Ketsomuksellisiin kysymyksiin liittyy useita eriasteisia ihmisoikeusongelmia, joista osa on kouluissa. Nääitä ovat mm. elämänkatsomustietoon kohdistuva syrjintä, tunnjstuksellissen uskonnonharjoituksen (jumalanpalvelus, aamuhataus) orgaanisointi ja tuputus koulutyöpäiviin sekä myös kysymys uskonnollisesta ohjelmasta ja myös yksittäisestä virrestä koulun yhteisessä juhlassa.
Vapaa-ajattelijat eivät ole viime vuosinakaan julkaisseet virheellisesti väitettyä "perinteistä suvivirsikannanottoa", vaan suvivirttä ovat viime vuosina mediassa nostaneet esiin toukokuussa milloin Sari Sarkomaa tai Jyrki Katainen, milloin Päivi Räsänen tai Timo Soini tai milloin piispa Jolkkonen. Uutta vauhtia tähän nosteluun antoi jokin vuosi sitten Gallup Ecclesiastican 2011 tulos, jonka mukaan suvivirttä kevätjuhlassa kannatti yli 80 prossenttia vastaajista. (Samassa kyselyssa vain alle 20 prosenttia saanoin uskovansa Jumalaan niin kuin kirkko opettaa!) Poliitikot samoin kuin kirkko ovat siltä pohjalta reippaasti ratsastaneet suvivirren suosion siivellä.
Vapaa-ajattelijat sen sijaan ovat viime vuosina aiheellisesti yrittäneet kiinnittää huomiota tunnustuksellisen uskonnonharjoituksen organisointiin ja tuputukseen koulutyöajalla, koska se on selvästi suurempi, siis myös määrälliseti SUUREMPI uskonnonvapausongelma kuin suvivirsi, koska jumalanpalveluksia ja aamuhartauksia on ymppäri lukuvuoden ja ainakin yli 5 tuntia yhteen laskien. Tämä kysymys jäi mediassa tänäkin keväänä "maton alle" eli ei noussut esiin.
Jumalanpalvelusten tarpeellisuudesta koulutyöpäivään aikana ei ole uskallettu niinkään kysyä gallupeissa.
Asia kerrallaan. Vapaa-ajattelijain agendalla kouluja koskien ovat a) tunnustukselllisen uskonnonharjoituksen järjestämisen ja tyrkyttämisen lopettaminen sekä b) elämänkatsomustiedon aseman vahvistaminen ja aineen avaaminen kaikille valittavaksi. Jos uskonnonharjoitusta kouluissa kuitenkin järjestetään koulun taholta, niille pitää kehittää entistä parempia vaihtoeehtoisia tilaisuuksia tai muuta ohjelmaaa (ekskursio tms.) sekä hyvää tiedotusta tässtä kaikille tarkoitetussta vaihtoehdosta.
Toki yksittäinenkin virsi koulun yhteisessä juhlassa on laadullisesti olennainen kysymys, koska kyse on yhteisestä juhlasta josa usein ovat myös opilaiden vanhemmat mukana. Sitä koskeva ei ole pois agendaltamme, vaikka ei olekaan jumalanpalvelusten ja toisstuvieen aamuhartauksien yli nouseva asia.
Vapaa-ajattelijat eivät ole viime vuosinakaan julkaisseet virheellisesti väitettyä "perinteistä suvivirsikannanottoa", vaan suvivirttä ovat viime vuosina mediassa nostaneet esiin toukokuussa milloin Sari Sarkomaa tai Jyrki Katainen, milloin Päivi Räsänen tai Timo Soini tai milloin piispa Jolkkonen. Uutta vauhtia tähän nosteluun antoi jokin vuosi sitten Gallup Ecclesiastican 2011 tulos, jonka mukaan suvivirttä kevätjuhlassa kannatti yli 80 prossenttia vastaajista. (Samassa kyselyssa vain alle 20 prosenttia saanoin uskovansa Jumalaan niin kuin kirkko opettaa!) Poliitikot samoin kuin kirkko ovat siltä pohjalta reippaasti ratsastaneet suvivirren suosion siivellä.
Vapaa-ajattelijat sen sijaan ovat viime vuosina aiheellisesti yrittäneet kiinnittää huomiota tunnustuksellisen uskonnonharjoituksen organisointiin ja tuputukseen koulutyöajalla, koska se on selvästi suurempi, siis myös määrälliseti SUUREMPI uskonnonvapausongelma kuin suvivirsi, koska jumalanpalveluksia ja aamuhartauksia on ymppäri lukuvuoden ja ainakin yli 5 tuntia yhteen laskien. Tämä kysymys jäi mediassa tänäkin keväänä "maton alle" eli ei noussut esiin.
