Mietenkä olette käsitelleet eron lasten kanssa ja mistä olette hakeneet apua,josta on oikeasti apua? Mitä terapeutti maksaa,korvaako kela mitään? Rahaa on niukalti ,mutta haluaan pelastaa lapset pahalta ololta. Itse en saa heitä avautumaan,mutta näen ja koen se. Sosiaalipuolelta kysyin neuvoa,mutta heillä ei ole kun lakitekstiä. Siis lapista hyvää yksityistä auttajaa.
Eronneet äidit tai isät
Kyseltyon
19224
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hei Kyseltyon
Minusta tuntui hyvältä lukea, että eron myrskyissä haluat ja jaksat ajatella lasten hyvinvointia! Haluat ilmiselvästi hoitaa eron vastuullisesti ja lasten tarpeita ja tunteita ajatellen.
Kerrot pyytäneesi apua, muttet koe saaneesi sitä. Voi ollakin vaikea löytää sopiva avun tarjoaja, kun palvelut vaihtelevat mm. paikkakunnittain ja lapsen iän mukaan. Laitan tähän joitain mieleeni tulevia auttamistahoja.
- Kuntien perheneuvoloista voi hakea lapsille tukea kuormittavissa elämäntilanteessa. Tutustu kuntasi palveluntarjoamiseen, ajanvaraukseen yms.
- Suomen Kasper on erityisesti perheiden tarpeisiin keskittynyt liitto, nettisivuilla on tietoa mm. lasten eroryhmistä.
- Jos lapset ovat vielä neuvolaikäisiä, sieltä kannattaa kysyä myös tukea
- Väestöliitto tarjoaa myös monenlaisia tukipalveluja
- Oman seurakuntasi diakoniatyön kanssa voi myös jutella elämäntilanteestaan. Joillain seurakunnilla on erikseen toimintamuotoja yhden vanhemman perheille (perhekahviloita ym) joissa myös lapset tulevat huomioiduksi ja voivat saada vertaistukea. Eri seurakunnissa on erilaista toimintaa.
Toivottavasti jossain näistä voit löytää perheellesi tukea. Voimia, viisautta ja rakkautta teille lasten kanssa elämiseen myös uudessa elämäntilanteessanne!
Diakoni Merja
Hassua mutta totta, kotikunta kaluttu. Jos sossusta kysyy,siellä perustetaan toimikunta pohtimaan,siis ei. Psykologi ei alkanut millekkään,nyt eläkkeellä. Pastoria kysyin,mutta ei tullut,unohti/kiire? Johtava psykiatri ei vastannut soittopyyntöön. Ex:ä ei sano lasten tarvivan vaan minä.. Etsinkin yksityistä terapeuttia,tiedän sen maksavan paljon mutta jos voin pelastaa heidät,olen onnistunut. Ei avunsaanti ole itsestään selvyys,miessakki kokoontuu etelässä. Ite myös haen apua ja neuvoja. Minusta mielenhoitaminen on unohtunut Suomesta.
Kannattaisi ottaa exäsi ja auneXZY:n vinkistä vaari: vaikuttaa tosiaan, että tarvitset "pelastusta" itsellesi, apua sisäiseen epämääräiseen pahaan oloosi, joka kalvaa. Usein vanhempi tykkäisi hoitaa mieluummin lastensa kuviteltua pahaa oloa, jotta ei itse tarvitsisi hoitaa itseään ja kohdata ongelmiaan.
Jokainen tarvi apua erotilanteessa tätä on turha kieltää! Vasta puhutaan kuolinvuoteella.
Kaikki eivät tarvitse minkäänlaista apua erotilanteessa. Jos tarvitsee apua, pitää osata määritellä millaista apua tarvitsee, muuten avun mahdollisuudet ovat olemattomat.
Ehkä se, joka lähtee uuden kullan matkaan, ei kaipaa ulkopuolista apua. Hänhän on onnensa kukkuloilla.
No kuule, ei siinä uutta kultaa tarvita, eikä tarvitse olla onnen kukkuloillakaan. Ero on enemmän tai vähemmän rasittava tapahtuma, vaikka se olisi toivottu, ja ainoa järkevä vaihtoehto. Mutta silti siihen ei tarvita ulkopuolista apua.
