Olen 17-vuotias nuori naisen alku ja ihastunut 29-vuotiaaseen mieheen. Itseasiassa tätä ihastumista on kestänyt jo 2v ajan, tutustuttiin sillon ensimmäisen kerran kun minä olin 15v ja mies 27v, minun aloitteesta, kun otin mieheen yhteyttä facebookin kautta ja kehuin häntä komeaksi. :) Hän oli siis muualta mulle jo ennestään "tuttu" ja sitä kautta osasin ehtiä just hänet käsiini.
Kun kehuin miestä komeaksi, hän kiitti ja sitten ruvettiin juttelemaan enemmän ja sitä kautta tutustuttiin. Mies oli vähän vaikea alussa kaveruudenkin suhteen, koska meillä oli ikäeroa sen verran paljon ja miehen silmissä olin vielä aika nuori, mutta itse tuota ikäeroa en loppupeleissä nää ees pahana koska ei mun mielestä 12v oo ikäerona vielä mitään ja kaverihan nyt ainakin voi eri ikäisten ihmisten kanssa olla ja mun mielestä isot ikäerot on vasta päälle 20v ikäeroja, joissa vanhempi osapuoli voi hyvin olla nuoremman isä tai äiti ! Meillä ei sitä ongelmaa ole. :) muutenkin olen aina inhonnut ja ärsyyntynyt siitä sanonnasta, että mulla muka ois myöhemmin oikeus tälläiseen parisuhteeseen missä ikäeroa enemmän, ei kyllä ole, vaan mulla on oikeus just sillon kun itse haluan ja millon asian parhaaks näen... :) muiden mielipiteistä viis .
Meitä yhdistää moni asia miehen kanssa. Mies on todella komea ja minä nätti nuori nainen. Luonteiltamme olemme hyväntahtoisia ja vilkkaita, ystävällisiä, tunteellisia, mutta ei silti mitään lässyköitä ja miehessä tykkään etenkin siitä että hän ei halua haastaa riitaa kenenkään kanssa, vaan haluaisi että kaikki eläisivät sovussa, mies on myös sosiaalinen ja tykkää juhlimisesta, matkustelusta, erilaisista kulttuureista... Joten näin ollen osaa hyvin hyväksyä myös erilaiset ihmiset. :)
Meitä yhdistää myös meidän taustat. Mies on entinen narkomaani ja rikollinen, jonka vanhemmat on eronnu, isä ei ole ollut läsnä, äiti ollut alkoholisti. Mun vanhemmat on myös eronnu, äiti hylkäs minut mun ollessa 7v, isä entinen alkoholisti, oon ollu huostaanotettuna, mua on kiusattu. Rankkojen taustojemme vuoksi pystyttiin hyvin myös ymmärtämään toisiamme ja tukemaan toisiamme.
Mä oon aina tykänny vanhemmista pojista/miehistä ja haaveillu myös tulevani nuorena äidiksi, mutta sitä ennen haluaisin seurustella vuosia ja mennä naimisiin ennen lapsen syntymää. Uskon että juuri tämän miehen kanssa se kaikki voisi onnistua! Oon aatellu että esikoisen syntyessä, mie oisin 22v ja mies 34v, ne ois hyvät iät meille molemmille, 20-21vuotiaana menisin naimisiin...
Jännä nähdä teidän muiden mielipiteitä, vaikka lopulliset päätökset teenkin itse, toivottavasti en nyt kuitenkaan kauheasti saisi mitään paskaa niskaan vaan joku muukin voisi nähdä että tästä voisi kehkeytyä jotain ja kunnioittaa myös mun toiveita nuoresta äitiydestä yms, tiijän että meidän suhde on jollakin tavalla erilainen, mutta just sitä minä oonkin halunnu mun elämään, jotain erilaista, mikä kolahtais oikeen kunnolla ja mä uskon et tää mies on minun sielunkumppani ... <3 tuutte näkee vielä ;)
Kun kehuin miestä komeaksi, hän kiitti ja sitten ruvettiin juttelemaan enemmän ja sitä kautta tutustuttiin. Mies oli vähän vaikea alussa kaveruudenkin suhteen, koska meillä oli ikäeroa sen verran paljon ja miehen silmissä olin vielä aika nuori, mutta itse tuota ikäeroa en loppupeleissä nää ees pahana koska ei mun mielestä 12v oo ikäerona vielä mitään ja kaverihan nyt ainakin voi eri ikäisten ihmisten kanssa olla ja mun mielestä isot ikäerot on vasta päälle 20v ikäeroja, joissa vanhempi osapuoli voi hyvin olla nuoremman isä tai äiti ! Meillä ei sitä ongelmaa ole. :) muutenkin olen aina inhonnut ja ärsyyntynyt siitä sanonnasta, että mulla muka ois myöhemmin oikeus tälläiseen parisuhteeseen missä ikäeroa enemmän, ei kyllä ole, vaan mulla on oikeus just sillon kun itse haluan ja millon asian parhaaks näen... :) muiden mielipiteistä viis .
