Meneekö elämänne hukkaan sinkkuna?

Menee!

Hukkaan menee.

Menee koska en saa pillua.

Elämäni menisi hukkaan joka tapauksessa, mutta sinkkuna ollessani niitä sentään menee hukkaan vain yksi.

Meni jo. 40 vuotta yksinäisyyttä edessä.

Menee hukkaan todellakin. Ei yksin tule lähdettyä minnekään eikä tehtyä mitään.
Jos mulla olisi nainen niin lähtisin ulkomaille ym kivaa yhdessätekemistä.

Ei...

Listaappas nyt tähän ne parisuhteen tuomat edut. Tasan tarkkaan miten se kahlittuna oleminen parantaa jonkun elämänlaatua? Varsinkaan kun se nainen ei ole oikeasti kaunis huippumalli?

Ei se men hukkaan koska voin tienata rahaa ja matkustella ja tehdä mitä haluan. Parisuhteet on kuitenkin niin lyhytaikaisia ja naiset muuttaa mieltään jatkuvasti eikä ne osaa sitoutua ja ne lihoo ja alkaa vaatia lapsia ja talon ostamista ja sitten joutuu ottaa lainaa 500 000 euroa koko elämäksi ja sitten joutuu vaan tekee töitä ja maksaa lainoja eikä sitten voi tehdä mitään kivaa.

Riippuu siitä onko ruuhkavuodet päällä. Muutenhan parisuhteessakin yleensä menee aika "hukkaan" ellei riennä jonnekin Afrikkaan pelastamaan nälkäänäkeviä.

Ei se hukkaan mene. Elämä on elämä. Olemassa ollaan eikä muuta voida. Mutta kyllä seksi ja läheisyys kivan naisen kanssa kohentaisi oloani merkittävästi. Mistään lapsiperheestä en varsinaisesti haaveile.

Varsinaisesti elämä ei mene hukkaan silloin kun tietää että koskaan ei saa naista ja perhettä mutta väittäisin että heitin elämässäni lähes 20 vuotta muita mahdollisuuksia hukkaan luulemalla että naisten perässä juoksemalla ja niistä haaveilemalla sellaisen joskus saisin. Nuorna miehenä metsästäjän elämää aloitellessani kuvittelin että karhun kaataminen on vaikeaa ja tuskin sellaista koskaan saan saati pääsen edes näkemään mutta naisen kaatohan on ihan piisofkeik. Kaatoihan kaikki kaverinikin naisia ja jokainen sukulaisenikin eli/elää jonkinlaisessa parisuhteessa. Nyt on takana pari karhun kaatoa näköhavaintoja mutta ei naisen kaatoja vaikka niitä näen päivittäin ja taatusti enemmän on kilometrejä kertynyt naisten perässä katuja tallaamalla kun pitkin vaaroja karhun perässä. Siis vain karhun. Muun riistan perässä kulkeminen onkin jo tuhansissa kilometreissä.

Kuten ennenkin olen sanonut olen lähinnä katkera kun mulle nuorempana uskoteltiin "sitten kun sinäkin saat naisen ja perheen" Olisi inhimillisempää sanoa rumille lapsille jo nuorena että teillä ei ikinä ole saumaa naisiin ja perhe elämään niin näinollen pikku oskarikin voi alkaa kehittelemään muita aktiviteettejä turhan naisten perässä juoksemisen sijaan. Nyt voin sanoa että olisin voinut vaikka maksaa teininä siitä tiedosta että koskaan en naista tällä naamalla tule saamaan. No kohtuu nuorihan sitä vielä ollaan. Täyttäessäni vajaa vuosi sitten 35 olin jo aiemmin tehnyt ratkaisun että siihen loppuu mun perhe haaveet ja sen jälkeen keskityn vain itseeni. Mikäs tässä eläessä kun yksinäisyyteen on tottunut. Tai ei se niin yksinäistäkään ole kun onhan tässä tuo nelijalkainen jänistenkeruukone kaverina. Velaton elämä, töitä riittää niin ettei meinaa ehtiä tekemään, terveys kunnossa, ystäviä ja harrastusaktiviteetteja piisaa. Et onneks se menneen elämän turha naisten yrittäminen ei sentään ihan eläkeikään vieny vaan vielä tässä ehtii kaikenlaista enemmän kun naisten metsästyksen on jättänyt lopullisesti. Oikeastaan olo on paljon helpompi kun ei enään tarvi lyödä päätänsä seinään ja jatkuvasti vain pettyä. Kyllä tää sinkkuelämäkin voi olla helvetin hienoa!!