Kenellekään fiilistä että kun tapaa "sopivia" niin jokin asiassa menee aina pieleen?
Että sinut heitetään tilanteisiin ihmisten kanssa jotka tietyllä tavalla olisivat sinulle todella sopivia paitsi se yksi juttu..?
Tässä jotain poimintoja minulta:
-Nainen, joka minua vähän vanhempi, sopiva luonne ja minuun vetoava ulkonäkökin, syvästi uskonnollinen vakaumus
-Nainen, joka todella tuntui "samankaltaiselta" ja tunsin kipinöitä välillämme, biseksuaali suhteessa naiseen!
-Nainen, joka todella reipas ja kätevä "emäntä", miellyttävä, tahtoo asua vain ja ainoastaan maalla koko ikänsä jossain hevon kuusessa
-Nainen, joka miellyttävä ja vaikutti suorastaan ihastuneelta, pitkässä avioliitossa mieheen kahden lapsen kanssa
-Nainen, jolla todella värikäs luonne ja samankaltainen huumorintaju, tultiin helposti toimeen, kittasi kaljaa ja otti kyrpää minkä ehti mm. ukkomiehiltä
-Nainen, joka minua nuorempi, ujo ja harkitsevainen, älykäs tarkkailija jonka kanssa paljon yhteistä, liian nuori ja opiskelut vasta edessä toisella paikkakunnalla
-Nainen, jonka kanssa selkeästi samanlainen luonne, älykäs ja harkitseva, samalla aaltopituudella, tietysti vakaasti avoliitossa (kumpa olisin tavannut joskus 5-10 vuotta sitten)
-Nainen, hieman nuorempi, villi ja mielikuvituksekas, harrastaa sadomasoa, rajuja masennuskausia jolloin haaveilee itsemurhasta ja pitää tonkia ylös sieltä
En mä tiedä...
Viimeisin oli hyvin nuori nainen joka todella aktiivinen ja äärettömän mukava, tietysti aivan liian nuori minulle (15 vuoden ikäero) ja tapaili jotakuta...
Miksen voisi löytää sitä suhteellisen normaalia naista, tosin en kaipaa ketään tylsimystä, mutta sellaista jollainen niillä tylsillä miehillä on niissä vakaissa parisuhteissa?
Miksi minä törmään näihin "melkein sopiviin", täysin älyttömissä tilanteissa?
Kuvitteleeko universumi että olen joku romantiikan Macgyver vaI?
Että sinut heitetään tilanteisiin ihmisten kanssa jotka tietyllä tavalla olisivat sinulle todella sopivia paitsi se yksi juttu..?
Tässä jotain poimintoja minulta:
-Nainen, joka minua vähän vanhempi, sopiva luonne ja minuun vetoava ulkonäkökin, syvästi uskonnollinen vakaumus
-Nainen, joka todella tuntui "samankaltaiselta" ja tunsin kipinöitä välillämme, biseksuaali suhteessa naiseen!
-Nainen, joka todella reipas ja kätevä "emäntä", miellyttävä, tahtoo asua vain ja ainoastaan maalla koko ikänsä jossain hevon kuusessa
-Nainen, joka miellyttävä ja vaikutti suorastaan ihastuneelta, pitkässä avioliitossa mieheen kahden lapsen kanssa
-Nainen, jolla todella värikäs luonne ja samankaltainen huumorintaju, tultiin helposti toimeen, kittasi kaljaa ja otti kyrpää minkä ehti mm. ukkomiehiltä
-Nainen, joka minua nuorempi, ujo ja harkitsevainen, älykäs tarkkailija jonka kanssa paljon yhteistä, liian nuori ja opiskelut vasta edessä toisella paikkakunnalla
-Nainen, jonka kanssa selkeästi samanlainen luonne, älykäs ja harkitseva, samalla aaltopituudella, tietysti vakaasti avoliitossa (kumpa olisin tavannut joskus 5-10 vuotta sitten)
-Nainen, hieman nuorempi, villi ja mielikuvituksekas, harrastaa sadomasoa, rajuja masennuskausia jolloin haaveilee itsemurhasta ja pitää tonkia ylös sieltä
En mä tiedä...
Viimeisin oli hyvin nuori nainen joka todella aktiivinen ja äärettömän mukava, tietysti aivan liian nuori minulle (15 vuoden ikäero) ja tapaili jotakuta...
Miksen voisi löytää sitä suhteellisen normaalia naista, tosin en kaipaa ketään tylsimystä, mutta sellaista jollainen niillä tylsillä miehillä on niissä vakaissa parisuhteissa?
Miksi minä törmään näihin "melkein sopiviin", täysin älyttömissä tilanteissa?
Kuvitteleeko universumi että olen joku romantiikan Macgyver vaI?
Vastaukset 69
Vanhimmat
Kannattaa lopettaa naisten tapaaminen niin tätäkään ongelmaa ei enää ole.
Jäädä kokonaan pois töistä ja sosiaalisista tilanteista ylipäätään?
Pitäisi varmaan omaksua jokun naama norsun vitulla ilme eikä tätä hymynaamaa.
Töissä kannattaa vielä käydä jurottamassa, mutta sosiaaliset tilanteet voi jättää huoletta pois.
Työni on täynnä sosiaalisia tilanteita joista ainakin puolet on naisten kanssa.
Hahahaa....! Huipputapaus olet sinä 1000tilanteenmies. Jos en olisi listasi ensimmäistä osastoa, niin tiedä vaikka itteä sulle kauppaisin.
