin naimisissa 7 vuotta. Pari viimeistä vuotta oli aika tuskallista koska tunteet muuttuivat lähinnä ystävyydeksi, intohomo oli nollassa. Puhuimme paljon asiasta ja koetimme tehdä sille jotain, yhteisiä harrastuksia, matkoja... mutta ei vaan tuntunut hyvältä. Yhteisestä päätöksestä erosimme, täydessä sovussa, riitelemättä. Nyt on aikaa kulunut toista vuotta ja molemmilla menee paremmin kuin pitkään aikaan. Molemmilla on uusi suhde ja olemme edelleen ystäviä. Tottakai erosta ja pitkän suhteen loppumisesta jäi haavoja ja se oli hirvittävän surullinen tapahtuna, mutta siitä selviää. Itse harrastin paljon liikuntaa, kävin ulkona yms. Muutamia "yhdenyön" juttujakin harrastin ja ne olivat ihan ok. Ei elämäänsä kannata tuhlata sellaiseen mistä ei pidä. Vaikeitakin ratkaisuja on joskus tehtävä, niistä pääsee aina yli. On vain yksi elämä, se pitää elää onnellisena, itselleen rehellisenä ja satuttamatta muita. Rakastakaa toisianne ihmiset, ja itseänne ennenkaikkea.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu