Evankeliumi
ei luennoi nälkäisille leivän tarpeellisuudesta vaan jakaa nälkäisille leipää! Raamattu kertoo meille, miten "Filippus meni Samariaan ja saarnasi Kristusta", eikä vain puhunut ihmisille jotakin Kristuksen tarpeellisuudesta.
Jos seurakunnassa vallitsee maailmallinen ilmapiiri ja pyhityksen puute, uusitestamentillinen saarna julistaa Jumalan pyhittävää sanaa, Kristusta, joka "on meidän pyhityksemme", eikä vain esittele pyhityksen tarvetta tuomitsemalla ja moralisoimalla kristittyjen kelvottomia elintapoja.
Jos paikalla on sairaita, evankeliumi korottaa Kristusta meidän Parantajanamme ja julistaa, että "hänen haavojensa kautta me olemme parannetut", sekä rukoilee sairaiden puolesta, eikä vain totea tarvetta kohdata Jeesus sairaiden parantajana.
On totta, että syntien, tarpeiden ja puutteellisuuden nöyrä tunnustaminen kuuluu osana aitoon kristillisyyteen. Mutta juuri tähän samaan yhteyteen meille kuuluu Vapahtajamme lupaus: "Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan." (Luuk.11:9,10).
Saamme vastaanottaa Hänen lahjansa uskon kautta!
"Lain ja evankeliumin" saarna ei koskaan ojentaudu tähän vastaanottamiseen. Siinä ei tahdota eikä kyetä nöyrtymään ja laskeutumaan alas, Jumalan armotekojen tasolle. Kuulijat jätetään omassa voimassaan toistelemaan sellaisia sanoja kuin "meillä ei ole" tai "meidän pitäisi" tai "Jumala tahtoisi, mutta... mutta..".
Raamatullisen saarnan kieltä sen sijaan on: "Jumala on antanut, ja me saamme ottaa vastaan!" Kristittyjen tehtävänä tässä maailmassa on osoittaa Jumalan valtakunnan tulleen lähelle. Hänen valtakuntansa on rakkauden, armon ja eheyden valtakunta.
Jumalan valtakunta tulee lähelle ennen kaikkea evankeliumissa, armon sanassa. Tämän taivaallisen valtakunnan läsnäolossa tapahtuu samanlaisia asioita kuin Uudessa testamentissa tapahtui Kristuksen toimiessa: "Sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, köyhille julistetaan evankeliumia." (Luuk. 7:22).
Evankeliumi on ilouutinen epäonnistuneille, alaspainetuille, syntisille ja sairaille ihmisille. "Sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut!" Evankeliumin sana kantaa heikoimman ja vähäisimmänkin sielun Kristuksen armolliseen huomaan. Syyllisyyden, mielihalujen ja lankeemusten vaivaama haavoittunut sydän saa omistaa uuden, ikuisesti kestävän elämän, kun sellaisenaan tulee Herramme ja Vapahtajamme luokse, joka sanoo:
"Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon." (Matt. 11:28).
"Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." (Joh. 6:37).
"Mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa." (Luuk. 9:60).
http://www.saunalahti.fi/vpekki/raamattu/nkyjoka.htm
IlmiannaJaa
ei luennoi nälkäisille leivän tarpeellisuudesta vaan jakaa nälkäisille leipää! Raamattu kertoo meille, miten "Filippus meni Samariaan ja saarnasi Kristusta", eikä vain puhunut ihmisille jotakin Kristuksen tarpeellisuudesta.
Jos seurakunnassa vallitsee maailmallinen ilmapiiri ja pyhityksen puute, uusitestamentillinen saarna julistaa Jumalan pyhittävää sanaa, Kristusta, joka "on meidän pyhityksemme", eikä vain esittele pyhityksen tarvetta tuomitsemalla ja moralisoimalla kristittyjen kelvottomia elintapoja.
Jos paikalla on sairaita, evankeliumi korottaa Kristusta meidän Parantajanamme ja julistaa, että "hänen haavojensa kautta me olemme parannetut", sekä rukoilee sairaiden puolesta, eikä vain totea tarvetta kohdata Jeesus sairaiden parantajana.
On totta, että syntien, tarpeiden ja puutteellisuuden nöyrä tunnustaminen kuuluu osana aitoon kristillisyyteen. Mutta juuri tähän samaan yhteyteen meille kuuluu Vapahtajamme lupaus: "Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan." (Luuk.11:9,10).
Saamme vastaanottaa Hänen lahjansa uskon kautta!
"Lain ja evankeliumin" saarna ei koskaan ojentaudu tähän vastaanottamiseen. Siinä ei tahdota eikä kyetä nöyrtymään ja laskeutumaan alas, Jumalan armotekojen tasolle. Kuulijat jätetään omassa voimassaan toistelemaan sellaisia sanoja kuin "meillä ei ole" tai "meidän pitäisi" tai "Jumala tahtoisi, mutta... mutta..".
Raamatullisen saarnan kieltä sen sijaan on: "Jumala on antanut, ja me saamme ottaa vastaan!" Kristittyjen tehtävänä tässä maailmassa on osoittaa Jumalan valtakunnan tulleen lähelle. Hänen valtakuntansa on rakkauden, armon ja eheyden valtakunta.
Jumalan valtakunta tulee lähelle ennen kaikkea evankeliumissa, armon sanassa. Tämän taivaallisen valtakunnan läsnäolossa tapahtuu samanlaisia asioita kuin Uudessa testamentissa tapahtui Kristuksen toimiessa: "Sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, köyhille julistetaan evankeliumia." (Luuk. 7:22).
Evankeliumi on ilouutinen epäonnistuneille, alaspainetuille, syntisille ja sairaille ihmisille. "Sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut!" Evankeliumin sana kantaa heikoimman ja vähäisimmänkin sielun Kristuksen armolliseen huomaan. Syyllisyyden, mielihalujen ja lankeemusten vaivaama haavoittunut sydän saa omistaa uuden, ikuisesti kestävän elämän, kun sellaisenaan tulee Herramme ja Vapahtajamme luokse, joka sanoo:
"Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon." (Matt. 11:28).
"Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." (Joh. 6:37).
"Mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa." (Luuk. 9:60).
http://www.saunalahti.fi/vpekki/raamattu/nkyjoka.htm
IlmiannaJaa
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jeesus Kristus on Herra.
Niin se on, ja kun se on - jos on - niin myös tapahtuu kuin alussa oli!
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14348804/raamatun-profeetat---7----alkuseurakunnassa