Jossain ketjussa pappaikäinen kertoi, kuinka tanssilavakulttuurin aikana 50-luvulla sukupuolten kohtaaminen tapahtui: Mies haki naista pari kolme kertaa tanssimaan, jonka aikana selvisi, miten tultiin toimeen. Jos nainen vaikutti myötämieliseltä, niin suhteen kehittelyä saattoi jatkaa. Jos ei, niin naista ei enää haettu tanssimaan.
Kummassakin tapauksessa molempien kasvot säilyivät. Ainoastaan jos mies oli pahasti humalassa, saattoi nainen sanoa miehelle rumasti.
Pappaikäisen sanoin "pariutuminen oli hyvin helppoa".
Tuo kulttuuri oli hyvin toimiva erityisesti keskitason miehen näkökulmasta: Oli olemassa selkeät säännöt miten toimitaan.
Nykyisinhän tanssilavakulttuurin merkitys pariutumisessa on olematon. Väitän että sen katoaminen pohjimmiltaan johtuu siitä että naiset ovat näin vuosikymmenten aikana halunneet.
Ja miksi ovat halunneet?
Koska naisen hypergamia toteutuu maksimaalisesti silloin, kun nainen yksin saa sanella tutustumisen ehdot. Naisen hypergamia ei voisi toteutua maksimaalisesti kulttuurissa jossa keskitason miehellä menee (pariutumismielessä) hyvin, kuten tanssilavakulttuurin aikana.
Mitä on tullut tanssilavakulttuurin tilalle?
Nykyinen pariutumiskulttuuri suosii naisen valintaa ja vastaavasti sorsii keskitason miestä: Mieleen tulee baarien miesenemmistöt sekä Tinder/nettideitit. Ne mahdollistavat sen että naisella on seuraa halutessaan erittäin suuri valinnan vapaus.
Ja kuten tunnettua, naisen vapaa kumppanivalinta määräytyy useimmiten hypergamisesti.
Pariutumiskulttuuri tuntuu siis kehittyvän naisia sekä tavoitelluimpia miesyksilöitä suosivaan suuntaan keskitason miehen kustannuksella.
Seuraus on se, että keskitason miehelle pariutuminen on tullut paljon vaikeammaksi ja työläämmäksi. Entisiä keskitason miehiä myös putoaa ätmiyteen, mistä esimerkkinä voin mainita itseni: Akateeminen ja töissä oleva mutta ei-näyttävä ja introvertti mies on pelkkä roska nykyisillä pariutumismarkkinoilla jossa sääntöjä ei ole ja parien muodostuminen tapahtuu yksinomaan naisten ehdoilla.
Kummassakin tapauksessa molempien kasvot säilyivät. Ainoastaan jos mies oli pahasti humalassa, saattoi nainen sanoa miehelle rumasti.
Pappaikäisen sanoin "pariutuminen oli hyvin helppoa".
Tuo kulttuuri oli hyvin toimiva erityisesti keskitason miehen näkökulmasta: Oli olemassa selkeät säännöt miten toimitaan.
Nykyisinhän tanssilavakulttuurin merkitys pariutumisessa on olematon. Väitän että sen katoaminen pohjimmiltaan johtuu siitä että naiset ovat näin vuosikymmenten aikana halunneet.
Ja miksi ovat halunneet?
Koska naisen hypergamia toteutuu maksimaalisesti silloin, kun nainen yksin saa sanella tutustumisen ehdot. Naisen hypergamia ei voisi toteutua maksimaalisesti kulttuurissa jossa keskitason miehellä menee (pariutumismielessä) hyvin, kuten tanssilavakulttuurin aikana.
Mitä on tullut tanssilavakulttuurin tilalle?
Nykyinen pariutumiskulttuuri suosii naisen valintaa ja vastaavasti sorsii keskitason miestä: Mieleen tulee baarien miesenemmistöt sekä Tinder/nettideitit. Ne mahdollistavat sen että naisella on seuraa halutessaan erittäin suuri valinnan vapaus.
