Mikä neuvoksi kun riitelemme poikaystävän kanssa kaikesta mahdollisesta? Mitä turhimmasta pienestä asiasta saadaan isokin riita aikaan...
Ollaan seurusteltu nyt pikkasen yli vuosi ja kaks kertaa on ollu isompi kriisi...
Ja toinen, miksi mies kiusaa koko ajan, haukkuu mitä ilkeimmin... ikinä ei oikeastaan kehu mitään.
Olen läski ja laiska ja huora ja silleen... ei tunnu kovin mukavalta... Olen kyllä sanonut monta kertaa että voisiko lopettaa sen, kun ei tunnu kivalta. Onko kellään muulla tällaista?
Kuitenkin vain rakastan miestäni vaikka hän ei taida minua rakastaakaan... niin ainakin tuntuu :(
Enkä haluaisi erota ja asummekin yhdessä...
Ollaan seurusteltu nyt pikkasen yli vuosi ja kaks kertaa on ollu isompi kriisi...
Ja toinen, miksi mies kiusaa koko ajan, haukkuu mitä ilkeimmin... ikinä ei oikeastaan kehu mitään.
Olen läski ja laiska ja huora ja silleen... ei tunnu kovin mukavalta... Olen kyllä sanonut monta kertaa että voisiko lopettaa sen, kun ei tunnu kivalta. Onko kellään muulla tällaista?
Kuitenkin vain rakastan miestäni vaikka hän ei taida minua rakastaakaan... niin ainakin tuntuu :(
Enkä haluaisi erota ja asummekin yhdessä...
Vastaukset 12
Vanhimmat
kumpi parempi jatkuva riitely vai ero?
Tosta ei sit ole pitkä matka kun saat turpaan ja sä et tee mitään koska se on, ainakin selvin päin, niin ihana.
Eli sulla ei oo muuta vaihtoehtoo ku laittaa poju kiertoon ja ettii itelles Mies.
T. Mies
Juu, mutta kun se ei juo oikeestaan koskaan. Ei ainakaan mun kaa...
tuskin haluat viettää loppuelämääsi kusipään kanssa joka ei ole sinuun tyytyväinen sellaisena kuin olet..
Naisilla tuntuu olevan jokin kummallinen usko miehen muuttumiseen, jos nainen vaan pysyy rinnalla ja jaksaa kuunnella haukkuja. Koska miehellä on ilmiselviä ongelmia itsensä ja oman käytöksensä suhteen, miks sä kuuntelet sitä?
Ei sun tarvii sietää ala-arvoista kohtelua tai haukkuja. Omassa päässään se on, haukkuuko vai ei, joten mikset jättäis sitä ja hommaisi sellaista, joka ei haukkuis?
Muista olla ylpeä. Ylpeys pelastaa pahimmalta kivulta. Käytä järkeä. Älä usko miehen muuttumiseen.
Ei ne koskaan muutu, ne kusipäät.
Olen kuules,nyt sitä mieltä varjoenkeli,että noin sun elämästäsi ei tule yhtään kivaa,jos se on jo tossavaiheessa tollasta!
Annan sulle nyt tällasen vähän kypsemmän naisen neuvon:
1. Heti, ensi tilassa,kun miehesi on hyvällä päällä,niin istutappa se sinne sohvallenne,ja keskustele hänen kanssaan rauhallisesti ja asiallisesti!Älä korota ääntäsi!
2.Otappa vähän sellanen surullinen ilme ja vaikka vähän menet sen kainaloon kehräämään,kuin pikku kissa
3.Sitten vain kerrot,että sun on tosi paha olla ja että olet surull
Tinen,kun hän ei sun mielestä rakasta enää sua
4.Jos hän alkaa heti puolustella,että "kyllä hän rakastaa"NIIN...
5.Silloin vain sanot,että jos rakastaisit,et olisi sulle sellainen kuin on!
6.Miehen tulee kunnioittaa naistansa,muuten yhteiselosta ei tule yhtään mitään
7.Eli,annat miehellesi kylmästi kaksi vaihtoehtoa.
a)joko hän muuttaa selvästi tapansa tai
c)te eroatte,ja takaisin et sitten ota.
Toivon parastasi
Muuta mahdollisuutta en näe teidän tilanteessa,
jos se on nyt tollasta,niin ajattele,mitä se sitten on kun siihen tulee pari lasta lisää,
haukkuuko hän lasten aikana koko ajan sua,ja mitä turvaa ja lohtua tollasesta miehestä sitten saa,
sori vaan,mutta avaa silmäsi tarpeeksi ajoissa
ätä se mies!
Tai eihän se onnistu. Itse olen naimisissa ja samassa tilanteessa. Nytkin itkee ja kirjoittaa....
Voi ei... naimisissa olet vielä :(
Me vaan asutaan yhessä, ei edes kihloissa. Eli toisaalta helpompi lähteä nyt vielä...
Koita sinäkin ottaa itseäsi niskasta kiinni ja jättää se mies. Sellaset ei arvosta naistaan...
ikävä kyllä.
Itsekään en ole vielä puhunut mieheni kanssa mut otan hieman etäisyyttä ja mietiskelen rauhassa asiaa. Olen esim. lähdössä kaverin kanssa laivalle...
puhu asiasta ennen kuin siitä tulee noin kauhea ongelma? Itse olen juuri aloittamassa uutta suhdetta ja tämän kun luin pisti kyllä mietityttämään. Huomaakohan sitä edes itse jos tulee tuollainen kusipää. Pitänee pyytää naiselta sen verran luottamusta minua kohtaan, että ottaa häntä loukkaavat asia HETI puheeksi. Jos hommaan puuttuu heti on se huomattavasti helpompi korjata ja jatkaa eteenpäin ilman isompia katkeroitumisia.
Toistaiseksi uskon, ettei minusta koskaa tule tuollaista, mutta kun katsoo omaa isääni niin juuri tuollaista tavaraa on äitiäni kohtaan lennellyt jo vuodet ja kuten sanotaan, ei omena kauas puusta putoa :(.
PIIPITYS AUTTAA
Niin, nyt on jo hieman parempi tilanne, olen ottanut kunnolla puheeksi sen haukkumisen...
Se on loppunu. Joskus kyl vahingossa sanoo, pyytelee sit anteeks et sano silleen ja et oli vahinko. Olen myös harkinnut lähteväni toiseen kaupunkiin opiskelemaan ja toivon että suhde kestäisi siltikin...
Moi, vaikka ero tuntuisi tuskalliselta ajatukselta ja toisi monenlaisia muutoksia mukanaan, niin en voi muutakuin rohkaista sinua tekemään se ratkaisu. Haluatko elää loppuelämääsi tuollaisessa suhteessa? Minä en ainakaan! On olemassa paljon parempaa...sen löytäminen vie vain aikansa. Eroamista ei kannata pelätä, kyllä sen kestää kummasti!