HALUAISIN APUA ISOON ONGELMAANI!!!olen ollut suhteessa unelmieni prinssiin 3 vuotta.hän on ollut parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut.en koskaan uskonut edes ansaitsevani niin prinsessamaista kohtelua.nyt olen tehnyt jotain aivan käsittämätöntä!!!!!petin häntä hänen veljensä kanssa.alkoholilla oli osuutta asiaan mutten TODELLAKAAN pidä sitä syynä.veli on pitänyt suunsa supussa asiasta ja en ole nähnyt häntä puoleen vuoteen vaikka aiemmin näimme ainakin kerran viikossa.sanoin veljelle että ymmärrän jos hän haluaa kertoa...jopa toivoin että hän kertoisi.
näin ei kuitenkaan ole käynyt.mitä pidempään asian kanssa elän sitä suurempaa tuskaa se tuntuu tuottavan.rakas prinssini ei todellakaan olisi ansainnut tätä!!!siskoni sanoo että sattuuhan sitä ja unohdat asian mutta ei se nyt vaan unohdu!miehelläni on rankka menneisyys enkä millään halua hänelle tuskaa tuottaa.eniten minua satuttaa tieto siitä että totuuden julki tuominen koskettaisi koko perhettä.:(veljeksien välit eivät koskaan tulisi ennalleen.
kerroin hänelle silloin että petin mutten kenen kanssa...oli pakko kertoa edes jotain.suhteemme on aina perustunut rehellisyyten ja avoimuuteen ja on siksikin todella hankalaa salata asia!olen selittänyt salaamiseni sillä että asia satuttaisi liian monia!olen siinä täysin vilpitön!!!toivoisin että hän tietäisi.hän ei ansainnut tätä omalta rakkaaltaan eikä hän mielestäni ansaitse tätä salailuakaan!!!!!
onko kenellekään käynyt näin!!??
kuinka tästä selviää??!!
pitäisikö minun poistua tästä suhteesta vähin äänin!!??
näin ei kuitenkaan ole käynyt.mitä pidempään asian kanssa elän sitä suurempaa tuskaa se tuntuu tuottavan.rakas prinssini ei todellakaan olisi ansainnut tätä!!!siskoni sanoo että sattuuhan sitä ja unohdat asian mutta ei se nyt vaan unohdu!miehelläni on rankka menneisyys enkä millään halua hänelle tuskaa tuottaa.eniten minua satuttaa tieto siitä että totuuden julki tuominen koskettaisi koko perhettä.:(veljeksien välit eivät koskaan tulisi ennalleen.
kerroin hänelle silloin että petin mutten kenen kanssa...oli pakko kertoa edes jotain.suhteemme on aina perustunut rehellisyyten ja avoimuuteen ja on siksikin todella hankalaa salata asia!olen selittänyt salaamiseni sillä että asia satuttaisi liian monia!olen siinä täysin vilpitön!!!toivoisin että hän tietäisi.hän ei ansainnut tätä omalta rakkaaltaan eikä hän mielestäni ansaitse tätä salailuakaan!!!!!
onko kenellekään käynyt näin!!??
kuinka tästä selviää??!!
pitäisikö minun poistua tästä suhteesta vähin äänin!!??
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä sä siitä selviät koska minun mielestä olet jo kertonut totuuden siitä, että petit, eli turhaan kärvistelet. Ja luulen, että olet saanut opilsesi ja kerta se on ensimmäinen niin ehkä myös viimeinen?
Jos oikeasti pidätte ja rakastatte toisianne niin kannattaa jatkaa, kaikkiin suhteisiin kuuluu ala ja ylämäkiä, hyviä ja huonoja aikoja. Ja jos teillä on muuten suhde terveellä pohjalla niin luulis, että tähtihetkiä on tulossa ja myös niitä jolloin mikään ei tunnu hyvältä, mutta aina kannattaa yrittää. Ja jos livistät niin tuntisitko itsesi voittajaksi vai hävijäksi? Mieti mitä voit voittaa tai hävitä jos jäät tähän suhteeseen ja unelmien prinssisi luokse?
et kerro että kyseessä oli kultasi veli. Sen saat itse kestää nahoissasi minkä teit, mutta jos haluat että suhteenne voi vielä jatkua niin sitä ei kannata kertoa kuka petikaverisi oli... Kuulostat kyllä siltä että teillä oli pidempikin suhde...??
Jos miehesi kysyy ja välttämättä vaatii saada tietää kuka se mies oli niin harkitse kertomista, mutta muuten kannattaa "vaieta iäksi"....
se oli ihan yhdenillan juttu.kyllä kultani epäili veljensä osallisuutta mutta veli pyysi minua vaikenemaan.tää ei vaan ole ollenkaan mun tapaista toimintaa.kultani ei edes harkinnut jättävänsä mua vaan pelkäsi enemmänkin että jättäisin hänet!!oli myös huolissaan siitä kuinka kestän??!!tietäähän se tietty ettei ollu mun tapaista toimintaa mutta kyllä ihmetyttää reaktio.kiitos teille kummallekin..luulin saavani kauhean moraalisaarnan mutta onnekseni sain vastauksia "toistaiseksi"ymmärtäväisiltä ihmisiltä.lisääkin kokemuksia saa kirjoittaa.