Luin ketjua alempaakin. Ymmärrän loistavasti ajatuskulkuasi ja pahoittelen, että joukossa oli täysiä hölmöjä kommentoimassa. Älä vaan ota niitä itseesi. Eivät ole "tasoasi" - jos nyt tasoja sitten onkaan. Minusta on vain ihmisiä, kaikenkirjavia ja oikeestaan aika ihania, kun vain oikeasta narusta nykii. Onnea sulle!
Se on aina joku noiden naisten kanssa. Tässä nyt muutama viimeaikainen:
-Tapasin netissä naisen ja tuntui että synkkasi täydellisesti. Juteltiin tiiviisti sellaset pari kuukautta ja olin jo hinkumassa tapaamista, kunnes muija pisti stopin ja tuumasi että tämä n. 200km välimatka on ihan liikaa.
-Töihin tuli minua aikapaljon nuorempi nainen, vaikutti olevan ihastunut mutta kamppailin mielessäni suuren ikäeron takia. Aloin kuitenkin pikkuhiljaa lämpenemään ja koitin sitten neitoa lähestyä, mutta taisi mennä se tilaisuus sitten siinä pähkäillessä. Okei, mun moka mutta vahvisti sitä käsitystäni, että kun nainen sysää friendzonelle niin siellähän pysyt eikä sitä rautaa enää auta uudelleen lämmitellä.
-Törmäsin Tinderissä aivan mahtavanoloiseen naiseen, mutta tätä ei päässyt treffaamaan kirveelläkään, kun aina tuli jotain seliseliesteitä. Jostain syystä tämä kuitenkin lähetti kaveripyynnön FB:ssä ja ajattelin että kaipa se nyt jotain meikästä kuitenkin haluaa. Kyllästyin kuitenkin lopullisesti, kun tämä ei enää vaivautunut edes lukemaan viestejäni (vaikka ramppasi linjoilla vähänväliä) ja hävitin kumulatiivisesti vittuuntuneena muijan whatsapista ja facesta.
Nyt alan olemaan siinä pisteessä että paskat muijista, ei jaksa enää päätään hajottaa noiden kanssa.
Ei kannata kiinnittää tuollaisiin naisiin huomiota.
Itse listasin siis tuossa niitä joissa tapauksissa nainen oli ollut kiinnostunut minusta ja päinvastoin.
Osa näistä tilanteista vaan on täysin mahdottomia ja tuntuu että aina tapaa ihmiset väärissä olosuhteissa.
Aika harvalla taitaa olla pöytä ihan puhtaana sinkkuna ollessa. Silloinhan moni etsii itselleen kumpaania, jolloin tapaillaan ja tutustutaan ihmisiin, pidetään silmät auki.
Ainakin olet tapaillut rehellisiä naisia. Olisiko kannattanut jonkun kanssa katsella vähän pidempään, jos siitä olisikin tullut jotain tapailua suurempaa?
Luin huonosti. Olet ollut vain kiinnostunut jostain naisesta, joka on sitten paljastunut varatuksi? Noita tilanteita on varmasti jokaisella aika ajoin. Kivat ja mukavat on parisuhteessa, nehän kelpaavat muillekin. :)
Joistakin olen ollut vain kiinnostunut, joitakin olen tapaillut, jonkun kanssa on ollut lyhyehkö suhde....
Tämä ei ollut mikään "miksei mulle löydy ketään, poimisin massasta mielellään sen joka saa kyrpäni kovimmaksi, yhyy" postaus vaan yksinkertaisesti että kenellekään muulle käy niin että ne joiden kanssa oikeasti synkkaa niin huomaa että erottavia asioita löytyy jokin joka ei vain todennäköisesti toimi.
" Kivat ja mukavat on parisuhteessa, nehän kelpaavat muillekin. :) "
Siis tarkoitat että en ole kiva ja mukava, vai? Erehdyt.
"Siis tarkoitat että en ole kiva ja mukava, vai? Erehdyt."
En tarkoittanut sinua, vaan noita naisia joilla oli jo joku tärkeä. Kai sinäkin sitten olet kiva ja mukava, koska olisit noille naisille kelvannut. Heillä vaan oli sellaisia vikoja, joita sinä et suvaitse. Jollekin toiselle ne eivät ehkä ole este parisuhteen aloittamiselle, ehkä joissain tapauksissa hidaste.
Jos nainen tekisi samankaltaisen aloituksen, häntä haukuttaisiin nirsoksi ja hypergamiseksi.
Nirso ja hypergamia liittyy ulkonäköön, varakkuuteen jne.
Tässä puhuttiin erilaisista elämän tilanteista ja tyyleistä.
Jos nainen sanoo, ettei joku mies käy hänelle, vaikka tämä on kaikin puolin mukava ja kunnollinen ja nainen syyttää elämäntilanteiden eroja, niskaan tulee ainakin palstalla melkoinen paskasade ja taatusti sanat hypergamia ja nirso nousevat esiin oli aihetta tai ei.
Tämä pitää paikkansa. Kerroin kerran, etten voisi seurustella esim. persun ja/tai rasistin kanssa, niin leimattiin nirsoksi XD
Minä en anteeksi osaa vastata kun en seuraa niin tarkkaan tätä palstaa..
Eihän nuo ole nirsoutta/hypergamiaa vaan ihan selkeitä eroavaisuuksia ihmisten elämänasenteissa jo.
Mikä vika nuoressa naisessa, jolla opiskelut toisella paikkakunnalla?
Tuosta jo aikaa, mutta se ei ollut minun päätös pelkästään. Hänellä vielä elämä edessä ja minulla opiskelut päättymässä tuolloin/työt alkamassa satojen kilometrien päässä.
