Erixon-Samtiden
Pääkirjoitus
"Voittaako todellisuus vai utopismi?
20.7. 2016
Politiikka ei ole vain lakiehdotuksia ja taloutta, vaan sitä, miten puolueet ankkuroituvat todellisuuteen. Siihen todellisuuteen, jossa ihmiset elävät, ja joka ohjaa kehitystä enemmän kuin poliittinen jaarittelu.
Vuoden 2015 syksyllä Ruotsin vanhat puolueet suorastaan kilpailivat siitä kuka avaa Ruotsin rajat eniten ammolleen ja toivottaa eniten tervetulleeksi niin monta kuin mahdollista muualta maailmasta Ruotsiin. Pääministeri Löfven esiintyi vielä syyskuussakin banderollin edessä, jossa luki "Tervetuloa!" ja lupasi, että mitään muureja ei rakenneta.
Vanhat puolueet ja massamedia kieltäytyivät v.2015 syksyllä puhumasta "volyymeista", koska se oli kuulemma rasistista ja muukalaisvihamielistä. Eli ei saanut arvella, kuinka monta sataa tuhatta maahantulijaa otettaisiin. Kaikki saivat tulla...
Vaan sitten tulikin liikaa väkeä, niin paljon, että tuli hallitsematon tilanne.
Yhtäkkiä tuli sitten n. lokakuussa 2015 myös käänne Löfvenin puheissa.
Syys-lokakuun vaihteessa alettiin jo puhua, että Ruotsiin tuli niin paljon väkeä, että Ruotsin systeemit romahtavat. Sosiaalisektori, poliisi, asuntotilanne, vokit, ...ei kestänytkään. Yhtäkkiä sekä hallitus että porvarioppositio puhuivatkin näin rasistisesti", että tulijoita olisi rajoitettava.
Sitten tulijoita rajoitettiin.
Koska Ruotsi ei pystynyt ottamaan enää vastaan. (Ei edes, vaikka osa ohjattiin Suomeen.)
Tapahtui historian suurin, nopein ja ideologisesti dramaattisin täyskäännös. Lisäksi se tapahtui täydellisen hiljaisuuden vallitessa. Hallitus, porvarit eikä media ei ole Ruotsissa ottanut etäisyyttä aikaisempaan "avokätiseen" politiikkaan. Pääministeri joutui sanomaan kansalle, että "On välttämätöntä rajoittaa, muuten tulee kriisi."
Se kirottu todellisuus. Se se ajoi ylitsemme, näköjään..
Mutta onko tämä dramaattinen kurssinkäännös saanut puolueita muuttamaan ideologista kantaansa?
Ei ole. Ne haluavat palata takaisin avorajaiseen politiikkaan, heti kun tämä akuutti kriisi on ohi!
Hallitus ja porvarit hellivät edelleen entistä ideologiaansa, että Ruotsin on oltava äärimmäisen avoin, sillan yli saa Tanskasta ajaa tuosta vaan, kuka vaan. Utopistiset ideat elävät ja niitä hellitään ajatuksissa ja poliittisessa tahdossa. Noissa puolueissa todella edelleen halutaan, että avataan rajat kaiken maailman, kaikkien hallukkaiden, tulla Ruotsiin. Sisään vaan, meille saa tulla...
Vaan, -gee wiz- se ilkeä, paha, brutaali todellisuus laittaa stopin ,
-väliaikaisesti.
Kuluneena vuotena vain yhdellä puolueella on ollut koko ajan sama kanta sekä ennen että jälkeen maahanmuuttokriisin. Ruotsidemokraateilla.
–Talven 2015-16 tapahtumat osoittivat, että vanhojen puolueitten erittäin idealistinen linja ei toimi todellisuudessa. Ruotsalaiset ovat huomanneet, että vain me olemme olleet ja olemme edelleen realisteja, sanoo Matias Karlsson ruotsidemokraateista.
Seuraavissa vaaleissa (parin vuoden päästä) on kyse juuri tästä. Ohjaavatko Ruotsia poliitikot, jotka ovat tietoisia todellisuudesta, realiteeteista, vaiko sellaiset, jotka elävät unelmissa ja utopististen ideoiden vallassa?
