Olen avioliitossa, jossa on melko vähän seksiä. Keskimäärin kerran kuussa, jos sitäkään. Seksi ei kumpaakaan oikein kiinnosta, koska vaimo haluaa siltä ennen kaikkea omaa orgasmiaan jota ei meinaa enää saada, ja minulle koko tapahtuma taas on lähinnä puuduttavaa rutiinia, koska vaimo on passiivinen eikä yhtään kokeilunhaluinen. Enemmänkin syitä on, mutta jätän ne vielä kertomatta.
Joka tapauksessa, homman ydin on että tämä seksin vähäisyys ei niin hirveästi kumpaakaan häiritse, että näkisi sen ongelmana jonka takia suhde pitäisi lopettaa. Tämänhan pitäisi olla melko ideaalinen tapaus, kun kummankin osapuolen seksihalut ovat melko vastaavat - joskin lähes olemattomat. Toisaalta taas niin kovin monet parisuhdeasiantuntijat sanovat, että jos seksiä ei ole, se on aina niin huono asia että suhteella ei tulevaisuutta ole. Joten kummin on?
Joka tapauksessa, homman ydin on että tämä seksin vähäisyys ei niin hirveästi kumpaakaan häiritse, että näkisi sen ongelmana jonka takia suhde pitäisi lopettaa. Tämänhan pitäisi olla melko ideaalinen tapaus, kun kummankin osapuolen seksihalut ovat melko vastaavat - joskin lähes olemattomat. Toisaalta taas niin kovin monet parisuhdeasiantuntijat sanovat, että jos seksiä ei ole, se on aina niin huono asia että suhteella ei tulevaisuutta ole. Joten kummin on?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Seksin määrä ei ole ratkaiseva, vaan tunnesuhteen tila, kontakti, hereillä olo. Kun kaikki on rutiinia eikä mikään tunnu missään, niin se usein johtaa seksinkin vähenemiseen ja muuttumiseen tylsäksi.
Joo, jos se sopii molemmille, silloin se on ok. Ainakin siihen asti kun toinen löytää paremman...
Meilläkään ei ole ollut seksiä enää pitkään aikaan, siis tosi pitkään, miestä ei kiinnosta. Olemme silti toistemme parhaat ystävät.
Joskus tää oli mulle iso ongelma, mutta kaikkeen tottuu. Vaihtoehto olis ollut erota ja etsiä sopivampi, mutta kun muuten oli hyvä, ei perheen rikkominen ollut mulle vaihtoehto.
Olen joskus seikkaillut paljon, joten voin todeta saaneeni tarpeeksi ja nyt mennään näillä. ..
Eli kaikki on hyvää ja normaalia jos se molemmille käy!
Minusta asia riippuu siitä/niistä syistä miksi seksi ei kiinnosta, eikä siitä onko seksiä vaiko ei. Joillekkin se on hyvin luontaista olla ilman seksiä, kun haluja on molemmin puolin vähän. Toisaalta lukuisat suhteet vain päätyvät seksittömään elämään kumppaninsa kanssa koska arkena ei tapahdu mitään mikä sytyttäisi halua rakastella ja saada toisen tuntemaan olonsa hyväksi.
Oletteko kokeilleet erilaisia seksileluja? Jos naisesi janoaa orgasmia niin kyllähän sen muullakin tavalla kuin vain seksin avulla voi saada.
Olet oikeassa tuossa että arkena ei tapahdu mitään sytyttävää. Mitään seksileluja ei ole kokeiltu, koska vaimo ei ole tippaakaan kokeilunhaluinen.
Itse pidän tärkeämpänä muuta läheisyyttä ja yhdessä tekemistä.
Sen takia tässä vielä yhdessä ollaankin. Ei ole harvinaista lukea täältä, että seksi on loppunut ja läheisyys kanssa, mutta minulla ongelma on vaan puolittainen, mikä tuntuu oudolta (mutta myös onnekkaalta).
Tärkeintä lienee tasapaino osapuolten tarpeiden ja toteutumisen kesken.
Seksuaalisesti laimea suhde ei anna siihen liittyviä voimakkaita tunne-elämyksiä mutta tuskinpa se haittaa osapuolia.
Toisaalta, kun kumppaneiden tarpeet poikkeavat niin tilanne ylläpitää jännitteitä ja mielenkiintoa ja antaa myös syvällisiä täyttymyksen hetkiä.
