Tämä on mulle eka kerta viiteen vuoteen, kun oon sinkku. Ja suoraan sanottuna en vois kuvitella kauheempaa tunnetta. Asiaan kai vaikuttaa se, että rakastan yhä enemmän kuin itse elämää tätä miestä, joka päätti mut vapaille laitumille laskea. On koko ajan vaan niin hemmetin tyhjä olo, tulevaisuuden suunnitelmat pitäisi tehdä uusiksi mutta en osaa enkä halua tehdä niitä ilman tätä miestä. Aika surullista. Me ollaan vielä kuitenkin ystäviä ja pidetään yhteyttä, mutta en tiedä onko se pidemmän päälle mitenkään kannattavaa. Huomaan koko ajan ajattelevani, että entä jos me joskus vielä palattais yhteen ja sen takia en halua poistaa häntä elämästäni kokonaan. Mutta toisaalta se vaikeuttaa hänestä ylitse pääsemistä, joten tässä taitaa olla aikamoinen noidankehä rakenteilla..
Aloitteleva sinkku.
Jennifer
351704
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Missä meni sukset ristiin?
Kyllä elämä on lopulta kaveruutta pidemmän aikaa kuin intohimoa ja palavaa rakkautta, ei tuo mikään eron syy oo.
Aika parantaa, usko pois. Aikansa menee ennenku osaa ja uskaltaa päästää toisesta irti. Se ei onnistu heti mutta helpottuu ajan myötä. Ja pakkokin on, elämä ei oo kauheen pitkä joten sure aikasi ja sitten alat elämään taas omaa elämääsi. Aina välillä sitä palaa vanhat ajat mieleen mutta silloin ne tuntuu enemmän mukavilta ja lämpimiltä muistoilta.
70% järkeä ja loput tunnetta niin selviät, niin me muutkin ollaan selvitty.
Mitä nopeempaa pääset taas oman elämän herraksi sitä helpompaa se unohtaminen on.
Tsemppiä!
Suurinkin ihastus on itsekäs. Kärsimys jalostaa. Kulman takana odottaa uusi toinen , joka takuulla vastaa entistä. Ole rohkea antaudu uudelleen. Se kannattaa. Elämä jatkuu. Olemme kaikki hyviä.
"Kuin hullu huudan rakkauteni perään" Sama uni.
Terv
Jussi
Ehkä mun todellakin pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja antaa ajan kullata kaikki ne kauniit muistot, yrittää edes jatkaa elämääni. Mutta olen vielä sen verran sekavassa mielentilassa, etten edes taida haluta tehdä sitä. En ole vielä valmis kurkkaamaan kulman taakse, vaikka siellä saattaisi kenties joku odottaakin. Ehkä kohta tulee se aika, jolloin kaipaan päivä päivältä vähemmän, ja pystyn jo ehkä suuntaamaan katseeni tulevaisuuteen uteliaana, enkä pelonsekaisin tuntein kuten nyt. Mutta en vielä. Tarvitsen häntä vielä joka päivä, vaikka vain äänenä puhelimessa, mutta kuitenkin. Tarvitsen hänet vielä elämääni, kunnes olen tarpeeksi vahva jatkamaan yksin.
Itselleni kävi kuvaamallasi tavalla parikuukautta sitten. Aluksi yksin oleminen oli kaameaa, mutta kun sitä huomasi ettei maailma romahtanutkaan, ja aurinko nousi kaikesta huolimatta, niin elämän sirpaleiden kerääminen ei ollut aivan ylivoimainen tehtävä. Ensimmäinen hyvä merkki oli kun aamulla herättyääni huomasin ajattelevani uutta päivää uutena mahdollisuutena.
Hymyä elämäääsi.
On kyllä tosi kiva kuulla, että tästä sumusta on ehkä odotettavissa ulospääsykin. Vaikka se vielä tuntuukin kaukaiselta ajatukselta. Mun täytyy vielä tunti kerrallaan ja yrittää jotenkin estää itseäni kuvittelemasta enää turhia. Ne kuvitelmat tulee vielä ihan automaattisesti, ja kun tajuan ettei ne voi ikinä toteutua, masennun vielä enemmän. Pahin viholliseni onkin tällä hetkellä oma mieleni ja omat aivoitukseni.. Mutta kiitos sulle kommentistasi Mikki, ja hymyä myös sulle!
Hei !
Hei jennifer,näin kaiken kokeneena anna itsellesi aikaa ja tee rauhassa se surutyö.Sure aidosti ja käy koko kirjo läpi,johon kuuluu myös osana vihantunne.
Toinen asia,älä haen liian nopeasti uutta suhdetta,koska se ei johda mihinkään,vaan anna ajan kulua.
Jennifer,
Minulta unohtui laittamatta osoitteeni Sinulle kirjoittamaani kirjeeseen!
Tässä se tulee: [email protected]
Kirjoittelemisiin!
Mukavaa että omasta tilanteestani on sinulle ollut edes jotain apua. Näköjään kaikilla, siis niillä synkimmilläkin pilvillä on kultareunus. Ehkä sitä ei aina vaan itse heti ymmärrä. Omalta kohdaltani voin sanoa että ei varjo ole vielä kokonaan sydämestäni väistynyt. Mutta niin vaan sitä sinnitellään eteenpäin. Ainakin itsensä oppinut tuntemaan paremmin...