Mun lapseni äiti ainakin lähti uuden matkaan, ja niin oli onnellinen ja rakastunut, ettei äitiyslomalla malttanut äitiysLOMAlla kun työpäiväni ajan käydä jälkikasvuaan vahtimassa. Aamulla tuli klo 6.30 ja 15.30 lähti takas uuden kullan kainaloon.
No onpa tuokin. Kaikkea mahtuu maailmaan.
Meillä teini-ikäiset lapset hoputtivat minua hakemaan eroa. Joten kun sitä hain, lapset olivat helpottuneita. Eroni heidän isästään oli siis (myös) lapsille apu.
Kysyit "mistä olette hakeneet apua, josta on oikeasti apua?" Et kerro yhtään millaista apua lapsesi tarvitsevat, ja minkälainen apu ei ole auttanut. Läheskään kaikki lapset eivät tarvitse minkäänlaista apua vanhempien erosta selvitäkseen. Usein vanhempi luulee lapsensa kärsivän erosta vallan kamalasti, jos vanhempi itse ei ole päässyt erostaan yli. Jos vanhempi tuntee pahaa oloa erostaan, niin lapsi tuntee pahaa oloa usein ainoastaan siitä, että vanhempi tuntee pahaa oloa (vrt. tunnetartunta). En sano, että teidän tapauksessa varmasti olisi näin, mutta mieti tätä.
Erityisen huolestuttava on tämä lause "haluaan pelastaa lapset pahalta ololta". Sitä kun kukaan ei voi tehdä, ei kenenkään ihmisen kohdalla. Pahan olon tunteet ovat ihan normaaleja ja sallittuja - ne on käytävä jokaisen läpi elämässään, vieläpä monta kertaa. Kuten Maarit laulaa "lainaa vain":
"Mä muistan kun synnyit, tulit ja huusit niin.
Huudat vielä uudestaan öihin pimeisiin,
mä toivon että pärjäät yli yön huomiseen.
Oi pienokainen oot lainaa mulle hetkisen."
Itse juoksin nuorimmaisen kanssa psykologilta toiselle kysymässä neuvoja lapsen poikkeavaan käytökseen. Psykologit, joiden kanssa hän suostui yhteistyöhön - sanoivat että lapsi on täysin normaali, iloinen ja reipas. Ne psykologit joiden ajatuksia lapsi "ei ostanut", ennustivat lapsen koulumenestyksessä myöhemmin vaikeuksia. Kotona tämä lapsi tunsi kirjaimet 2 vuotiaana, osasi tavata kolmivuotiaana, ja oli lukenut jo vuoden silloin, kun kävi "epämieluisalla" psykologilla. Hänelle lapsi ei vastannut juuri mihinkään esitettyyn kysymykseen. Tästä psykologi päätteli, ettei lapsi osaa mitään. Minusta sen sijaan alkoi yhä enemmän tuntua, että lapsella on joku "salaisuus" mitä hän ei osaa kuvata. Tämän jälkeen arvelin lapsen olevan "väärässä" sukupuolessa, josta koitui sosiaalisia ongelmia. Hän leikki vain vastakkaisen sukupuolen edustajien leikeissä, siitä seurasi joitain ongelmia myös koulussa. Varhaisteininä lapsi sanoi itse, että on aina tuntenut olevansa väärässä sukupuolessa. Olin huojentunut siitä! Hän hakeutui transpoliklinikalle heti täytettyään 18v. Nyt sukupuoli on korjattu.
Miksi kerroin edellisen? Siksi, että psykologit, ammattiauttajatkaan eivät ole yli-ihmisiä. Hekin, vanhempien lailla, osaavat auttaa parhaiten, mitä tarkemmin tietävät lapsen ongelman. Sinä tunnet lapsesi parhaiten, ja voit eniten auttaa häntä hänen ongelmissaan, tunteissaankin. Mutta sitä ennen on tarkemmin tiedettävä MISTÄ on kysymys, miten ongelma, paha olo ilmenee, missä tilanteissa, haittaako se lapsen elämää päivin öin, vai miten jne. Ja kuten sanoin sinun on ehdottomasti erotettava omat tunteesi lapsesi tunteista. Tunteeko lapsi todella OMASTA puolestaan hirmuisaa pahaa oloa, vai sen vuoksi, että sinulla itselläsi on paha olo.