Nainen jonka löysin, vaati vähän väliä pumppaamista. Muuten täydellinen.
Koska sä itse määrittelet nuo miinukset liian isoiksi. Tuttavapiirissä olisi voinut olla seuraavia ongelmia, jos niin haluaisi. Liian pitkä välimatka, liika pituusero,n 30cm, ulkonäköero, varallisuusero, erilaiset harrastukset, erilainen elämänkatsomus, eri toiveet lasten määrästä, erilaiset koulutukset, erilainen ulkoinen tyyli.. mut näitä löytyy pariskunnilta, ovat muuten vielä onnellisiä.. hahhah sulle.
Eli sä itse arvostat enemmän sitä täydellistä mielikuvaa kuin sitä, et suostuisit todelliseen elämään ja itse joustaisit jossakin asiassa tai tulisit hieman vastaan. Voitko kuvitella, että jos noista ihmisistä jokainen olisi jonkun asian itsessään muuttanut, sitten kohdellut sua sun omalla tyylilläsi, eli huomannut, et sulla on vaikka vääränlainen asunto, ulkonäkö, harrastus, kaveripiiri, työ, luonne, siivouskäsitys, pituus, paino, kalju, silmälasit, parta, tyylittömyys tai mitä ikinä.. Sehän olis sua kohtaan täysi vääryys, mut itse sä ihan pokkana kaivat toisista niiden virheitä..
Onni ei ole sitä, että on täydelliset olosuhteet tai lähtökohdat, vaan sitä, että kykenee olemaan onnellinen huolimatta siitä että ulkoisesti kaikki ei ole täydellistä. Mut mikäänhän ei sulle riitä, kun sä olet päättänyt et unelmanaisella on tietyt kriteerit ja siihen et edes halua, että kukaan sopisi.
ET muuten ole sopiva suhteeseen, tekisit liian ison ongelman heti, kun elämässä tulisi joku olosuhde/ulkoinen muutos.
Heh.
Mistä lähtien pituusero ja varallisuus ero ovat olleet ongelmia? Siis niin päin että mies on pidempi ja varakkaampi? :D
En nyt erityisesti ketään kyllä ole hylännyt esimerkiksi ulkonäön takia noista koska jokainen on tehnyt luonteellaan ja ulkonäöllään jo vaikutuksen.
Tässä ei ole kyse "virheistä" toisesta ihmisestä vaan ylipäätään olosuhteista joissa tavataan tai on joku merkittävä erottava tekijä.
Itsestäni minä niitä syitä ensimmäiseksi etsin ja olen ollut elämässä täysin liian kriittinnen mm. oman ulkonäköni, miehisyyteni ja ties minkä suhteen.
Missä olen missään maininnut varallisuuseroista tai harrastuseroista?
"ET muuten ole sopiva suhteeseen, tekisit liian ison ongelman heti, kun elämässä tulisi joku olosuhde/ulkoinen muutos. "
Sinähän et minua tunne yhtään ja valitettavasti olen päinvastoin selviytyjä tyyppi joka sopeutuu olosuhteisiin.
Mutta kerropa nyt miten sopeutua naiseen ateistina joka jeesustelee päivät pitkät tai oikeasti tahtoo asua ihmisistä tietymättömillä korpimailla kun olen urbaani-ihminen?
Pitääkö mun myös pitää naista "sopivana ehdokkaana" joka kittaa kaljaa ja nussii ukkomiehiä?
Kerro vain kohta kohdalta miten itse olisit toiminut noissa tilanteissa niin olen valmis huomaamaan "virheeni"?
On niitä olosuhteita kaikilla, ehkä sun lähipiirissä on kaikki syntynyt kultaluksikka pepussa, et ei ole koskaan tarvinnut mitään oikeaa asiaa priorisoida, siltä se nyt vain vaikuttaa. Tai mistään luopua, et sais jotain muuta tilalle, varsinakaan omista pilvilinnoista..
Se täs on ongelma, et sä et keskustele näiden ihmisten kanssa miten selviytyä. Sä pohdit sitä yksin niin kauan, että et edes tajua, ettei sellaista ratkaista yksin vaan yhdessä, mikäli sitä tahtotilaa on, ja jos ei ole, ei suhteesta olis tullu muutenkaan mitään.
selviytyjätyyppi, eikä selviä siitä, et jollakin on oma elämänkatsomus tai et asuu vaikka kahdensadan kilometrin päässä.
Todellinen supersankari varmasti olet, mut siitäkin voi olla erilaisia näkökulmia.
Et sä ole ollut oikeessa suhteessa kenenkään kanssa, koska sä itse pohdit asiaa vain omalta kannaltasi, jos olisit suhteessa te YHDESSÄ haluaisitte jonkin ratkaisun tehdä. Ja se halua lähtee siitä yhdessäolon priorisoinnista. Et sä ole ollut yhdessäkään suhteessa, missä olis ollut suhde ja kahden ihmisen välit siinä pisteessä, et olisitte pohtinut halusta tosielämän ratkaisuja tuohon. JA jos todella olet sen tehnty noin monen kanssa, niin silloin sussa on vikaa, koska mitään et saa toimimaan, jos noin monta tilaisuutta olet hukannut.
