Mies vetäytyy, ei puhu

Kuule Hei. Unohda seuraavalla kerralla tuo miehesi "marttyyrius" ja mene itse tyytyväisenä sen kännykkäsi tai tietokoneesi seuraan ja unohda anteeksipyynnöt! Älä anna toisen käyttää tuollaista naurettavaa valtaa sinuun. Älä estä omalla käytökselläsi miehen kasvamista joka hänen on pakko käydä läpi jossain vaiheessa.

Kiitos hyvästä neuvosta! En ole osannut nähdä asiaa noin. Itsehän olen mahdollistanut tuon marttyyriasenteen, kun olen hakenut sopia keinolla millä hyvänsä.

Ostinkin juuri hyvän kirjan. Sitä voin alkaa lukea, jos syyttely ja mykkäkoulu taas alkavat. En ala pyytelemään anteeksi, mutten myöskään ole suuttunut tms. Kunhan vain itsekin vetäydyn omaan rauhaani, jollei toisen seura miellytä.

Isot, tärkeät asiat pyrin kyllä edelleen puhumaan asialliset läpi, mutta nämä päivittäiset syyttelykierteet jätän nyt itseni ulkopuolelle.

Oletpa naismaisen nalkuttajan löytänyt mieheksesi. Jotkut minun ex-naisystäväni käyttäytyivät juuri noin. Ensin vängätään riitaa tuntikaupalla, ja jos sanoo vastaan, niin mennään nukkumaan ja "ei mulla mitään, mieti itseäs vaan".

Olen pahoillani, mutta minulle kuulostaa väkisinkin sille että olisit oman kiusaajasi kanssa parisuhteessa. Sinun tunteitasi ei arvosteta, saati oteta huomioon, vaikka olet siitä monet kerrat sanonut. Toistuvien tapahtumien perusteella voi jopa olla narsistin vikaa, koska jos syyttää ilman mitään selitystä, niin silloin jo haluaa nähdä toisen pahoittavan mielensä.

Ota oman henkinen hyvinvointisi tosissasi ja mene vaikka ihan psykologille puhumaan siitä miltä sinusta tuntuu tällä hetkellä parisuhteesi takia. Apua kumminkin saa.

Tuo "ei mulla mitään, mieti itseäs vaan" on hyvin tuttua.

Välillä tuntuu, että tämä nyt on elämässä erittäin pieni ongelma, mutta huomaan kyllä, että tämä kaikki nakertaa itsetuntoani. Olen muuttunut epäsosiaalisemmaksi ja tunnen olevani ruma ja typerä.

Enkä väitäkään, että itse olisin mitenkään täydellinen, mutta jotain hyvää kai minussakin voi olla.

Jos tilanne jatkuu, täytyy kai hakea keskusteluapua. Parisuhdeterapiaakin ehdotin, mutta se ei käy, koska kaikki vika ja ongelmathan ovat minussa.

Mies nukkuu vielä ja pelkään, millä tuulella hän nousee ylös. Saanko heti syyttelyä siitä, että puhuin eilen "paskaa" koittaessani kertoa, että minusta tuntuu pahalta. Siihen kun mies töksäytti heti, ettei hän mitään sille voi, jos aiheutan ongelmia omassa päässäni.

Onneksi mies lähtee tänään kavereiden kanssa ulos. Täytyy vain olla hiljaa ja puhua ystävällisesti siihen asti.

Mies nousi ylös ja käyttäytyy niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tekee tiukkaa hymyillä ja olla ystävällinen, sillä en saa mielestäni eilisillan syyttelyä ja vähättelyä. En halua ottaa asiaa puheeksi, sillä tiedän, että mies vain sanoisi minun jankuttavan turhista asioista. Hän on sanonut monta kertaa, että minun tunteeni ovat vain minun ongelmani.

Huomenna tapaan erään tuttavan. Hän ei ole sillä tavalla läheinen, että voisin tästä kaikesta puhua, mutta ehkä jo se tekee hyvää, että pääsen irti kotoa.