Jumalanpalvelusten tarpeellisuudesta koulutyöpäivään aikana ei ole uskallettu niinkään kysyä gallupeissa.
Asia kerrallaan. Vapaa-ajattelijain agendalla kouluja koskien ovat a) tunnustukselllisen uskonnonharjoituksen järjestämisen ja tyrkyttämisen lopettaminen sekä b) elämänkatsomustiedon aseman vahvistaminen ja aineen avaaminen kaikille valittavaksi. Jos uskonnonharjoitusta kouluissa kuitenkin järjestetään koulun taholta, niille pitää kehittää entistä parempia vaihtoeehtoisia tilaisuuksia tai muuta ohjelmaaa (ekskursio tms.) sekä hyvää tiedotusta tässtä kaikille tarkoitetussta vaihtoehdosta.
Toki yksittäinenkin virsi koulun yhteisessä juhlassa on laadullisesti olennainen kysymys, koska kyse on yhteisestä juhlasta josa usein ovat myös opilaiden vanhemmat mukana. Sitä koskeva ei ole pois agendaltamme, vaikka ei olekaan jumalanpalvelusten ja toisstuvieen aamuhartauksien yli nouseva asia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Siis: tunnustuksellisen uskonnonharjoituksen (jumalanpalvelus, aamuhartaus) organisointi ja tuputus koulutyöpäiviin...
"Orgaanisoinnista" tulee mieleen, että vuosikymmenten mittaan jumalanpalveluksista ja aamuhartauksista on tehty ja tullut tosiaan orgaanininen osa koulujen lukuvuoden kiertoa. Tällaisen purkaminen eli koulujen vapauttaminen seurakuntien uskonnollisen työn kahleista vaatii paljon uskonnoton ihmisoikeustyötä, koska yhtä uskontoa suosivat rakenteet ja perinteet ovat painavia julkisten palvelujen kouluissamme..
Näitä kahta voi ajaa paitsi "kerrallaan" myös rinnakkain:
1) Tunnustukselllisen uskonnonharjoituksen järjestämisen ja tyrkyttämisen lopettaminen kouluissa.
2) Jos uskonnonharjoitusta kouluissa kuitenkin järjestetään koulun taholta, niille pitää kehittää entistä parempia vaihtoeehtoisia tilaisuuksia tai muuta ohjelmaaa (ekskursio tms.) sekä hyvää tiedotusta tässtä kaikille tarkoitetussta vaihtoehdosta.
Kyllä. Sekä että.
Kirkon etuoikeuksien kenttä on koulu - ja kasarmi.
Monissa kunnissa koulut alkavat torstaina 11.8. mutta ei kaikissa.
Alottamisaika vaikuttaa myös syysloman pituuteen.
Ihmisoikeudet muodostavat jakamattoman kokonaisuuden. Minkä teet pienimmille teet kaikille.
Koulun joulujuhla ja "joulukirkko" ovat kaksi eri asiaa.
Joulujuhlan pitäsi olla kevätjuhlan tapaan koulun yhteinen juhla. Sellaisessa voi perustuslakivaliokunnan mukaan olla ohjelmassa yksittäinen virsi, joka ei kuitenkaan tee koko juhlasta uskonnollllista (vaikka virsi sinänsä onkin uskonnollinen).
Sen sijaan "joulukirkko" on alusta loppuun tunnustuksellista uskonnonharjoitusta. Sellaisen järjestäminen ja ymppääminen koulutyöpäivään on tarpeetonta. Joulujuttuja kirjoissa on perheille tarjolla yllin kyllin. Opetussuunnitelman mukaan toiminnan pitäisi olla uskonnollisesti, poliittisesti ja kaupallisesti "sitouttamatonta".
Jos jumalanpalvelus edellä sanotusta huolimatta kuitenkin vielä on tyrkyllä, sille pitäisi olla valittavana hyvin tehty ja tiedotettu vaihtoehtoinen ohjelma - joko koulun sisällä tai jonkun retken kautta.
Näitä ei-uskonnollisia vaihtoehtoisia tilaisuuksia ja ohjelmia kehittämällä luodaan uutta kulttuuria. Myös sillä luodaan uutta kulttuuria, että kouluväeen huomio ja voimavarat kohdistetaan koulun yhteisten monipuolisten tapahtumien järjestämiseen.
Yhdenvertaissuussuunnitelmat!?