Ja se, et sä et lähde suhteeseen siitä lähtökohdasta, et teil yhdessä olis hyvä olla, ja hyvät ratkaisut, jokta yhdessä tehtäisiin, vaan sä lähdet siitä, että joku juttu nyt vain näyttää siltä, että sä et halua joustaa, keskustella, tai edes toista ottaa huomioon missään päätöksessä. On se niinkin päin, et nää olis voinut jossain tulla vastaan, mut jos sä et lähtökohtaisesti edes oleta niin tai puhu asiasta, niin mikään ei ratkea koskaan. Ja tietysti sunkin kanssa ihmiset joutuu joustamaan, tuskin kukaan on niin unelmamies, et toisen ei tarvitsisi jotakin katsoa läpi sormien.
ei mistään ja toisaalta juuri siitä, milloin ajattelet niin, mut joillekinhan se on ongelma, esim eri yhteiskuntaluokka tai ulkonäkötekijäthän on yleisimpiä asioita, mistä on niin helppo tehdä se ongelma tai syy, jos ei todella halua suhteeseen tai suhdetta estää liiaksi ne mielikuvat, mitkä on muodostunut jostakin omasta tuttavapiiristä.
Jos mies on vaikka 15 cm lyhyempi kuin nainen tai nainen 15 kg paivavampi kuin mies, tai tienaa tuplat enemmän kuin mies tai ei ei tienaa niin et kykenis samaan elintasoon kuin mies, niin nämähän ne niitä tavallisia. Samalla golfklubilla ei edes tavata.
Sun täytyy puhua kyllä nyt jostain täysin toisesta miehestä. Kauheita olettamuksia, onkohan tämä aihe jotenkin tosi henkilökohtainen sulle ja sä peilaat jotain omia kokemuksiasi jostain miehestä minuun?
Parin ihmisen kanssa noista on ollut siis suhde ja muiden kanssa on tapailtu tai sitten kyseessä on ollut vain kahden toisistaan kiinnostuneen ihmisen "kohtaaminen".
En minä noita päätöksiä ole yksin tehnyt.
Mitä tulee etäisyyksiin niin tämä "korpimaa" nainen tahtoi asua useiden satojen kilometrien päässä pk-seudulta ja tuo tuleva opiskelijaneito olisi asunut muutaman sadan kilometrin päässä (ei 200 km joka on aika pieni matka lopulta!)
" Et sä ole ollut yhdessäkään suhteessa, missä olis ollut suhde ja kahden ihmisen välit siinä pisteessä, et olisitte pohtinut halusta tosielämän ratkaisuja tuohon. JA jos todella olet sen tehnty noin monen kanssa, niin silloin sussa on vikaa, koska mitään et saa toimimaan, jos noin monta tilaisuutta olet hukannut."
Summarum summarum...olen siis sun mielestä joko paska kun en ole ollut vakavassa suhteessa joten en osaa joustaa ja jos olen ollut niin olen sössinyt jo niin monesti että olen paska joka tapauksessa.
:D
Vide mitä settiä.
Olen antanut pakkeja miehille sen vuoksi, että he ovat liian varakkaita.
Pituudella ei ole minulle niin suurta merkitystä mutta muutama ystäväni on antanut pakkeja hujopeille, sen vuoksi että...no...näyttäähän se hupsulta kun lyhyt ja pitkä ovat rinnakkain. Itsellänikin on preferenssi suurinpiirtein oman mittaisiin mutta ne on ne pitkät miehet, jotka useimmiten kiinnostuvat minusta. Näytän varmaan paremmalta yläviistosta.
"antanut pakkeja hujopeille, sen vuoksi että...no...näyttäähän se hupsulta kun lyhyt ja pitkä ovat rinnakkain. "
Tärkeintä on siis miltä pari näyttää yhdessä, muille?
Selkis...
niin. silloin joku pitää kaukana asumista tai muuta asiaa tärkeempänä kuin sun kanssa olemista. Selkeä juttu. Et vain ymmärrä milloin sulle annetaan kauniisti pakit. Selitellään jotakin, mutta ei sanota suoraan, etkä suostu tajuamaan, milloin susta ei välitetä riittävästi tai sä itsekään et välitä riittävästi, koska nuo asiat menee ihmisen edelle. Etkä vaadi edes asian selvittämistä, mikä vois koskee suakin.
Ehkä on olennaista ymmärtää, milloin susta välitetään riittävästi ja milloin ei, kun sitä tahtotilaa ei ole ollut ratkoa asiaa.
Nimenomaan vakavassa suhteessahan jokainen olis, jos olis kykyä muodostaa se ja pitää sitä yllä. Jos koskaan ei mieti virheitään, ei koskaan mitään etene. Jos ei ota opiksi, ei suhteiden määrä asiaa muuta koskaan.
Tuolla logiikalla on vaikea nähdä, että milloin mikään menisi parempaan suuntaan, jos missään ei ole koskaan mitään kehittämistä. Olis riskialtista olla suhteessa, jossa suhdetaidot ei kehity tai ongelmanratkaisu ei onnistu. Ei tarkoita, et on huono ihminen, mutta on hyvin eroaltis tilanne. Kaikilla tulee suhteissa eteen tilanteita, missä on oltava ongelmanratkaisukykyä ja keskustelutaitoa ja halua johonkin yhteiseen hyvään ratkaisuun. Se on ehkä se olennaisempi asia.
Ehkä sä yksin selviät monesta asiasta, mut suhteessa on turha olla, jos ei halua yhteistä hyvää ja se ei aina ole sama kuin yksinollessa paras.
Ahaa, eli nyt keskustelu muuttui "sussa on jotain muuta vikaa etkä ymmärrä mitä vikaa sussa on kun et viittiny keskustella etkä tajunnut saaneesi pakkeja" verrattuna siihen että "jätin naisen kuin naisen ilman syytä".