Tiedän, että mies suuttuu siitä, että lähden ulos ja jopa juon viiniä. Mutta aion palatessani vain hiljaa hiipiä vierashuoneeseen ja olla puhumatta mitään. Lapsellista ehkä, mutta en jaksa myöskään enää paikkailla välejämme ja pyydellä anteeksi kaikkea.

Mies sanoo usein, että haluaa omaa aikaa. Nyt taidan itse olla sen tarpeessa. Ja ystävien.

Heh, tajusin juuri, että nyt kuulostan itse aikamoiselta marttyyriltä. Koitan olla niin, etten ainakaan syylistä toista millään tavoin. Mutta omaa rauhaa ja aikaa nyt kyllä kaipaan.

Ei teillä ole mitään parisuhdetta. On vain syyllinen ja syytön. Tuolta pohjalta ei oikeaan parisuhteeseen ponnisteta.

Juuri erään tapauksen myötä tulin lukeneeksi mykkäkoulusta. Sen sanottiin vaikuttavan todella vahvasti ja tuhoavasti parisuhteessa. Se on myös henkistä väkivaltaa vaikka ei ensimmäisenä tulisi mieleen. Luulen että sitä vähätellään koska on usein naisten käyttämä ase riidoissa. Mutta se vaikuttaa juuri siten että se jonka kumppani vetäytyy, usein hämmentyy ja haluaa selvittää että mikä toisella on ja miksi hän ei puhu. Hänelle tulee ehkä syyllinen olo, ahdistusta ja yksinäisyyden tunne. Ja koska ei saa vastausta kysymykseen miksi, alkaa mielessään kehitellä erilaisia syitä miksi kumppani vetäytyy. Mykkkoulu nakertaa palan itseluottamuksesta ja on todella tehokas silloin kun yritetään päästä eroon jostakin ihmisestä ilman suurtakaan vaivannäköä koska he lopulta antavat periksi kun eivät saa mitään irti. Mutta monille se on siihen mennessä aiheuttanut paljon pahaa oloa. Mykkäkoulu on yksi pahimpia tapoja näyttää halveksuntaa toista kohtaan. Nämä tunteet tulivat itselleni kun eräs ystäväni yhtäkkiä lakkasi puhumasta minulle. Tosin minun tilanteessa hän ei sanonut mitään syytäkään. Ei yhtään mitään paitsi että älä ota yhteyttä, se saa minut vihaiseksi. Sinun tapauksessa ap. mies ei kunnioita tunteitasi lainkaan. Luin myös neuvoja ja sanottiin ettei kannata vastata mykkäkouluun mykkäkoululla. Mutta ei myöskään kannata väkisin yrittää kysyä syytä koska he tavallaan saavat siitä vahvistuksen syilleen ja tuppaavat vetäytymään vain lisää. Mutta sinun kannattaa etsiä googlettamalla joko silent treatment(jos osaat englantia) tai mykkäkoulu. Toivon että suhteesi ongelmat selviävät, toki mahdollinen ero on edessä jos noin tuhoavaa käytöstä on. Tuo on henkistä väkivaltaa mitä miehesi tekee. Ja muillekin, kunnioittakaa puolisoanne sen verran ettette sorru mykkäouluun koska se ei oikeasti ole mikään toista huomioon ottava ratkaisu kuten usein luullaan. Luullaan että on parempi vetäytyä kuin huutaa mutta valitettavasti se on itse asiassa tuhoisampaa koska kun toinen huutaa niin ainakin saa syyn, ainakin tietää missä mennään.