Vaalikeskusteluissa tullaan varmasti asettamaan vanhat puolueet vastuuseen toiminnastaan kesällä 2015, rajojen avaamisesta ammolleen. Ja niiden poliitikot pakotetaan kertomaan, mitkä heidän arvonsa nyt ovat. Aikovatko he avata rajat uudelleen? Vai ovatko he oppineet?
Vastaukset tulevat paljastamaan kaksinaisuuden. He katsovat vakaasti, että on oikein avata rajat ja tarjota ruotsalainen hyvinvointi koko ympäröivälle maailmalle, mutta samaan aikaan he tietävät, että sellaisten äärimmäisten ideoiden läpiviennistä seuraa ruotsalaisen mallin romahtaminen.
(Kuten kävi lokakuussa 2015. Systeemi romahti Ruotsissa.)
Tuloksena on jatkuva venkoilu, uusia nopeita täyskäännöksiä, kun todellisuus sitä taas vaatii, jatkuva kaksijakoisuus maan johtamisessa.
Mikään ei voi olla tärkeämpää yhteiskunnalle kuin voida arvioida, saavatko hullut utopistit hallita maata vai eivät.
Dick Erixonin puheesta käännetty.
2016-07-20
Pääkirjoitus
"Voittaako todellisuus vai utopismi?
20.7. 2016
Politiikka ei ole vain lakiehdotuksia ja taloutta, vaan sitä, miten puolueet ankkuroituvat todellisuuteen. Siihen todellisuuteen, jossa ihmiset elävät, ja joka ohjaa kehitystä enemmän kuin poliittinen jaarittelu.
Vuoden 2015 syksyllä Ruotsin vanhat puolueet suorastaan kilpailivat siitä kuka avaa Ruotsin rajat eniten ammolleen ja toivottaa eniten tervetulleeksi niin monta kuin mahdollista muualta maailmasta Ruotsiin. Pääministeri Löfven esiintyi vielä syyskuussakin banderollin edessä, jossa luki "Tervetuloa!" ja lupasi, että mitään muureja ei rakenneta.
Vanhat puolueet ja massamedia kieltäytyivät v.2015 syksyllä puhumasta "volyymeista", koska se oli kuulemma rasistista ja muukalaisvihamielistä. Eli ei saanut arvella, kuinka monta sataa tuhatta maahantulijaa otettaisiin. Kaikki saivat tulla...
Vaan sitten tulikin liikaa väkeä, niin paljon, että tuli hallitsematon tilanne.
Yhtäkkiä tuli sitten n. lokakuussa 2015 myös käänne Löfvenin puheissa.
Syys-lokakuun vaihteessa alettiin jo puhua, että Ruotsiin tuli niin paljon väkeä, että Ruotsin systeemit romahtavat. Sosiaalisektori, poliisi, asuntotilanne, vokit, ...ei kestänytkään. Yhtäkkiä sekä hallitus että porvarioppositio puhuivatkin näin rasistisesti", että tulijoita olisi rajoitettava.
Sitten tulijoita rajoitettiin.
Koska Ruotsi ei pystynyt ottamaan enää vastaan. (Ei edes, vaikka osa ohjattiin Suomeen.)
Tapahtui historian suurin, nopein ja ideologisesti dramaattisin täyskäännös. Lisäksi se tapahtui täydellisen hiljaisuuden vallitessa. Hallitus, porvarit eikä media ei ole Ruotsissa ottanut etäisyyttä aikaisempaan "avokätiseen" politiikkaan. Pääministeri joutui sanomaan kansalle, että "On välttämätöntä rajoittaa, muuten tulee kriisi."
Se kirottu todellisuus. Se se ajoi ylitsemme, näköjään..
Mutta onko tämä dramaattinen kurssinkäännös saanut puolueita muuttamaan ideologista kantaansa?
Ei ole. Ne haluavat palata takaisin avorajaiseen politiikkaan, heti kun tämä akuutti kriisi on ohi!
