Puolitoista vuotta erosta

mnielestäni ero ei voi koskaan olla hyvä ratkaisu ja lapset kärsivät aina.En tunne yhtään lasta tai
nuorta joka ei toivoisi isän ja äidin palaavan
yhteen.Kokemiksia on yli 50 lapsesta.

hemppa kirjoitti:

mnielestäni ero ei voi koskaan olla hyvä ratkaisu ja lapset kärsivät aina.En tunne yhtään lasta tai
nuorta joka ei toivoisi isän ja äidin palaavan
yhteen.Kokemiksia on yli 50 lapsesta.

Entäpä "lasinen lapsuus", oletko sitä koskaan miettinyt lapsen osana avioliitossa?

Alkoholisti/narsisti voi nujertaa pienen mielen pahemman kerran, vaikka lapset ovatkin solidaarisia vanhempiaan kohtaan, kaikkea ei heidän kuitenkaan tarvitse kestää.

hemppa kirjoitti:

mnielestäni ero ei voi koskaan olla hyvä ratkaisu ja lapset kärsivät aina.En tunne yhtään lasta tai
nuorta joka ei toivoisi isän ja äidin palaavan
yhteen.Kokemiksia on yli 50 lapsesta.

Mileipiteeseesi sinulla toki oikeus, mutta tosiasiat ovat toisenlaiset.

Sinustako lapsella olisi hyvä elää perheessä missä jatkuvasti tapellaan, missä lyödään, missä alistetaan henkisesti, missä äiti tai isä käy vieraissa, missä mielenterveysongelmat "rehottavat" kun kaikilla paha olla perhehelvetissä. PUHUMATTAKAAN tilanteista missä kajotaan lapsiin...

EI EI EI ... ero voi olla parasta mitä vanhemmat parisuhteensa viimeisenä tekona lapsilleen tekevät. Ja sen jälkeen näkevät toisensa oman lapsen vanhempina (ei enää puolisoina), ja "hyvän päivän tuttuina". Kyllä, vaatii taitoa ja vahvuutta ... tuokin.

Mutta missään nimessä eroon ei pidä "kevein perustein" tai harkitsematta lähteä ... loppuun asti yritettävä... mutta ymmärrettävä jos se loppu on "käsissä" -- se on lapsen etu.

hemppa kirjoitti:

mnielestäni ero ei voi koskaan olla hyvä ratkaisu ja lapset kärsivät aina.En tunne yhtään lasta tai
nuorta joka ei toivoisi isän ja äidin palaavan
yhteen.Kokemiksia on yli 50 lapsesta.

Olen itse 45 vuotias ja eronnut.
Vanhempani ovat koko elämänsä tapelleet, riidelleet ja perheessämme oli aina uhkaava, painostava ilmapiiri sekä väkivaltaa.

Vanhempani eivät ole koskaan eronneet ja esim. äitini valittelee nyt iäkkäänä elämänsä menneen hukkaan.

Me kaikki lapset kärsimme todella paljon, pelkäsimme, itkimme, eikä koti ollut koskaan paikka jossa olisi viihtynyt saati ollut turvallista.

Meillä kaikilla lapsilla on nyt aikuisina ihmissuhdeongelmia joihin meistä osa on hakenut apua.

Mielestäni me kärsimme todella paljon lapsena, aikana joka on hyvin merkittävää ihmisen kehitykselle.

Mikäli äitini olisi ollut riittävän vahva hakemaan eroa tai edes muuttanut meidän kanssa muualle, olisimme saaneet edes nauttia edes vähän normaalista lapsuudesta jota todellakin olen jäänyt kaipaamaan.

Uskon vahvasti että vanhempieni eroamattomuus tuhosi enemmän tai vähemmän viiden ihmisen elämää.

Joten ero on toisinaan todellakin erittäin hyvä ratkaisu, myös lapsen kannalta. Joka jotain muuta väittää, ei tiedä perhehelvetistä mitään.

hemppa kirjoitti:

mnielestäni ero ei voi koskaan olla hyvä ratkaisu ja lapset kärsivät aina.En tunne yhtään lasta tai
nuorta joka ei toivoisi isän ja äidin palaavan
yhteen.Kokemiksia on yli 50 lapsesta.

Höpö höpö hemppa.
Herää jo tahvo!

Nainen45v kirjoitti:

Olen itse 45 vuotias ja eronnut.
Vanhempani ovat koko elämänsä tapelleet, riidelleet ja perheessämme oli aina uhkaava, painostava ilmapiiri sekä väkivaltaa.

Vanhempani eivät ole koskaan eronneet ja esim. äitini valittelee nyt iäkkäänä elämänsä menneen hukkaan.

Me kaikki lapset kärsimme todella paljon, pelkäsimme, itkimme, eikä koti ollut koskaan paikka jossa olisi viihtynyt saati ollut turvallista.

