En oikein osaa tulkita omia tunteitani naispuolista työkaveriani kohtaan. Olemme työskennelleet samassa työpaikassa yli viisi vuotta, ja hän oli vastikään pitkällä sairaslomalla. Siltä palattuaan olen nyt huomannut jotain ihastuksenkaltaista omalta osaltani.
Olen tahollani naimisissa, enkä todellakaan ole tässä omasta parisuhteestani lähdössä kävelemään. Eikä tarkoitus ole myöskään mitään syrjähyppyä suunnitella (eihän työkaveri ole omalta osaltaan antanut sen kummemmin mitään osviittaa samankaltaisista tuntemuksista).
Oma fiilis on vain todella ristiriitainen; miten tukahdutat orastavat tunteesi? Kuten jo totesin, omaa parisuhdetta en ole karille ajamassa, eikä ajatus työpaikkaromanssista sen enempää kiehdo. Mutta minkäs teet, kun toisen hymy saa perhosia vatsanpohjaan. Eipä niitä tuntemuksia faktoilla hiljennetä.
Olen tahollani naimisissa, enkä todellakaan ole tässä omasta parisuhteestani lähdössä kävelemään. Eikä tarkoitus ole myöskään mitään syrjähyppyä suunnitella (eihän työkaveri ole omalta osaltaan antanut sen kummemmin mitään osviittaa samankaltaisista tuntemuksista).
Oma fiilis on vain todella ristiriitainen; miten tukahdutat orastavat tunteesi? Kuten jo totesin, omaa parisuhdetta en ole karille ajamassa, eikä ajatus työpaikkaromanssista sen enempää kiehdo. Mutta minkäs teet, kun toisen hymy saa perhosia vatsanpohjaan. Eipä niitä tuntemuksia faktoilla hiljennetä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Paras vaan tukahduttaa tunteet. Pahinta olis jos vielä saisit vastakaikua ja sinulla ei ole vakavia aikeita ensinnäkään.
Naisena ja ihastuneena ja ihastuksen kohteena vuosia olleena on raastavaa kun tietää ettei yhteistä tulevaisuutta tule koskaan olemaan. Ääneen lausutut tunnustukset...jodpa oltais aiemmin tavattu jne.
Lisäksi jos suhteesi on onnellinen älä pilaa sitä.
Nainen,työpaikka,tunteet...Ennemmin tai myöhemmin olet kusessa asian kanssa.
Nimim.Uutta työtä etsimässä
Hyvä neuvo. Kyllä ne tunteet siitä haalenee, jos yrittää mahdollisimman vähän olla tekemisissä. Parempi hyvä työkaveri kuin pilattu kaikki. Jos edelleen lähennytte eikä tunteet katoa etkä ole tyytyväinen nykyiseen parisuhteeseen, mietit vaihtoehtoja myöhemmin ensi vuonna uudestaan.
Kiitos hyvistä ja asiallista vastauksista. Tukahduttaa ne tunteet täytyy. Nämä tuntemukset tulivat hieman takavasemmalta, ja harvemmin minulle näin on käynyt. Mutta, onneksi ymmärrän täysin mitä on menetettävänä. Kerrankin voin todeta, että onneksi järki on minulla tunnetta vahvempana.
Ovatko kaikki suhteesi järjellä järjestetyt?
Eivät suinkaan, mutta ehkä tässä tapauksessa on syytä antaa järjen viedä.
anna tunteiden näkyä ihaluna ...kivana työkaverina....voipi olla että työtkin sujuu kivasti. Mutta kuumimpina aikoina kannattaa antaa tunteiden jäähtyä. Kokemusta on ...en lähtenyt huumaan ja sitten löysimme toistemme uudelleen työkaverina ja ystävänä. En kadu että en mennyt eka tunteeseen. Se tunne voi kertoa toisesta osapuolesta enemmän...jos on oikein avoin suhde niin voi kertoa tunteestaan ja siitä ettei sille halua tehdä mitään.
Itselläni hieman samanlainen juttu mutta toisinpäin. Olen ollut myös noin viitisen vuotta töissä samalla työpaikalla ja muutama vuosi sitten tunnustin rakkauteni tätä varattua miestä kohtaan. Itse olen myös varattu. Olin myös pitemmän aikaa sairaslomalla, mutta sekään ei auttanut. En unohtanut. Kaipasin häntä koko ajan ja vielä kun sain häneltä utelun siitä, että miksi olen sairaslomalla. En myöskään tiedä mitä tekisin. Mies on aivan ihana minua kohtaan, vaikka ei hän ole tunteitaan minulle kertonut....tai onhan hän sanonut, ettei ala varattuna eikä työkaverin kanssa mitään tekemään. Näen häntä aina välillä ja ikävä on suuri. Mutta unohtaa pitäisi, mutta miten? Kun työpaikan vaihdoskaan ei onnistu.
Viisasta laittaa jäitä hattuun ja käyttää järkeäkin. Pelkät tunteet voi viedä lopulta oman elämän allikkoon kun kotiarki tulee vastaan.
Työkaverini palaa tänään kesälomilta. Hänen lomansa aikana on näitä omia fiiliksiä voinut hieman rauhallisemmin pohtia, joten nyt seuraankin mielenkiinnolla miltä sisuksissa tuntuu kun hänet jälleen kohtaan. On tämä älytöntä.