No näitä löytyy niin miehistä ja naisista. Minä olin aivan kuten miehesikin aikaisemmin. Minusta exä oli nalkuttava akka ja piutpaut annoin hänen nalkutuksistaan. Tosin oli hän joutavastakin nalkuttava, ja muutenkaan ei lopulta käyty yhteen, mutta toisaalta huomasin eron jälkeen tuon marttyyriasenteen itsessäni. Oli vaikea myöntää sen olemassaolo. Ja oli vaikea myöntää olevansa heikko monella muullakin alueella. En osannut kertoa tunteista, kuin vasta ääritilanteessa ja silloinkin väärin. Mutta onneksi sain järkeä päähäni eron aikoihin ja menin itseeni. Nykyisin minulla on aivan fantastinen suhde naiseen ja kumpikin on niin avoimia, kuin vaan voi olla. Pystymme puhumaan seksistä, tunteista, arjesta, juhlasta....ihan mistä vaan ja milloin vaan. Tuskin riitelemme mistään asiasta ikinä, vaan keskustelemme. Ja kummankaan ei varmasti tarvitse olla yhtämieltä toisen kanssa, mutta kumpikin pitää itsestäänselvänä, että pitää perustella mielipide tai asia, eikä vaan olla jotain mieltä.
Mutta kaikki lähtee jokatapauksessa ihmisestä itsestään ja halusta tehdä jotain asioita. Miehesikin joko alkaa puhumaan tai ei. Sen pitää haluta sitä itse ja siihen ei voi pakottaa. Ei sinuakaan voi pakottaa mihinkään. Sinä päätät elämästäsi ihan itse. Niin tein minäkin ja erosin. Etsin itseni ja nautin nyt elämästäni täysin. Mutta voisin manata asiaa vaan täälläkin...

Kävin eilen illalla baarissa kaverin kanssa. Mies on nyt minulle vihainen. Sanoi, ettei hän enää ikinä tule edes kotipihalle kanssani. Olen aivan murtunut. Miten ihmeessä tässä on käynyt näin? Mies meni makuuhuoneeseen ja "vanhan tavan" mukaan menin hänen perässään. Huomasin taas pyyteleväni anteeksi. Mies makasi sängyllä hymyillen. Sanoi, että "jos ikinä olet jonkun toisen kanssa, näet kyllä ettei sekään mies kestä sinua".

Minä sanoin, että nyt haluaisin hänen pyytävän anteeksi sanojaan, sillä ne loukkaisvat minua. Hänen anteeksipyyntönsä oli tällainen: "Anteeksi, että sanoin rumasti, mutta minun oli pakko sanoa niin, koska itse olit niin tyhmä."

Sen jälkeen mies alkoi valittaa siitä, etten anna hänelle tarpeeksi seksiä. Olin kuulemma torjunut hänet monta kertaa tällä viikolla. Ilmeisesti minun olisi pitänyt hänen mykkäkoulunsa keskellä mennä vielä huolehtimaan hänen tarpeistaan. Seksiä hän on saanut kolme kertaa tällä viikolla. Mutta hän on nyt vihainen siitä, etten halunnut toissapäivänä tulla sänkyyn hänen vierelleen. Olin siivonnut koko päivän ja muistan hänet löhöilemässä sängyllä, enkä todellakaan ollut kiinnostunut seksistä hänen kanssaan. Menin polkemaan kuntopyörällä sen sijaan.

Nyt olen juuri niin pettynyt, että ajattelen toteuttavani miehen puheet. Ei sitten mennä edes kotipihalle yhdessä. Ei kauppaan, eikä samaan junaan. Ei yhtään mihinkään.

Erota täytyy, se on nyt selvä. Kun kerran olen hänen mielestään niin tyhmä ja huono ihminen, on ero varmasti hänellekin helpotus.

Mies tietää että alat ajatella ja nostat kytkintä jos vähänkin älli pelaa päässäsi. Alistaminen on mieheltä niin alaarvoistamista että sellaisen kanssa ei kannata vuosiaan pilata. Oikeesti nainen..

