Mikä himputti siinä on, että on niin vaikea sanoa EI??? olen tässä vähän hiillostanut yhtä tuttua, johon olen palavasti ihastunut/rakastunut...Hän on exäni ja minun yhteinen tuttu, mutta ei sillee mitenkään läheinen. Kun olen yrittänyt keskustella tästä hänen kanssaan (molemman enemmän tai vähemmän humalassa) ei hän ota asiaan mitään kantaa, katselee seinille ja kiertelee ja kaartelee..sanoi vain että exäni on mukava tyyppi...PRKL!!!! miksei voi sanoa suoraan jos ei kiinnosta. En nyt tiedä mitä ajatella, kannattaako elätellä toiveita vai mitä tehdä. Kamala tilanne, auttakaa!!!
MIEHET!!!!PRKL!!!
tympiintynyt
41437
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jospa ihastuksellasi on periaate ettei kaverin exiä huolita..aika yleistä sellanen. Voi se silti olla susta kiinnostunu :)
No mutta kun kyseessä ei sinäänsä ole mikään kaveri vaan ihan vaan tuttu...kaverinkaverinkaveri. Satuttu nyt vaan pyörimään samoissa porukoissa. Ei nyt kukaan mies voi ihan niin lojaali olla...tai sitten se ei oikeesti ole kiinnostunut ja piiloutuu tuon tekosyyn taakse. Mutta edelleenkiin harmittaa jos ei voi sanoa suoraan. Sitten ihmetellään miksi naiset aina välillä avautuu ihan kympillä...NO juuri tälläisten miesten takia.
Jos mies katselee seinille kun kerrot tunteistasi niin vaihtoehtoja on kaksi: 1) Hän on TODELLA ujo. 2) Häntä ei kiinnosta lainkaan, mutta sitä on vaikea sanoa.
Itse en kuluttaisi vastaavanlaiseen tyyppiin aikaani, mutta eihän sillekään mitään voi jos tunteet käy kuumana.
Kysy häneltä ihan suoraan! Katso silmiin ja vaadi totuutta vakavin ilmein. Kyllä tosimies pystyy sanomaan myös ei. Vai minkä ikäinen tyyppi on kyseessä? Jos kyse on alle 18 vuotiaasta niin ei:n sanomista pidetään turhana ja se halutaan näyttää elein. Tätä ilmenee kyllä vähän jokaisessa ikäluokassa silloin tällöin...*öhöm* (toki myös naisissa).
Toivottavasti et joudu särkemään sydäntäsi :(
Oon miettiny tuota samaa asiaa...Ja jahkannu yhden miehen kanssa niin helvetin kauan. Mies on kuullut yhteiseltä tutulta sekä minulta suoraan, että pidän hänestä, mutta ei ole sanonut mitään omista fiiliksistään. Kun olen antanut hänelle mahdollisuuden laittaa välit poikki, hän ei ole tilaisuuteen tarttunut. Ja sitten kun tavataan flirttailee säälimättömästi ja hakeutuu seuraan ja juttelee henkilökohtaisiakin.
Olen itseasiassa sitä mieltä että mies nauttii siitä että hänellä on ihailija. Hän ei pidä minusta erityisemmin, mutta koska ei inhoakaan, on tullut varmaan siihen tulokseen että minut on hyvä pitää maisemissa itsetunnon kohottajana.
Ja minä olen niin typerä että suostun siihen :(