Kohta jo aurinkokin lämmittää eikä vain paista.
Kevään odottelua!
T: Mikki
Koeta välttää noidankehä. Mutta päätä selvitä siitä, jos se on tullakseen! Ittelläni oli vastaava juttu. Noin 15 vuotta yhdessä ja sitten kaikki ohi. Shokki, tavaton viha, toive paluusta entiseen, suru ja väsymys. Siinä neljä vaihetta, jotka oon mielestäni käyny läpi vajaan vuoden aikana. Nyt vasta hyväksyn tilanteen ja sinne nurkan taakse kurkkailu alkaa todella kiinnostaa! Toivottavasti pääset mahdollisimman nopeasti mihin itse haluat. Mitä se sitten onkin...
Jennifer,
Toivon Sinulle IHANAA elämää monen ihmisen mielestä parhaalla mahdollisella kiitoradalla ilman sitä "huonoa" ja usein vastenmielistä kumppania!
Sinulla ei ole tainnut olla huono kumppani, kun
häntä yhä rakastat!
Tivon Sinulle kuitenkin ihanaa ja kaikinpuolin suloista tulevaisuutta yksin ollessasi!
Voisinpa halujeni mukaan antaa Sinulle enemmän
henkistä ja fyysistäkin apua, mutta kun en tiedä missä asustelet ja elonpäiviäsi vietät, on minun mahdotonta auttaa Sinua muuten kuin kirjeitse tällä "kanacalla"!!
Jos ja kun - toivottavasti - Sinulle tulee mieleen kirjoittaa enemmän IHMISTEN kanssa, pane "Kusti polkemaan" minunkin laatikolleni kirje mukanaan!
Suloisin suudelmin ja nautinnollisin hyväilyin
Sinulle apuaan tarjoava
........Kultakala
Älä kultakala himoile, ällöttää tuommoset lirkuttelut.
Hai sie nyyhkyttelijä,
Minä en lirkuttele enkä himoitse!
Minä kirjoituksessani halusin henkisesti auttaa!
Se ei sulle kelpaa! Koeta pärjätä yksin kipujesi keskellä!
Anteeksi, että ehdotin hoitavaa keskustelua kanssasi!!
Ja oli ihan pakko kommentoida? Miks ei sais lirkutella, mieluummin mä lirkutteluja kuuntelen kuin haukkumista tai arvostelua. Ja himoilut ja tollaset, ihanaa!!! Kumpa joku mullekin joskus jossakin....
Älähän kuules mua vaan syytä tosta "yyh"-kommentista, en ollut minä. Haluan kiittää sua kauniista sanoistasi, ja kenties otan suhun yhteyttäkin postitse, kunhan pystyn. Onhan se kivan huomata kaiken tän kurjuuden keskellä, että joku vielä jossakin haluaa mua!! Siis henkevien keskustelujen merkeissä.. :)
Hyvä Jennifer,
Toivottavasti et kovin pahasti loukkaantunut kirjoituksestani vastauksessani nimimerkille "YYH"!??
Milloin meinaat ottaa minuun yhteyden osoitteessa: [email protected]
ja missä päin majaasi pidät!
Ois kiva kirjoitella monin eri tavoin ja joskus tulevaisuudessa jutella livenäkin!
Se tietenkin riippuu siitä, uskaltaudutko ikäiseni MIEHEN kanssa livenä juttelemaan ja mahdollisesti haleja vaihtamaan!
No se halien vaihto lienee ennenaikaista odottelua kun ottaa huomioon, että vain kirjoittelemme! Mutta eihän sitä koskaan tiedä etukäteen mitä huominen tullessaan tuo!
Hyvää ja nautinnollista loppuviikkoa Sinulle!
Ystävän rakkaudella lentosuukoin ja hyväilevin halauksin Sinusta todella kiinnostunut
.........Kultakala (MIES)
Niiskuneiti,
Toivon saavani antaa ainakin lentopostina Sulle suloisia suudelmia ja nautinnollisia kielihyväilyjä!
Nyt niitä sait kun kirjoituksessasi toivoit, jotta kunpa Sinullekin joku joskuskaan jotain kivaa antais!
OLE HYVÄ ja ILOITSE SAAMISISTASI!!
Kirjoita jos ja kun kiinnostaa!
Osoitteenihan on moneen kertaan tälläkin palstalla julkaistu ja taas jukaistaan!
Siis: [email protected]
Panehan "Kusti polkemaan"!
Kiitos Kultakala, piristit päiväni! Ehkä kirjoitankin, sittenhän näet.....
hih.