Tämä täysin epälooginen ja harhaanjohtava sinun omia näkemyksiäsi omasta elämästäsi heijasteleva trollimainen keskustelu on nyt ohi.
tää on tietysti varmaan tyyppiesimerkki siitä, milloin joku on sun kanssa eri mieltä asiasta, niin se on sulle liian iso asia. Luukut kiinni. The next! Halusit lukea asian väärin ja ymmärtää sen väärin. Se on oma valintasi, mut heijastaa paljon sitä, et miten halua suhtautua tilanteisiin. Totuus ei silti pala tulessakaan. Mieti sitä, kun kohtaat 1000 seuraavaa tilannetta.
Totta, laitan luukut kiinni kun keskustelen idiootin kanssa.
Olisit pudonnut jo ensimmäisen keskustelun aikana siis minun listoilta pois sopivana kumppaniehdokkaana jos olet nainen edes.
Kaikkein pahinta on jos nainen lukee rivien välistä kaikkea paskaa, olettaa asioita miehestä vanhojen kokemusten perusteella ja sen jälkeen odottaa että mies kuuntelee tämän rutkutusta 24/7 johon pitää vain "sopeutua tai ei ole tunteita ja ongelmanratkaisukykyä".
Tiedän nyt mihin sun suhteet kariutuu. ;)
Olet toisaalta oikeassa, mutta joskus erovaisuudet ovat vain niin isoja, että ihmisten on hyvin vaikea ymmärtää toinen toisiaan tai tulla toimeen keskenään. Konpromisseja pitää tietty suhteessa aina tehdä, mutta ei niidenkään hinta saa olla liian kova kummallekaan. Ihminen ei voi pakottaa itseään onnelliseksi.
On ihan tavallista, että suhteissa harrastukset ovat erilaisia. Mutta kai noilla tuntemillasi pareilla jotain yhteisiäkin kiinnostuksenkohteita on, vai mitä he sitten ylipäätään yhdessä puuhaavat? Tai mistä he keskustelevat keskenään?
Ja mitä tulee elämänkatsomukseen, niin miten parisuhde voi olla mahdollinen, jos se on ihan erilainen suhteen osapuolilla? Voiko kaksi täysin erilaisen arvomaailman omaava ihmistä olla tosiaan onnellisia yhdessä? Suhde tuskin on ainakaan kovin syvällinen sitten. Minut on ainakin "rakennettu" siten, että kaipaan syvällisempää yhteyttä toiseen ihmiseen, eikä se ole mahdollista, jos toisen kokemuksia tai valintoja ei pysty lainkaan ymmärtämään.
Voisi olla hyödyllistäkin et sinuna viilaisin sitä naissuodattimen kriteereitä vähän vielä kireämmällekin itse asiassa, jos noin helposti ihminen on idiootti silmissäsi. Haaviin tarttuu liikaa idiootteja tuolla menolla. Jostain syystä niihin tilanteisiin joudut.
Vähän vielä kireämmillä ja tarkemmilla kriteereillä ei tarvitsisi tuhanteen tilanteeseen hukata aikaa, vaan voisit suoraan karsia kaikki pois, ilman, että tarvisi edes noin montaa esimerkki jälkeenpäin ihmetellä. Löytyisi se sellainen paras, niin ei tarvis turhilla päätään vaivata.
liian+iso+kysymys.+Mutta+toisaalta+maailma+on+täynnä+vaikka+eri+kulttuureista+olevia+pariskuntia.+Kysy+heiltä,+miksi+ovat+onnellisia+tai+onnettomia.+
Olen niin tehnytkin.
Sen takia sulla ei olisi mitään jakoa. Ei idiootteja jatkoon. ;)
kukapa haluaisikaan olla numero 1001. Kieltämättä aiheesta saisi loistavan leffan, 1001. woman.
Yllättävän moni nainen tahtoo. ;)
Pitää kaiketi vain sitten iskeä nuo varatut niin osaan sopeutua tilanteisiin ja ratkoa ongelmat kuten sinä kerroit.
niin ja sitten sinä leimaat heidät idiootiksi.. varattujen iskemisellähän sitä onnelliseksi on ennenkin tultu..
Kerroit suoraaan että en osaa sopeutua tilanteisiin etkä osannut tarkemmin eritellä mitä tarkoitit joten kaiketi tarkoitit myös noita varattuja. Niitä vain panemaan "rakkaudesta" niin ongelmat selviävät! :)
Kiitos vinkistä!
Eri kulttuureista tulevilla ihmisillä voi olla silti pitkälti samat arvot. Tunnemaailmat ja sielunmaisemat voivat olla lähellä toisiaan myöskin. Samassa kulttuurissa kasvaneet voivat näissä suhteissa olla kuin eri planeetoilta.
Ja jos ajatellaan vaikka uskontoja, niin esim. peruskristitty ja perusmuslimi ovat hyvin lähellä toinen toisiaan (fundamentalistit ovat sitten oma lukunsa), mutta vaikkapa ateisti ja new age -ihminen ovat valtavan kaukana toisistaan.
Hyvä, avoin ja rehellinen vuorovaikutus on tietysti kaiken a ja o. Mutta jos toisen ajatusmaailmaa pystyy ymmärtämään vain teoriassa eikä mitenkään samastumaan, niin aika heikoilta näyttävät mahdollisuudet auvoisaan yhteiseloon...
Vänkääjä. Nautitko riitelystä?
Lähinnä toinen osapuoli on vääntänyt sanomisia kuin paraskin mustasukkainen, katkera naispuolisko.
Sanoin vain suoraan että kun ei eritellä edes mitä virheitä on tehnyt ja mihin pitäisi sopeutua niin varmaan tarkoitti sitten että paras nussia varattuja joita myös listasin.