Meitä yhdistää moni asia miehen kanssa. Mies on todella komea ja minä nätti nuori nainen. Luonteiltamme olemme hyväntahtoisia ja vilkkaita, ystävällisiä, tunteellisia, mutta ei silti mitään lässyköitä ja miehessä tykkään etenkin siitä että hän ei halua haastaa riitaa kenenkään kanssa, vaan haluaisi että kaikki eläisivät sovussa, mies on myös sosiaalinen ja tykkää juhlimisesta, matkustelusta, erilaisista kulttuureista... Joten näin ollen osaa hyvin hyväksyä myös erilaiset ihmiset. :)
Meitä yhdistää myös meidän taustat. Mies on entinen narkomaani ja rikollinen, jonka vanhemmat on eronnu, isä ei ole ollut läsnä, äiti ollut alkoholisti. Mun vanhemmat on myös eronnu, äiti hylkäs minut mun ollessa 7v, isä entinen alkoholisti, oon ollu huostaanotettuna, mua on kiusattu. Rankkojen taustojemme vuoksi pystyttiin hyvin myös ymmärtämään toisiamme ja tukemaan toisiamme.
Mä oon aina tykänny vanhemmista pojista/miehistä ja haaveillu myös tulevani nuorena äidiksi, mutta sitä ennen haluaisin seurustella vuosia ja mennä naimisiin ennen lapsen syntymää. Uskon että juuri tämän miehen kanssa se kaikki voisi onnistua! Oon aatellu että esikoisen syntyessä, mie oisin 22v ja mies 34v, ne ois hyvät iät meille molemmille, 20-21vuotiaana menisin naimisiin...
Jännä nähdä teidän muiden mielipiteitä, vaikka lopulliset päätökset teenkin itse, toivottavasti en nyt kuitenkaan kauheasti saisi mitään paskaa niskaan vaan joku muukin voisi nähdä että tästä voisi kehkeytyä jotain ja kunnioittaa myös mun toiveita nuoresta äitiydestä yms, tiijän että meidän suhde on jollakin tavalla erilainen, mutta just sitä minä oonkin halunnu mun elämään, jotain erilaista, mikä kolahtais oikeen kunnolla ja mä uskon et tää mies on minun sielunkumppani ... <3 tuutte näkee vielä ;)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eihän tuollainen 12v ikäero ole mitään noin päin.
Itse seurustelin 28 vuotiaana 42 vuotiaan naisen kanssa, se oli jo aika extreme kun oli noin päin että nainen oli se vanhempi..
Mä en taas aattele et sil on mitään merkitystä kummin päin sukupuolet on.. :) mutta varmaankin se on kuitenkin jollakin tavalla yleisempää et naiset haluaa itseään vanhemman miehen..
Ja taas kerran tää sama trolli. Nimimerkki vaan vaihtuu mutta stoori aina sama, paitsi ettei nää päähenkilöt vanhene lainkaan. Viimeksi teit tämän saman keskustelun vuosi tai kaksi sitten. Hei vaihda nyt välillä edes tota tarinaa tai tee sille jatko-osa.
Mietin ihan täysin samaa, mutta eikös aiemmin ollut nuorempi jopa? Muistelisin, että tyttö oli joskus jopa alle suojarajan, 15?
Saattoi olla, mutta tarina on ihan sama ja aina se kysyy tuota "mielipidettä". Aika huono provo jo nykyään..... muistaakseni sitten kun tuli niitä vastauksia, etenkin kielteisiä, alkoi hirveä vittuilu ja haukkuminen että me lukijat ei tajuta mitään jne. :DDD
Toi ikäero ja lapsen haluaminen 20-25v. ja noi "mies entinen narkomaani/rikollinen ja mullaki oli vaikee lapsuus" -jutut on aina tolla samat.
Joo se on totta, sama tarina oli kyllä muuten. Ikä vaan tosiaan muistaakseni vaihteli aina välillä.
Mutta hei, tämä on sama kuin memeissä, ne vaan plopsahtaa pinnalle taas jossain vaiheessa :D
hoitokodissa on ikävä trollille
Ei kannata. Havahdut sitten 27-vuotiaana siihen, että olet viimeiset 10v elänyt 3-kymppisen elämää. Parhaat nuoruusvuodet ovat menneet iskelmäfestareilla ja vesijumpassa harrastellessa. Sitten 30-vuotiaana tulee himo bilettää ja elää uudelleen sitä menetettyä 2kymppistään.