Meillä kaikilla lapsilla on nyt aikuisina ihmissuhdeongelmia joihin meistä osa on hakenut apua.

Mielestäni me kärsimme todella paljon lapsena, aikana joka on hyvin merkittävää ihmisen kehitykselle.

Mikäli äitini olisi ollut riittävän vahva hakemaan eroa tai edes muuttanut meidän kanssa muualle, olisimme saaneet edes nauttia edes vähän normaalista lapsuudesta jota todellakin olen jäänyt kaipaamaan.

Uskon vahvasti että vanhempieni eroamattomuus tuhosi enemmän tai vähemmän viiden ihmisen elämää.

Joten ero on toisinaan todellakin erittäin hyvä ratkaisu, myös lapsen kannalta. Joka jotain muuta väittää, ei tiedä perhehelvetistä mitään.

Näin on.Hyvä nainen45.Hemppa ei tiedä mistä puhuu.

Nainen45v kirjoitti:

Olen itse 45 vuotias ja eronnut.
Vanhempani ovat koko elämänsä tapelleet, riidelleet ja perheessämme oli aina uhkaava, painostava ilmapiiri sekä väkivaltaa.

Vanhempani eivät ole koskaan eronneet ja esim. äitini valittelee nyt iäkkäänä elämänsä menneen hukkaan.

Me kaikki lapset kärsimme todella paljon, pelkäsimme, itkimme, eikä koti ollut koskaan paikka jossa olisi viihtynyt saati ollut turvallista.

Meillä kaikilla lapsilla on nyt aikuisina ihmissuhdeongelmia joihin meistä osa on hakenut apua.

Mielestäni me kärsimme todella paljon lapsena, aikana joka on hyvin merkittävää ihmisen kehitykselle.

Mikäli äitini olisi ollut riittävän vahva hakemaan eroa tai edes muuttanut meidän kanssa muualle, olisimme saaneet edes nauttia edes vähän normaalista lapsuudesta jota todellakin olen jäänyt kaipaamaan.

Uskon vahvasti että vanhempieni eroamattomuus tuhosi enemmän tai vähemmän viiden ihmisen elämää.

Joten ero on toisinaan todellakin erittäin hyvä ratkaisu, myös lapsen kannalta. Joka jotain muuta väittää, ei tiedä perhehelvetistä mitään.

Kyllähän se on niin,että lapset kärsivät aina
erosta,mutta esim. väkivalta ja alkoholin ollessa
vaikeuttamassa lapsen normaali elämää voi ero
olla lapselle myös helpotuskin.Tärkeintä kai on
että suhteet lapseen säilyy molemmilla vanhemmilla

nainen kirjoitti:

Entäpä "lasinen lapsuus", oletko sitä koskaan miettinyt lapsen osana avioliitossa?

Alkoholisti/narsisti voi nujertaa pienen mielen pahemman kerran, vaikka lapset ovatkin solidaarisia vanhempiaan kohtaan, kaikkea ei heidän kuitenkaan tarvitse kestää.

Tietysti pahoissa alkoholi- ja väkivaltaongelmallisissa tilanteissa näin on.

Nainen45v kirjoitti:

Olen itse 45 vuotias ja eronnut.
Vanhempani ovat koko elämänsä tapelleet, riidelleet ja perheessämme oli aina uhkaava, painostava ilmapiiri sekä väkivaltaa.

Vanhempani eivät ole koskaan eronneet ja esim. äitini valittelee nyt iäkkäänä elämänsä menneen hukkaan.

Me kaikki lapset kärsimme todella paljon, pelkäsimme, itkimme, eikä koti ollut koskaan paikka jossa olisi viihtynyt saati ollut turvallista.

Meillä kaikilla lapsilla on nyt aikuisina ihmissuhdeongelmia joihin meistä osa on hakenut apua.

Mielestäni me kärsimme todella paljon lapsena, aikana joka on hyvin merkittävää ihmisen kehitykselle.

Mikäli äitini olisi ollut riittävän vahva hakemaan eroa tai edes muuttanut meidän kanssa muualle, olisimme saaneet edes nauttia edes vähän normaalista lapsuudesta jota todellakin olen jäänyt kaipaamaan.

Uskon vahvasti että vanhempieni eroamattomuus tuhosi enemmän tai vähemmän viiden ihmisen elämää.

Joten ero on toisinaan todellakin erittäin hyvä ratkaisu, myös lapsen kannalta. Joka jotain muuta väittää, ei tiedä perhehelvetistä mitään.

Et ole kokenut vanhempiesi eroa,joten et ehkä
ole oikea henkilö puhumaan,miltä lapsesta tuntuu
vanhempien ero.

ja erityisen hyvä tunne nyt kun en etsi mitään uutta koska osaan elää yksin ja se oli kaikista vaikeinta eron jälkeen.Minäkin olen hyväksynyt kaiken ja toivon ex puolisolle vain hyvää koska itsekkin voin nyt hyvin!