En pidä riitelystä. Lähetän riidanhenget ekasta yrityksestä pois luotani.
Olipa hyviä ajatuksia sulla tässä ketjussa.
Olen usein miettinyt tuota, kun ihmiset laativat "vaatimuslistojaan", että se tuleva elämä ja ne kaikki fiilikset on suunniteltu ja tavallaan koettukin ajatuksissa jo ennalta, eikä ymmärretä ettei elämä olekaan sitä haavekuvaa, ei sitten alkuunkaan, koskaan. Sitten kosahtaa heti, kun ei olekaan helppoa eikä kaavaan sopivaa. :)
Ketjun tarkoitus taisi jotenkin muuttua matkan varrella...
Oli tarkoitus kysellä porukoilta että onko teillä ollut vastaavia kokemuksia eli että törmäätte joko vääriin ihmisiin tai sitten kun kohtaatte "sopivia" joiden kanssa synkkaa niin jokin asia erottaa teidät tai tilanne on suoraan sanottuna mahdoton.
En mä nyt oottanu että mun tapauksia alettaisiin täällä jyrsimään kuin hamsterit. XD
Mutta kertokaa toki "ratkaisunne" noihin eri tilanteisiin.
Tietysti ehdotukset iskeä 15 vuotta nuorempi tytteli joka tapailee jotakuta (ehkä vakavastikkin) otetaan vastaan?! :D
kun ei ole ollut niitä mahdottomia tilanteita, jos niitä ei halua niin nähdä. On vaikeita, ja on asioita, mitkä vaatii aikaa tai joustoa tai mitä hyvänsä jotakin ratkaisua, mut ei ole tilannetta, et olis ollut mahdoton. Tähän ei lueta jo lähtökohtaisesti tilanteita, missä toisella olis alkoholi- tai väkivalta-, tai mt-ongelma tai joku muu vastaava, milloin suhde ei ole realistinenkaan.
Mut toisinpäin on ollut, kun ei halua olla suhteessa, niin silloin nuo muutama edellä lueteltu tilanne on ollut niin vuoria, et niiden yli ei ole menty, ei edes harkittu Yleensä tilanteeseen on liittynyt pettämistä tai lähtökohtaisesti sitä, et aitoja tunteita ei koskaan ole niiden teeskentelystä huolimatta ollutkaan.
Siksipä joko niitä tunteita on tai ei ole, kaikki muu on tekosyytä. Ja parempi jatkaa matkaa, jos ei ole rakastettu, parempaa voi silloin tulla vastaan.
Sori nyt vain mutta "rakkaus ei voita kaikkea".
Sulla voi olla kaiken maailman tunteet, mutta se ei ole mitään kohtaloa vaan siihen liittyy myös aina ne olosuhteet.
"Siksipä joko niitä tunteita on tai ei ole, kaikki muu on tekosyytä. "
Ihmisten tulee siis sopeutua sun tunteisiin ja jos ei sopeudu niin et koe olevasi rakastettu?
Kuulostaa joustamattoman ja tunteisiin sokeasti uskovan ihmisen rapatukselta jossa toisen ihmisen tulee tehdä kaikkensa että sinä tunnet tulevasi rakastetuksi.
Oletko ollut vakavassa suhteessa vai ovatko ne kariutuneet siihen ettet kykene rakastamaan toista?
en sanonut niin, en taaskaan. Rakkauteen liittyy tahtotila, joka saa tarvittaessa muuttamaan olosuhteitakin. Olosuhteillakaan ei luoda tunteita.
Sitoutuminen on se asia, mikä on joillekin valtava haaste sen jälkeen, kun tunteet ei roihua joka tilanteissa. Sitoutumiskyky ei ole itsestäänselvyys ja silloin se tahtotilane merkitys korostuu tunteita isommaksi.
Ja kieltämättä on hyvä taito havaita milloin ei ole rakastettu, ei se silti tarkoita, et olis jotakin vaatimuksia kellekään. Rakkaus ei ole pakko vaan vapaus. Missään suhteessa en ole ollut täydellinen, mutta niissä joissa olen kokenut olevani rakastettu, se on ollut sitäkin arvokkaampaa.
Hirvittävästi jauhat diipadaapaa, mutta et osaa kertoa miten noissa tilanteissa joita esitin olisi pitänyt tilanteisiin sopeutua.
Mitään todellista ratkaisua eli mitään konkretiaa sinulla ei ole, vain lässytystä tunteista ja rakkaudesta.
Mies joutuu sitten tekemään ne kovat päätökset kun sinusta niihin ei ole.
Nähtävästi mitkään välimatkat, erilaiset elämäntilanteet tai elämänkatsomukset eivät saisi vaikuttaa millään tavalla.
Sulle rakkaus on joku jolla vesi muuttuu viiniksi ja kaikki asiat vain ratkeaa kun toimitaan että suhde syntyy vaikka se todettaisiin myöhemmin täysin toimimattomaksi ja molemmat osapuolet olisivat tyytymättömiä.
oliskin tehnyt. Itse olen joutunut aika monta kertaa tekemään jotain päätöksiä, oikeita ja vääriä, kun mies ei ole mitään mieltä tai ei edes miellä, että mitään päätöstä pitäisikään koskaan tehdä. Ei helppoja tilanteita, mutta joskus tosiasiat on tunnustettava edes itselleen vaikka niitä ei toinen halua kohdata.
