Kuuma pakkaus. Monesti miettinyt et alkaisko leikkimään mun kans kaulimella.
Kotitalousopettaja ylä-aste
Hormoonittopikäse14wee
7129
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Opettajia on moni poika tuijotellut. Muistan uskonopettajan, jota oppilaat kiusasivat. Minä tyydyin katselemaan paidan läpi kuultavia rintaliivejä ja hymyilin. Taisin saada kympin.
Nuoruudessaan Joe Bob istui musiikkitunnilla eturivissä mutta muulloin takarivissä muiden kovisten tavoin. Syy tähän oli yksinkertainen, ja se oli nainen.
Kyseisen naisen tulo luokkaan oli jo eräänlainen spektaakkeli, koska terävä kopina ja määrätietoinen askellus tarkoitti sitä, että kohta ohitse kiitäisi kynähameesta ulos putoavat raajat, jotka säteilivät ja hohtivat himmeää valoa.
Oli täysin selvää, että jokaisen rokkarinalun silmäpari oli naulattu kiinni keikkuvaan unelmaan laatuperseestä, jonka läähättävä lumo loppui vasta silmien noustua niin ylös, että paitapuseron alta kuultavat rintaliivien äärirajat ja kohoumat tulivat näkyviin.
Tämän jälkeen nainen alkoi olla valmis. Hän tervehti luokkaa ja istahti alas. Tämän jälkeen hän avasi mapin ja syventyi hetkeksi siihen. Joe Bob eturivissä syventyi naisen rintoihin, joiden näkyvät kaaret katosivat puseroon kuin harpilla olisi niiden muoto pyöräytetty silmään.
Se oli kuin kaunokirjoitusta. Koko tuo nainen.
Hän pyyhkäisi tukun hiuksia korvallisen taa, ja nosti sitten katseen luokkaan ja kysyi suloisella ja sovittelevalla äänellä, kuin pikkutyttö.
- Mihins me jäätiinkä?
Joe Bob jo viittasi.
Koska kirjoittaminen on pitkälti kokemukseen perustuva illuusio, niin tästä voisi myöntää palstapapukaijamerkin.
( Naurua )
Itse olisin vaihtanut muutaman hän -sanan tilalle sanan opettaja.
Opettajillahan on pieni palkka mutta vastuullinen titteli.
( titteli-tytteli -naurua)
Joe Bobin sähköistyttyä musiikinopettajan habituksesta, niin samalla hänen kokemuspiirinsä kaventui. Aivan kuin olisi ajanut autolla kovaa vauhtia: näkymä kapeni.
Hänen vieressä istui ikätoveri Erika. Erika oli siitä kummallinen olento, että hänessä ei ollut juuri mitään muuta naisellista kuin se että hän oli nainen - tai teini sellainen. Erika ei oikein tiennyt mitään siitä mitä pukea ylleen tai miten hiuksensa laittaa. Puhumattakaan meikkaamisesta tai siitä miten pitää yllä kiinnostavia profiileita. Hän oli harmaa, hiljainen ja hauras kuin eksynyt varpunen tuolilla. Hänen ranteessa olivat lyijykynän paksuiset, kuin linnunluut. Lisäksi hän oli niin pieni, että hän jäi jatkuvasti kaikkien jalkoihin. Hänestä jos kenestä puuttui koko ja voima. Lisäksi luoja oli jättänyt hänet rinnattomaksi. Erika ei omasta mielestään ollut ei nainen eikä mies. Erika oli vain Erika. Jokin hippiäinen seinustalla. Kaikki muut ihmiset tuntuivat olevan jossain toisessa todellisuudessa ja hän yksin omassa.
Syömishäiriöistä ei ollut todisteita. Huonot geenit, sanottiin biologian tunnilla itsensä opettajan toimesta. Hänkin oli nainen. Tosin naisellisempi. Taas koulun käytävillä pojat pyysivät häntä toistuvasti ottamaan seisaaltaan suihin. Mihinkään tyttöjen juttuihin hän ei mahtunut. Tytöt olivat mielettömän kauniita, haluttuja ja törkeän upeita. Mutta sellaiseen kurottaminen oli kuin olisi yrittänyt yltää kuuhun.
Erikaa koski Joe Bobin viittaaminen ja musiikinopettajan nuoleskelu. Tämä oli kuin hevonen, jolla oli laput silmillä. Katse oli suunnattu eteen, eikä katseen ympärillä ollut mitään. Ei mitään. Erika tunsi olevansa leijaileva pölyhiukkanen samassa elokuvassa loistavien tähtien kanssa. Hän oli mutta ei ollut. Hän ei ollut edes statisti.
Kas siinäpä pulma.
Kotona Erika kuunteli äidiltä jääneitä levyjä tämän levysoittimella. Häntä ei sen suuremmin kiinnostanut muu musiikki. Isä pääasiallisesti joi kun ei ollut töissä. Hän ei odottanut Erikalta mitään. Isälle Erika ei merkinnyt mitään. Äidin vaatteet olivat Erikalle aivan liian isot. Kun muut olivat ostoksilla naisen osastolla, Erika oli ostoksilla lastenosastolla.
Hän söi yleensä kananugetteja, kunnes joku kertoi että ne olivat valmistettu näiden aivoista. Sitten tuli oksu suoraan tarjottimellle.
Joe Bob, tunnin päätyttyä, polkaisi Erikalta vahingossa pikkuvarpaan murskaksi. Erika oli erehtynyt hieman liian lähelle Joe Bobin, ja tulos oli sekä tuskallinen että kaunis. Kun Erika parahti ja vajosi lattialle, hänen perässään tuli sinne myös Joe Bob. Ja kun heidän katseensa kohtasivat, niin se oli siinä.
Joe Bob katsoi suoraan sisään rakkauteen, kun hän kumartui tuskaisten silmien eteen. Näky järkytti häntä, antoi samalla vastauksia kuin antoi loputonta toivoa. Maailma ympärillä hiljeni.
Jälkikäteen, Joe Bob muisteli, että hänen ei muistanut musiikinopettajan kasvoista mitään, eikä Erikan vartalosta tuon vertaa.
( Hihitystä )
Miten kaulimella voi leikkiä? Rullaisko se sun selkää sillä?
Meidän kotitalousopettaja oli kuin Justiina kaulimen kanssa. Tämä oli 80-luvun lopulta 1990 kevääseen. Kuri pysyi särmänä kuin DDR:ssä ja kellään ei varmaan ollut minkäänlaista ylimääräistä mielenkiintoa tätä opettajaa kohtaan...