Ja kuten tunnettua, naisen vapaa kumppanivalinta määräytyy useimmiten hypergamisesti.
Pariutumiskulttuuri tuntuu siis kehittyvän naisia sekä tavoitelluimpia miesyksilöitä suosivaan suuntaan keskitason miehen kustannuksella.
Seuraus on se, että keskitason miehelle pariutuminen on tullut paljon vaikeammaksi ja työläämmäksi. Entisiä keskitason miehiä myös putoaa ätmiyteen, mistä esimerkkinä voin mainita itseni: Akateeminen ja töissä oleva mutta ei-näyttävä ja introvertti mies on pelkkä roska nykyisillä pariutumismarkkinoilla jossa sääntöjä ei ole ja parien muodostuminen tapahtuu yksinomaan naisten ehdoilla.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Todella hyvä kirjoitus!
Eipä tuohon juuri mitään voi lisätä.
Tämä kaikkihan johtuu feministisestä, naiskeskeisestä yhteiskunnasta, jossa naisen seksuaalinenkin valta pyritään maksimoimaan.
Sinä annoit hyvän esimerkin siitä, miten se käy.
Nyt sitten on tulossa lisäksi nämä uudistetut "ahdistelu"-syytteet, jolloin käytännössä ATM-KTM-luokan miehet opetetaan lain voimin, että he eivät voi lähestyä naisia, ja että joko itsemurha tai ammuskelijasoturin tulevaisuus on heidän ainoa "toivo".
Juoni on jo ihan selvillä..
Muistan kuinka 19-vuotiaana vedin jenkkaa tanssilavalla vanhan paapan kanssa. Hän oli kauhean kiltti kun tuli hakemaan. Kukaan muu ei tullut, kaikki olivat tulleet paikalle parin kanssa. Minä tulin lavalle siskon ja tämän poikaystävän kanssa. Kiitos vanhan paapan, sain minäkin tanssia ja kivaa oli. Ei sieltä seuraa itselleen olisi löytänyt. Tanssijat olivat sellaisia lavoja kiertäviä pareja, joille tanssi oli harrastus.
totta ei siellä sinkkuja paljon käy niin missä ne sinkut on kun ei käy eikä näy missään tinderissäkö helppoja panoja etsimässä ja eivät halua vaki kumppania
pappaikäinen puhuu asiaa eihän parin löytäminen salatiedettä ole ja mitään ihmeellistä niin noin sen luulisi nykyäänkin menevän sinkut tansseihin ja muutamat tanssit niin näkee kenestä tykkää ja tulee juttuun ja siitä se sitten lähtee yhteinen taival
Aloittaja on täysin oikeassa. Ei ole mikään ihme että palstan naiset ovat kovin hiljaa kun he eivät halua myöntää naisilla olevia etuoikeuksia ja hypergamiaa.
Käsittääkseni perinteisten lavatanssien harrastajien parissa on suuri naisenemmistö, joten sinne vaan. Kyllä siellä "markkinat" ovat edelleen.
Tuskin siellä enää noudatetaan samanlaisia reilun pelin sääntöjä niin kuin ennen. Lisäksi lavatanssit ovat täynnä kurppia, jotka hypergamisesti odottaa että komea mies hakee tanssimaan ja kaikki vain tapahtuu. Jos ruma mies hakee tanssimaan niin aivan varmasti naisen "jalka on kipeä" tai "pitää käydä vessassa" tai "olenkin juuri lähdössä".
suurin osa tuntemistani naimattomista miehistä on sitä mieltä että tosimies ei tanssi.tanssipaikoilla näkyy vain pareja.tutustu siinä sitten.
Naiset ovat yhä onnettomampia ja oireilevat enemmän kuin koskaan. Valtaosa liitoista päättyy katkeriin eroihin. Eipä näytä kovin onnistuneelta kuviolta tämä "naisten valta".