No omaapa elämääni elän ja omat ratkaisut teen. Hyvää saa ja pitää tavoitella, vaikkei toiveet aina toteudu. Kyllä olosuhteet ja asiat vaikuttavat, mutta on ero siinä, tekeekö niistä ylitsepääsemättömät vai siinä miten pitkälle ymmärtää, et elämässä nyt vain kaikki ei mene niinkuin itse tahtoo ja sitten tekee ratkaisuja, jotta edes joku asia menisi hyvään suuntaan. Ja siinä mä mietin sitä prioriteettiasiaa. En edes oleta saavani täydellistä elämää, mutta jospa riittävän hyvän kuitenkin.
Mulle rakkaus onkin sitä, että jos on tunteita, löytyy tahtotila, mut se ei tee aina olosuhteista täydellisiä, eikä tarvikkaan. Jos toiselta loppuu se halu, niin se ei ole minun päätöksestä kiinni. Ja kyllä mä silti kaikesta huolimatta uskon rakkauteen jollain arjenkin tasolla, ei unelmien. Ehkä toivo on turhaa, mutta toivottomuus ei ole vaihtoehto.
Rakkaus on myös sitä että osaa päästää irti. Rakkaus itseä ja myös toista kohtaan on joskus siitä kiinni.
Ei lukitse toista tilanteeseen joka on vaikea tai lähes mahdoton. On valmis luopumaan asioista ja jopa toisesta että molemmat voivat olla jollain tavalla onnellisia jopa erikseen.
Sekin on tilaisuus tarttua mahdollisuuteen. Ero nimittäin.
Loputon toivo että "kyl tästä jotain tulee, pitää vain uskoa" herättää ihmiset unesta jossain vaiheessa kun asia olisi oltu jo nähtävissä ajat sitten.
totta tuokin. Ja itseäänkin pitää arvostaa niin paljon, että saa odottaa suhteessa olevansa rakastettu, ja että suhde on molemminpuolinen hyvä. Tosin silloin, jos sekin on yhteinen tahtotila ja päätös, eikä vain toisen. On epäreilua, jos ei kykene totuuteen tai keskusteluun toisen kanssa vaan vain päättää yksipuolisesti omasta mielestään mikä on molempien paras edes antamatta toiselle mahdollisuutta.
Toisaalta mä en miellä ehkä aidoksi rakkaudeksi tilannetta, ettei edes yritä. Luovuttaa jo pelkän mielikuvan tai oman pelon perusteella ja silloin kyllä tuntuu et ei ole ollut aitoa tunnetta tai halua. Silloin päätös on hyvä, jos on aidosti onnellinen sen jälkeen, jos ei ole aitoa onnea, niin silloin päätös ei ole hyvä, oli se sitten ero tai yhdessäolo. Jos joku ratkaisu on yhdelle hyvä, se ei ole välttämättä kaikille.
Toisaalta miksi työntää toinen pois vaikeasta tilanteesta jos toinen on sen myös valinnut. On väärin tehdä ratkaisuja toisen puolesta. Sitoutumisellakin on arvonsa, ei vain ulkoisella menestyksellä. Ehkä kyse on syvemmästä, mikäi ulkoiset ongelmat ei ole maatakaatavia heti.
Tavallaan onnellisuus.. niin. Kelle se riittää.
En minä näitä päätöksiä ole yksin tehnyt mitä tuossa kuvailin. No, ehkä osassa, mutta tässä oli tarkoitus kuvata tilanteita joihin joutuu niihin jotka tuntuvat "sopivilta", mutta joiden kanssa silti suhde on hankala erinäisistä asioista johtuen.
Jos toinen laittaa pöydälle millaista elämää haluaa ja jos toinen ei halua samanlaista elämää niin mitä siihen voi sanoa?
On mahdotonta tutustua naisiin kun ne on niin pinnallisia ja ulkonäkökeskeisiä. Naiset ei halua jutella jos mies ei ole komea.
Mun täytyy olla sitten helvetin komea...NOT!
Itse harrastin samaa naisiin tutustumisen yrittämistä tuollaiset yli kymmenen vuotta ilman että naiset olisivat innostuneet. Vika on varmaankin minussa tai köyhyydessäni.
Olen kuitenkin ajan kanssa huomannut että naiset eivät ole miehen elämässä televisiota tai muuta kummoisempi asia, siis itse asiassa melko merkityksetön asia.
Miesten jatkuva kuolaaminen naisten perään on tehnyt naisista nirppanokkaisia narsisteja jotka eivät ymmärrä omaa normaalia merkitystään elämässä tai edes normaalia arjen parisuhdetta.
Osittain olen samaa mieltä.
Nykyään on paljon naisia jotka kohtelevat ja pitävät miestä kuin yhtenä television kanavista. Se on niin kauan mielenkiintoinen kuin lähetys toimii ja sieltä tulee naiselle kivaa ohjelmaa. Sen jälkeen vaihdetaan kanavaa. Osa naisista jopa toimii siten että heillä on eri mies eri tarkoituksiin. Osa valitaan petipuuhiin ja toiset ovat kivoja kavereita vain.
Toisaalta nainen odottaa että mies sopeutuu heihin kuin killtti pieni puudeli ja tekee kuten hän käskee sitten suhteessa, kunhan välillä vähän mies ärähtää jotta nainen tuntee olevansa miehen kanssa että kipinä säilyy.
Surullista, mutta totta.
Et ole vaan vielä tavannut sitä oikeaa. Sen oikean kohdalla haluaa olla romantiikan MacGyver.
Kuule, maailma on opettanut että niitä "oikeita" on lukuisia. Kyse on nimenomaan olosuhteista ja elämäntilanteista joissa tavataan.