..mulle on käynyt lähes samoin jo 1,5 vuotta sitten kun erottiin ensirakkauden kanssa. Voin suoraan sanoa, et se oli pahinta mitä mulle on tapahtunut ja kun nyt olen sen yli päässyt ei mikään ole tuntunut yhtä pahalta. Vuosi siihen selviämiseen meni, mut sitten helpotti. Kait se niin on että aika kultaa muistot ja parantaa, vaikka vuosi sitten en halunnutkaan kuulla mitään lässytyksiä tulevaisuudesta. Mutta onneksi pääsin sen yli ja uskon että säkin pääset:). Mä valitsin silloin sen tien, etten halunnut edes olla kaveri sen kanssa, sillä olisin vaan elätellyt turhia toiveita.
Neuvoja en halua antaa, jokainen kokee nämä asiat niin erilailla, mut keskity itsesi "parantelemiseen" ja puhu asiasta kavereiden kanssa. Vaikka tuntuu tyhmältä vatvoa asioita uudelleen ja uudelleen tee se, sillä se auttaa kaikista eniten. Tsemppiä!
*sinkkuilee edelleen - lumilinnavisiitistä/Kemi ...huolimatta...*
syytä dumpata nainen:
1) mies löytää paremman näköisen naisen
2) nainen lihoo sellaiseksi, ettei tätä enää huvita katsella saati panna.
syy dumpata mies:
Mies paljastuu täydeksi mulkuksi!
. . . . hmmm . . . onkos tuo nyt ymmärrettävä niin, että mitä enemmän miehellä on ikää sitä vähemmän miehellä on hiuksia . . . ja sitä enemmän mies näytää sille ;))))
. . . Voi hitsi!!! . . . Tulipas seksikäs olo!!! ;)))
Mut niin . . . tiedän, et toi on vain miehen toiveajattelua.
Kyllä se oikea totuus tulee aina naisen lausumissa sanoissa.
Mikä sen mulkun määrittää ?
Tulin itse jätetyksi vaikka lopetin viinalla läträämisen.. kerkesin vuoden olla ilman kännejä, Tupakointia en harrastanut kuin juodessa joten sekin jäi. Rahatilanne tosin tiukoilla koska töitä nyt ei noinvain alallani saa (pienimuotoinen masennushan siittä tuli). Enkä koskaan voisi naista pettää... On vain sellainen olo että onko enään edes sellaisia naisia maailmassa jotka voisivat rakastaa melkein täydellistä miestä? siis RAKASTAA (ei välitä rahasta tilanne mikä hyvä tiukkaa tai ei. Ja osaa auttaa ja rakastaa vaikka toista masentaa)
Ulkonäössänikään ei mitään vikaa ole ja kropaltani hoikka, vehjekkin suhteellisen iso... :)
Mieli tekisi itsensä narunjatkoks laittaa muttakun ne "cohonesit" meni naisen mukana...
Mielestäni seksi ei ole tarve saati sitten iloittelu (ainakin ennen oli tälläinen näkemys, En nyt enään tiedä kun naiset haluavat vain munaa jolla saavat omat reikänsä täytettyä.. ja se mikä siellä haarovälissä on ei ole sydän. Tunteettomana se on aivan kuin raastinrauta) Vaan seksi on kahden ihmisen jotka rakastavat toisiaan, hellyyden osoitus myös fyysisestä rakkaudesta.
Ei kait miehenkään mikään pakko ole mennä jyystämään sitä raastinrautaa!!
Kyllä mies voi aivan hyvin kieltäytyä koko touhusta, jos tunteet eivät ole mukana!!
Kyllä miehenkin täytyy oppia sanomaan ei!! . . . Naisethan sen jo osaavat sanoa!!
Mikä tämä kulttuuri on naisilla. Mahdollisimman monta munaa pitää käydä sisälläni jne ?
lutkuus veressä. Naisella on biologinen tarve saada mahdollisimman monen äijän spermaa vittuunsa taatakseen mahdollisimman ankaran siittiökilpailun
Siehän nyt olet kovin katkera . .. Väkisinkin herää kysymys . . . Oletko sie hidas, vai etkö nää ole saanut???
En vain voi itse ymmärtää. Mihin tämä maailma on menossa.. Olen hellä ja rakastava mies. Seksiä annan naiselle kun naisella on tarve mutta vain parisuhteessa. Onko naisilla joku ihan höpön höpö juttu mennyt vaan päähän siittä kun ensirakkaus lähti vaikokö haluavat kokeilla mikä kalu heidän pimpsaansa käy ? Omaan keskivertosuomalaista hieman jopa isomman... exkin sen perään vonkailisi :/. Kertokaa mistä löydän sellaisen naisen joka ei turhaan jakele ? Koska sellaisen haluan hellään syleilyyni ja rakastavaan haleiluuni sekä intohimoiseen aktiin.
Siun täytyypi sit varmaankin alkaa katteleen 70 naisia . . . niin he eivät varmaan sinunkaan mielestäsi turhaan jakele ;)))
kiihkouskovaisia lukuun ottamatta kaikki suomalaiset naiset jakelevat tavaraansa täysin estoitta
En mää ny tiiä . . . Ainakin minut kohdatessaan naisille tulee jotain ihme estoja . . . kun eivät naiset ainakaan minulle mitään ole tyrkyttämässä ;)))))
Naiset jakelevat vain YTM:lle
No sitähän jo minäkin, että eivät naiset kaikille jaa ;)))