Yksityinen psykoterapeutti maksaa 80-100 euroa, kela ei korvaa mitään. Kirkon perheneuvonta ja eroryhmät olisivat ilmaisia ja siellä on papin ja psykoterapeutin koulutuksen saaneet terapeutit. Pastori olisi varmastikin voinut keskustella, mutta varsinaista terapiaa hän ei voi antaa.
Oletko kirjoitellut aiemminkin tänne useasti samasta asiasta. Jos olet se sama ja lapsesi ovat jo teinejä niin he eivät välttämättä halua terapiaan lähteä. Sinun itsesi vointi on heillekin tärkeää, koska eniten lasten vointiin erossa vaikuttaa se, miten vanhemmat osaavat käsitellä eroa ja miten siitä puhutaan lapsille. Erityisesti ex-puolison haukkuminen on todella haitallista kaiken ikäisille lapsille ja lapset voivat alkaa oireilla, jos näin toimitaan. Siksi omia tunteita pitäisi päästä purkamaan ettei pura niitä lapsiin.
Ei tarvite ex:ää haukkua. Sitä ihmettelen kun ei jätä kotiani rauhaan. Mielestäni hän ei voitulla kaivamaa kotiani yksin tietämättäni. Minusta tämä on kotirauhan rikkomista?. En ole holhouksen alainen. Niin että kuka tarvii ja mitä?
klllll
Asiaa. Sillä miten vanhemmat pääsevät eronsa yli on eniten vaikutusta lasten hyvinvoinnin kannalta.
Eropäätöksestä keskusteltiin lasten kanssa ja luvattiin hoitaa lasten tarpeet kuten ennenkin. Lapset suhtautuivat asiaan hyvin. Vaistosivat tilanteen ja varmaan ymmärsivät. Erot ovat kaveripiirissä liiankin yleisiä, joten lapsille asia oli jo tuttu.
Hyvähenkinen keskustelu ja kuuntelu. Ammattiauttajaa ei tarvinnut.
Meillä on avoin lapsi, joka on itse kysellyt paljon kysymyksiä, joihin kaikkiin on vastattu, miten vanhemmat vain ovat osanneet. Lasta on varmasti myös auttanut se, että vanhemmat tulevat edelleen hyvin toimeen keskenään. Terapiaan perheessämme on hakeutunut vain minä (äiti), vaikka exänikin olisi sitä kyllä tarvinnut. Perheneuvolan palveluja kunta olisi kyllä tarjonnut, jos lapsi olisi niitä tarvinnut.
Niinpä
"Perheneuvolan palveluja kunta olisi kyllä tarjonnut, jos lapsi olisi niitä tarvinnut. "
Varmasti aloittajan tapauksessakin vanhempi on päättänyt, että hänen lapsensa (minkä ikäinen?) tarvitsee pelastusta ja apua, mutta ei tiedä minkälaista, koska ei ole mitään merkkejä todellisesta avun tarpeesta.
Juurikin noin.
Ole sinä lastesi tuki ja juttele heidän kanssaan. Olet heille tärkein ihminen maailmassa. Ole heille vanhempi, joka auttaa ja rakastaa. Vastuunotto ei ahdista, kun ymmärtää sen merkityksen ja tärkeyden myös itselleen. Auta lapsiasi, autat itseäsi.
"Olet heille tärkein ihminen maailmassa"
Sori, mutta tuota et voi minkään tietää. Itse olen työskennelyt eri viranomaisissa. Etenkin poliisissa tulee sellaista näkökulmaa asioihin, että voi huhheijaa.
Pakko sanoa, että monet vanhemmat rokkuvat lapsissaan ja käytävät heitä hyväkseen kaikessa, mielenterveys ja alkoholiongelmista lähtien. Nousee villat pystyyn tuosta "Auta lapsiasi, autat itseäsi. " Lapsia autetaan vain, jos HE kokevat tarvitsevansa apua. Ap kirjoitti "Itse en saa heitä avautumaan". Kun lapsi ei avaudu, hänellä on siihen syy. Esimerkiksi epäluottamus. JA kun vanhempi auttaa itseään, HÄN auttaa myös lapsiaan.