Katso väestöliiton parisuhdekurssin kielteinen kehä, antaa varmaan vastauksia riitelymalleista

Voi että. Ap:n tilanne ihan kuin omani pari vuotta sitten. Olisin voinut itse kirjoittaa juuri nuo samat jutut silloin. Exäni kohteli minua juuri noin. Alentavasti ja syyllistäen. Otin eron. Se oli todella vaikeaa ja tein ratkaisua kauan.
Ensin miehen jättää paheni, oli todella ilkkuvaa. Sitten yhtäkkiä muutui kuin taikaiskusta. Säätiön sovittua kaikki erokuviot. Kysyin miksi käytös muuttui, miksi ei enää esim. huuda ja hauku. Vastasi vain ettei enää tarvitse. Että niin.
Yksin jääminen oli ensin vaikeaa, mutta kun itsetunto palautui elämä onkin jotain ihan muuta 😊, ihanaa!!
Tsemppiä!!!!!!

Teksti "korjaantui" puhelimen logiikalla.. käytöksen muuttumisesta tuossa selitin..

Eropaperit on laitettu, mutta saman katon alla ollaan. Tänään jopa kävimme kaupassa yhdessä. Menomatkalla puhuimme uutisista ja tietysti olimme jostain eri mieltä. Mies sanoi, ettei halua puhua asiasta enää. Sanoin kuitenkin vielä oman mielipiteeni, ja korostin sitä, etten ollut saanut vielä tilaisuutta perustella sitä. Mies alkoi huutaa kadulla ja nimitteli minua. Sanoin aivan rauhallisesti, ettei tuohon nyt ole tarvetta.

Koitin puhua muusta ja sanoin, ettei tästä nyt tarvitse riidellä. Mies veti mykkäkoulua koko kauppareissu ja heittäytyi kotona sängylleen mököttämään.

Sitten tuli syyttämään minua kaikesta ja sanoi, että olin muka suunnitellut koko riidan etukäteen (?), jotta en joutuisi auttaa häntä eräiden tärkeiden papereiden täyttämisessä. Minä sanoin, että totta kai autan, sehän on tärkeä asia. Mutta mielestäni meidän molempien täytyisi nyt vain pyytää anteeksi ja antaa pienten ongelmien olla.

Mies sanoi, ettei voi pyytää minulta anteeksi, sillä ansaitsin hänen käytöksensä tänään.

Selvä. Tämä on taas tätä. Siellä se löhöää marttyyrinä sängyllään ja ajattelee, että onpa hänellä paska vaimo. Ja typeräkin vielä.

Lapsellisesti alan itse ajatella, että jos kerran olen niin paska ja typerä, niin etsiköön jonkun mukavan ja viisaan auttamaan papereiden kanssa.

Miksi Suomessa harkinta-aika on niin pitkä? Rahallisesti meillä ei kummallakaan ole varaa juuri nyt muuttaa eri asuntoon.

Ap

Pyydä miestäsi kirjoittamaan oma näkemyksensä asiasta tähän ketjuun jatkoksi. Vastaan sitten.

Seurustelin aikanaan tuollaisen miehen kanssa. Se oli yhtä helvettiä kun mikään ei selvinnyt ja minä masennuin siinä missä toinen vaan koki ettei hänellä ole mitään vikaa koskaan. Tuossa suhteessa ei kyllä sinun hyvin käy. Minä en jäisi sillä niin kova tie oli sieltä sitten päästä takaisin elämään kiinni :(

Parempaakin on tarjolla! Voin kertoa omakohtaisesti!

tänne ei kannata kirjoitella asioitaan heti tulee paska viestejä käskevät jopa tappaa itsesi ym paskaa joka asiaan nämä samat henkilöt ottaa kantaa ja asiallisuus on kaukana

No. Sinussa on yksi vika, ei kun korjaan, sinulla on vika, liika kiltteys. Siitä voi päästä eroon harjoittelemalla. Älä pyytele turhia anteeksi, älä suostu sietämään syyttelyä, rähjäämistä tai mykkäkouluakaan. Pidä puolesi! Voi olla että tilanteesta kehittyy sietämätön, mutta sitten on pakko hakea eroa. Itse en sietäisi tuollaista miestä tuntia kauempaa - tai en edes sitä.