Minä kuuntelisin sydäntäni, sillä se on se jonka kanssa joudut elämään. Miksi pitäisi tyytyä koko elämäksi yhteen suhteeseen vain siksi että on joskus vuosia sitten sanonut tahdon. Ihmisen tunteet muuttuvat vuosien myötä kuten myös ihmiset. Ja meillä on vain yksi elämä Täällä elettävänä. Työpaikkarakkaus on kyllä todella vaikeaa ainakin niin kauan kun suhde ei ole edennyt. Uskon ja toivon kuitenkin, että elämä kantaa ja kaikki järjestyy.
Totta tuo. Jos kaipaa jatkuvasti toista, pilaa se oman suhteen. Elät jossain haavemaailmassa ja olet poissa koko ajan sieltä missä sinun pitäisi olla.
Ja todella tunteet muuttaa muotoaan ja jopa kuolee etenkin pitkissä suhteissa. Toki kiintymys saattaa olla se joka pitää. Toinen on turvallisuus ja tottumus vaan elää päivästä toiseen saman rinnalla vaikka tunteita ei enää ole. Uuden suhteen aloittaminen on iso ja rohkea päätös. Kaikista ei rohketta ole. Siksi roikkuu vaikka puoliväkisin vanhassa kiinni.
Se olisikin liian helppoa kun voisi antaa vaan sydämen viedä.
Niin... Kerranhan täällä eletään, mutta. En ole nykyisessä parisuhteessani vain velvollisuudesta, vaan uskokaa tai älkää ihan aidosta rakkaudesta. Siksipä olenkin osaltaan hyvin hämmentynyt tästä tilanteesta. Vai enkö osaa tulkita nykyistä suhdettani, tulkitsen "arkipäiväistyneen" ja vakiintuneen suhteen rakkaudeksi, vaikka mahdollisesti kyse enää vain ystävyydestä, kumppanuudesta? Vai miksi sydän nyt halajaa toisaalle? Kaipuu kokea perhosia vatsanpohjassa?
Ovatko syyt riittävän painavat jotta lähteä varsin riskialtteille vesille? En voi rikkoa pitkää parisuhdetta täysin perusteetta. Siinä vaiheessa olen toiselle todella hyvän syyn velkaa, satutanhan siinä vääjäämättä. Eipä niinsanottu hyvä syy toista tuskalta säilytä. Ehkäpä nyt vien nämä ajatukseni jo turhan pitkälle. Josko kuitenkin suitsen tunteeni, koitan "koulia" niitä. Muokata vaikka välittävän ystävyyden suuntaan. Kerranhan täällä eletään, mutta sitäkin eloa voi koittaa rakentaa myös kieltäytymisellä. Asiat eivät ole koskaan yksinkertaisia, eivät edes kaksipiippuisia. Jos pelkää että kiikkustuolissa on katkerana muistelemassa mennyttä, niin tapahtuu; joko muistelee katkerasti niitä päätöksiä joita jätti tekemättä, taikka niitä joita teki.
Rakastunut rakkauden tunteisiin, sitä se on. Halua tuntea samoja tunteita, kutinaa niin sanotusti kuin joskus aikanaan. Nekin loppuu aikanaan kun tulet tutummaksi kohteen kanssa.
Tuota olen pohtinut. Eihän tähän muu auta kuin aika; antaa tässä nyt ajan kulua. Katsotaan kaikessa rauhassa. Kiitos kaikille jotka olette kommentoineet. On virkistävää nähdä että myös Suomi24:n sivustoilla voi saada asiallisia vastausviestejä.
Meillä on sellainen tilanne työkaveri miehen kanssa että muutama vuosi oltu työkavereita. Miehestä nähnyt/ tuntenut että saattais olla ihastusta ja itselläni on pikkuhiljaa tullut vahvempia tunteita häntä kohtaan. Olemme ystävystyneet lähemmin kokoajan ja juttelemme paljon muitakin kuin työasioita. Käymme syömässä jms.
Mulla on tunne että molemmilla on syviä tunteita toisiamme kihtaan mutta olemme vain ystäviä koska hän varattu. Mä itse olen takonut omaan päähäni että mitään ei saa tapahtua. Mä yritän väkisin peittää näitä tunteita ja me molemmat ollaan asialinjalla vaikka tunne on sähköistä, sen tuntee.. Asiasta ei oo puhuttu mutta nyt muut työkaverit on alkaneet vihjailla ja se ottaa päähän koska mitään ei tule. Mistä muut näkeekään tämän?
Jos sä annat heille aihetta vihjailuun niin kyllä kai ne sen huomaa! Esim: jos käyt hänen kanssaan syömässä katseet ym ym. Kannattaa myös katsoa peiliin ja miettiä minkälaisen kuvan annat muille! Jos haluat olla juorun aihe niin anna mennä. Mut jos et niin sinuna muuttaisin käytöstäsi hänen suhteen.
Jonkkuli miettii liikaa mitä muut miettivät. Yleensä ne juoruavat ovat vain kateellisia ja kyllästyneitä omaan elämäänsä. Minä sanoisin että nauti tilanteesta äläkä välitä muista. Asia ei kuulu muille.
KYLLÄ KUULUU JOS VARATTUA VONKAA!