Kun ihminen "haluaa" tunnustaa kumppanilleen olleensa uskoton ja pettäneensä tätä, kyseessä ei ole halu olla rehellinen.
Pettäjällä on vaan niin helvetin paha olo, että ei kestä sitä yksin. Hänen on pakko jakaa pahaa oloaan toiselle ihmiselle ja ketäs sitä nyt muita loukkaamaan kuin omaa rakastaan.
Ei rehellisyys tarkoita sitä, että kaikki on pakko kertoa ja varsinkin tälläisen oman mokan ollessa kysymyksessä, kertoessaan saa vain aikaiseksi toisellekin pahan mielen ja itse asiassa tieten tahoten loukkaa toista mutta tietty saa helpotuksen itselleen kun on ollut yltiöpäisen rehellinen. Siskosi on oikeassa, elämässä sattuu kaikenlaista mutta jos kunnioitat ja rakastat puolisoasi, olisi kannattanut miettiä kaksi kertaa ennen kuin kaataa törkylastin hänen kannettavakseen. Kuka hyötyi loppujen lopuksi ja mitä?
en ole täysin samaa mieltä kahden edellisen kirjoittajan kanssa.avoimuus ja rehellisyys on kaikkea muuta kuin helppoa.eikä todellakaan ole hienoa loukata rakastamaansa ihmistä!!!se on vaikenta mitä tiedän!!!en aio kertoa (ainakaan vielä) kyseessä olleen hänen veljensä.minusta avoimuudessa on kyse siitä että kumppani tietää kenen kanssa on suhteessa..minkälaisen ihmisen.mielestäni hänellä no siihen oikeus.
Siis mieti miltä susta tuntuis kun saisit tietää,et miehesi on ollut siskosi kanssa???
Olet kyllä oikeassa,että miehelläsi on oikeus tietää millainen todellisuudessa olet,onhan hänellä jo kolme vuotta ollut harhakuva..
Itse en tota siltinkään kertois,jos olisin noin tehnyt..joko häipyisin siitä suhteesta tai olisin suu ja jalat kiinni.Ja on se kuitenkin jotain,että kerroit pettäneesi...
kiitos kaikille vastanneille!:)en pysty elämään asian kanssa mutten myöskaan pysty kertomaan totuutta...olen päättänyt erota.en näe enää muuta vaihtoehtoa.
Olen ollut naimisissa 15 vuotta ja tein itse pahan mokan 1 avioliittovuoden aikana, eli petin vaimoani. Paha olo oli kanssa kestämätön ja meni tunnustamaan sen vaimolleni, juuri sillä mielellä, että en kestä enää pitää asiaa sisälläni. Silloin ei kyllä tajua sitä, että miltä se toisesta tuntuu, ajattelee vaan itseään ja sitä, että pakko kertoa se jollekin. Silloin asiaa tietenkin käytiin läpi ja elämä jatkui. Myöhemmin saimme lapsen ja hänen ollessaan alle 2-vuotias vaimoni yhtäkkiä ilmoitti, että haluaa asumuseron. Yhtenä syynä oli vuosia aikaisemmin tapahtunut asia, joka oli aina kytenyt pinnan alla. Pahoin tilanne elämässä on lyödä ovi perässään kiinni ja jättää vaimo ja lapsi. Meillä tilanne päättyi kuitenkin niin, että muutin piankin takaisin vaimoni pyynnöstä, tilanne oli ikäänkuin nollattu. Saimme toisenkin lapsen myöhemmin ja olemme edelleen naimisissa.
Yhteenvetona se, että mielestäni asiaa ei kannata kaataa toisen niskaan, jos voi sen välttää. Tuollainen asia ei koskaan unohdu ja voi tulla pinnalle myöhemmin. Lopusta kukaan ei osaa sanoa varmasti.
Sinun tapauksessasi on kuitenkin kysymyksessä poikaystäväsi veli, joten asia on aina mielessä jos näette. Ihmettelen hiukan sitä, että poikaystäväsi mietti, kuinka sinä kestät. Onko hänen veljensä dominoivampi persoona ja se kenties osasyy siihen mitä teit ??
jep.veli on vähän raikulimpi tapaus.edelleen painotan sitä että omalla kohdallani rehellisyys on toisen ihmisen oikeutta tuntea minut.on totta että joissain tapauksissa olo helpottuu kun kertoo jonkun mieltä askarruttavan asian, mutta minulle harvemmin tulee hyvä mieli, varsinkaan tässä tapauksessa.:(minuakin ihmetyttää hänen huolehtivainen asenteensa minua kohtaan...hän on kyllä aina TODELLA huolehtivainen.olen hänen prinsessansa.
se prinsessa, jos tämä nyhverö jossain vaiheessa alkaa ajattelemaan munaansa pidemmälle.
Veri on vettä sakeampaa, joten se ei tule syyttämään broidiaan. Katse kääntyy tiedät kyllä keneen.
Herää..