Sitä kutsutaan vain "oikeaksi" kun suhteesta sitten tulee jotain koska olosuhteet ja elämäntilanteet, asenteet ja katsomukset sen sallivat.
Sori, mutta minä en aio muuttaa korpeen asumaan, sopeutua hoitamaan toisten lapsia, hyväksymään toisen ihmisen jeesustelut jne. vain sen takia että "tunne että tää on se oikea" on niin vahva.
Kun kohtaat tarpeeksi monta ehdokasta jotka sinusta tuntuvat "oikeilta" mutta silti asiat mättävät niin ymmärrät asian paremmin.
ole sinkku, niin ei tarvi sopeutua ja heikenetää omia elämänoloja. Toiset haluavat niin, toiset haluavat suhteen ja ovat valmiit joihinkin kompromisseihin.
Onko tässä nyt kyse siitä, että kaikki asiat eivät vain mene aina sinun mielesi mukaan.. jos on ollut niin onnistunut elämä, että vasta aikuisena kohtaa tilanteita, missä on tosiasioita ja realiteetteja ja niitä on mahdoton hyväksyä, niin voi olla vain tyytyväinen, että on siihen saakka päässyt helpolla.
Jos todella noin raskaasti petyt siihen, että elämässä olosuhteet ovat yleensä vastoin monia toiveita ja haaveita, niin tuskin sitä toiset voi saada muuttumaan, ainoa mikä voi muuttua, on oma suhtautuminen. Ei meille kellekään tarjoilla valmiina upeaa elämää, tehdään se, mitä voidaan niissä olosuhteissa mitkä vastaan tulee. Toisilla on paremmat kortit, toisilla ei. Mut ei sentään tarvitse siksi olla onneton, koska se on niin yleistä, et niitä huonompia olosuhteita nyt vaan on olemassa. Koita kestää.
No korjataan sitten muotoon "tarpeeksi oikea". Jokinhan noissa jäi ylipääsemättömällä tavalla uupumaan.
Sanonpahan että harvoin olen tavannut tollaista selittäjää ja sekopäätä....
Totta.
Mun mielestä flowersreally on oikeassa.
Sinä olet oikeassa kyllä siinä, että "oikeita" voi olla enemmän kuin yksi. Mutta kun kyseessä on "oikea", on valmis todella isoihin kompromisseihin. Se ihminen ja se suhde vain on niin tärkeä, että priorisoinnit muuttuu.
Mihin tahansa ei tietenkään tarvitse vääntyä tai sopeutua. Omasta hyvinvoinnista ei pidä tinkiä liikaa. Mutta jos pitää, silloin se ihminen ei ole oikeasti "oikea", vaikka se olisikin monella tavalla sopiva ja vaikka siihen olisi ihastunutkin.
Toinen, erilainen näkökulma tähän asiaan on, että kuka tahansa kenen kanssa ihminen on suhteessa, on hänelle sillä hetkellä "oikea", koska tuo henkilö vastaa hänen senhetkisiin tarpeisiinsa (joko tiedostettuhin tai tiedostamattomiin). Muutenhan suhdetta ei olisi edes olemassa.
Aika monet ihmiset sopisivat jopa geeneiltään yhteen toistensa kanssa jos vain yrittäisivät. Kyse on siitä kynnyksestä.
Se miksi nostin nuo tapaukset esille (niitä olisi muutama lisääkin :D) on se että niissä tuli tunne että ymmärrettiin toisiamme tietyllä tasolla ja oli sellainen että meillä synkkaa fiilis.
Minulla on yksi ongelma ja se on se että vaikka en olekkaan komea enkä osaa oiekastaan iskeä naisia niin kommunikoin naisten kanssa luontevasti joka saa aikaiseksi sen että minulla voi toimia monenkin kanssa sellainen pinnallinen toiminta. Syvempään tarvitaan sitten enemmän.
En tiedä mistä vain johtuu että sitten kun törmään näihin jälkimmäisiin niin pitää suurin piirtein rikkoa toisten suhde tai sitten tehdä omalle elämäntyylilleen täysin erilaisia valintoja.
Sattuma tuntuu määrittävän paljon elämää.
Niin asiahan on niin että ei ole mitään epäsopivia sattumuksia, tai melkein täydellisiä tilanteita, vaan todellisuuden kudos on valinnut sinut kertomaan tällaista tarinaaa pariutumis ja yhdyntä sessioista! Ne tilanteet eivät olleet vajaa sitä yhtä mainitsemaasi pointtia vaan juuri sen verran vajaa niin perustavanlaatuisesti kuin olla ja voit, ettei suhteenne olisi missään universumissa voinut toteutua!
Ei ole täydellisiä tapauksia vaan ne ovat samalla kertaa täysin yhteensovittamattomia!
Kyllä mulle on alkanut tuleemaan siltä osin mittari täyteen että olen mieluuummin sinkkuna ja olen näissä kevyemmissä jutuissa mukana kuin että edes haaveilen mistään vakavammasta.
neljänkymmenen vuoden rajapyykki vain tulee jossain vaiheessa vastaan. Osa näistä naisista on niin nuoriakin että vaikea nähdä että siitä syntyy mitään muuta kuin sitä mitä se on, helppoa hurvittelua.
En minä jaksa toisaalta taipua näihin tilanteisiin joissa pitäisi hyväksyä toisten lapset tai muuttaa jonnekin hevon kuuseen vain naisen perässä.
Ehkä arvostan vapauttani liikaa.
On mahdotonta tutustua naisiin. En ymmärrä mitä niille pitää sanoa että ne kiinnostuu. 10 vuodessa kaikkea oon kokeillut