Riittää jos te olette tyytyväisiä, sanoivatpa asiantuntijat mitä tahansa.
Seksiä kerran kuukaudessa on aika tavallinen määrä, ainakin keski-ikäisten keskuudessa, ja ihan hyvä määrä.
No kyllä seksi on normaali asia, muutenhan suhde on sisko ja sen veli. Lyhyt elämä. Pitäisi kyllä kumppanin kanssa keskustella asiasta, vaikka parin viinilasin kirvoittamana. Jännää, että useankin vuoden jälkeen ei kehdata sanoa, että tämä ei nyt oikein skulaa.
Seksi on tärkeää, mutta kuinka tärkeää? Onko elämä vain seksuaalisen täyttymyyden tavoittelua, vai ovatko muut tekijät loppupelissä tärkeämpiä? Totta kai tietoisuus siitä että suurimman ajasta elämme kuin sisko ja veli tuntuu kuin tulenhehkuiselta puukolta kylkeen, mutta kysymys on että onko eron jälkeen sen autuaampaa, ja onko lopputulos aivan yhtä seksitön elämä, mutta ilman niitä hyviä puolia mitä yhdessä elämisestä seurasi.
Jos olette molemmat tyytyväisiä, onnellisia, miksi seksin puutteen pitäisi haitata? Asiantuntijat voivat sanoa mitä tahansa, mutta te tiedätte mikä toimii teille. Onko teillä muutoin läheisyyttä? Rakkautta? Tuntuuko yhteinen arki tylsältä ja merkityksettömältä?
Itse olen toivonut jo pitkään, että oppisin tyytymään liittoon, jossa kaikki muu on hyvin, mutta seksiä vain vähän ja läheisyyskin välillä tauolla. Oloni on kuitenkin välillä niin levoton ja turhautunut, etten tiedä pystynkö.
Kamalinta on ajatella, että jos seksin takia eroan, se syvä ystävyys ja keskinäinen ymmärrys katkeaa. Sitä ei ole helppo löytää, eikä sen arvoa pidä unohtaa.
Olen samassa tilanteessa kuin tuutuja. Kaikki muu on ikään kuin hyvin, mutta seksi ja läheisyys puuttuu. Olemme 50-vuotiaita ja takana pitkä liitto. Olemme hyvässä kunnossa, terveitä fyysisesti ja psyykkisesti. Olen ottanut asian esille muutaman kerran vuodessa, mutta näissä keskusteluissa mieheni saa minut tuntemaan itseni himokkaaksi mummoksi, jonka pitäisi jo ymmärtää, että ne ajat ovat takana.
Uskottomuuteen minusta ei ole, eli vaihtoehto selibaatille olisi ero. Miestäni eroajatus huvittaa: lähdet k*ll** metsästämään: onnea vaan.
En tietenkään voi painostaa tai kiristää mieheltäni seksiä, enkä sellaiseen ole syyllistynytkään, mutta harmittavasti tärkeä osa naiseuttani on pistetty naftaliiniin.
"Olen ottanut asian esille muutaman kerran vuodessa, mutta näissä keskusteluissa mieheni saa minut tuntemaan itseni himokkaaksi mummoksi, jonka pitäisi jo ymmärtää, että ne ajat ovat takana. "
Tuo on vain miehesi puolustusmekanismi asiassa joka on hänelle itselle vaikea. Jos miehesi ei ole aivan idiootti niin hän tietää varsin hyvin että ihmisen seksuaalisuus (eikä varsinkaan läheisyyden tarve) EI lopu missään tietyssä iässä vaan ne jatkuvat läpi elämän, toki vähän muotoaan muuttaen.
Erityisen huolestuttavaa on se jos myös läheisyys puuttuu koska se ei todellakaan ole millään lailla kiinni iästä.
Voisit ehkä vielä lähestyä asiaa miehesi kanssa siitä näkökulmasta että pitääkö hänen mielestään puolisoiden yleensäkään ottaa liitossa huomioon toistensa tarpeet, myös ne omista poikkeavat. Toivottavasti hän on kuitenkin sitä mieltä. Siitä sitten voisi päästä siihen että kerrot että sinä nyt vain kertakaikkiaan olet sellainen että tarvitset tietyn määrän läheisyyttä ollaksesi onnellinen liitossasi, etkä sinä vain voi sitä painaa pois ilman että menetät jotain itsestäsi.