Hallitus ja porvarit hellivät edelleen entistä ideologiaansa, että Ruotsin on oltava äärimmäisen avoin, sillan yli saa Tanskasta ajaa tuosta vaan, kuka vaan. Utopistiset ideat elävät ja niitä hellitään ajatuksissa ja poliittisessa tahdossa. Noissa puolueissa todella edelleen halutaan, että avataan rajat kaiken maailman, kaikkien hallukkaiden, tulla Ruotsiin. Sisään vaan, meille saa tulla...
Vaan, -gee wiz- se ilkeä, paha, brutaali todellisuus laittaa stopin ,
-väliaikaisesti.
Kuluneena vuotena vain yhdellä puolueella on ollut koko ajan sama kanta sekä ennen että jälkeen maahanmuuttokriisin. Ruotsidemokraateilla.
–Talven 2015-16 tapahtumat osoittivat, että vanhojen puolueitten erittäin idealistinen linja ei toimi todellisuudessa. Ruotsalaiset ovat huomanneet, että vain me olemme olleet ja olemme edelleen realisteja, sanoo Matias Karlsson ruotsidemokraateista.
Seuraavissa vaaleissa (parin vuoden päästä) on kyse juuri tästä. Ohjaavatko Ruotsia poliitikot, jotka ovat tietoisia todellisuudesta, realiteeteista, vaiko sellaiset, jotka elävät unelmissa ja utopististen ideoiden vallassa?
Vaalikeskusteluissa tullaan varmasti asettamaan vanhat puolueet vastuuseen toiminnastaan kesällä 2015, rajojen avaamisesta ammolleen. Ja niiden poliitikot pakotetaan kertomaan, mitkä heidän arvonsa nyt ovat. Aikovatko he avata rajat uudelleen? Vai ovatko he oppineet?
Vastaukset tulevat paljastamaan kaksinaisuuden. He katsovat vakaasti, että on oikein avata rajat ja tarjota ruotsalainen hyvinvointi koko ympäröivälle maailmalle, mutta samaan aikaan he tietävät, että sellaisten äärimmäisten ideoiden läpiviennistä seuraa ruotsalaisen mallin romahtaminen.
(Kuten kävi lokakuussa 2015. Systeemi romahti Ruotsissa.)
Tuloksena on jatkuva venkoilu, uusia nopeita täyskäännöksiä, kun todellisuus sitä taas vaatii, jatkuva kaksijakoisuus maan johtamisessa.
Mikään ei voi olla tärkeämpää yhteiskunnalle kuin voida arvioida, saavatko hullut utopistit hallita maata vai eivät.
Dick Erixonin puheesta käännetty.
2016-07-20
Vastaukset 1
Vanhimmat
Laitan vielä lähteen: samtiden-lehti
Erittäin hyviä kirjoituksia, käsittelevät Ruotsin mamukriisiä, muslimeja ja terrorismia.
Erittäin hyvä tuo huomio, että todellisuus on erilainen kuin pohjoismaisten perinteisten puolueiden ideologia.
Myös Suomessa on sdp:llä ja kokomuksella todellisuudesta vieraantunut ideologia. SDP on täysin Ruotsin sosiaalidemokraattien ideologian niellyt, mamutuksineen kaikkineen.
Kokoomus taas on halunnut mamuja, koska uskoo, että heidän avullaan voi tehdä rahaa. Samaa uskoo Ruotsin sisarpuolue, Moderaatit.
Vasemmistö ja vihreät ovat samalla linjalla. Rkp varsinkin, rahoineen. Haglund vei viestin vuosi sitten Ruotsiin, että Löfven saa alkaa laitta mamaua yli rajan Suomeen.
Ruotsissa Ruotsidemokraatit ovat oppositiossa ja kannatus on pysähtynyt koska Moderaatit on alkanut jonkin verran vastustamaan sosiaaalidemokraattien utopistista avoimuutta rajavalvonnassa.
Suomessa PS on hallituksessa ja toimintakyvytön. Kun Ruotsista alettiin pukata Tornion läpi mamuja, PS ei voinut tehdä mitään, koska Soini halusi olla ministeri.
PS:n kannatus laski. Sen nousee vain, jos aletaan todellisuuden vaatimiin toimiin, joita mm. Hakkarainen ja Tynkkynen ehdottavat. Samoin Sarkozy.