Miten saisi hankittua hullun paperit sellaiset että yläkerrassa on hiljaista onko kellään kokemusta miten etenisi? olen ollut elämäni aikana enemmän työtön kuin töissä ikää mittarissa yli nelkyt, rupeaa jo kyrsimään tää työttömyys, pääsisi varmaan työkkärin
listoilta pois ja saisi elää omaa elämäänsä rauhassa kun olisi hullun paperit ja eikö siitä
saisi jonkin pienen korvauksenkin.
listoilta pois ja saisi elää omaa elämäänsä rauhassa kun olisi hullun paperit ja eikö siitä
saisi jonkin pienen korvauksenkin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kohta jo lähettävät sut työkkärin kautta työkykyselvitykseen ja sitä kautta mahdollisuus päästä erikoislääkärin vastaanotolle tarvittaessa, joka sitten tilanteen niin vaatiessa kirjoittaa sinulle määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen suosituksen B2-lomakkeelle, ensin tietysti määräaikainen ja lopulta pysyvä. Jatka vaan samaa rataa, kyllä se siitä. Niinhän niitä kortistoja siivotaan, kun ei tarpeeksi ajoissa puututa kenenkään asioihin. Tuskin suakaan enää kannattaa mihinkään uuteen ammattiin kouluttaa tai ruveta kuntouttamaan, antaa ajan mennä kaikessa rauhassa, lopulta se tulee se eläkeselvitys eteen.
Helvetin pitkä ja tuskainen on tie työkyvyttömyyseläkkeelle. Voin sanoo kokemuksesta. Mulla mittarissa kohta 40 ja suunnilleen samat sävelet kun sulla eli ei työntekoo paljon paskaakaan. Hoitoon pitää hakeutua, se on selvä. Muuten eivät ala työkykytutkimuksiin työkyvyttömyyseläkettä varten vaikka et ikinä olisi töitä tehnyt. Lisäksi vielä lääkäreitten on todettava tarve hoidolle.
Tutkimuksissa ravasin vuositolkulla. Näin jälkeenpäin olen huomannut, että samanlaisia diagnooseja on tehty mulle jo vuosia sitten mutta eläkkeelle saatikka edes varsinaisiin työkykytutkimuksiin pääsy kesti ja kesti.
Ei siihen välttämättä hullun papereita tarvita. Persoonallisuushäiriö esimerkiksi riittää ja sehän ei ole varsinaisesti mikään mielisairaus.
Kannattaa olla varoivainen lääkäreitten mielipiteiden suhteen jos pääsee/joutuu tutkimuksiin. Mulla meni vuositolkulla tutkimuksissa ja viimein psykiatri kirjoitti psykopaatin paperit elikkäs täysin työkyvytön vaikka en itse edes ollut olevinani varsinaisesti eläkkeelle "menossa". Voipi olla ettei enää pääse töihin vaikka joskus haluaisikin.
Se etten tällä hetkellä edes halua onkin sitten kokonaan eri juttu.
Tosta mun edellisestä kirjoituksesta jäi pois pari olennaista asiaa.
Yläkerran hiljaisuus ei ole mikään edellytys eläköitymiseen. Mulla esimerkiksi on todettu huomattava matemaattinen ja kognitiivinen/looginen lahjakkuus sekä mittavat henkiset voimavarat ja keskitasoa huomattavasti korkeampi älykkyys jokaisella osa-alueella. Noilla seikoilla ei ole loppujen lopuksi kun sekundäärinen merkitys sille onko ihminen työkykyinen vai ei.
Mun kohdalla vaan lääkäreitten mukaan on kysymys niin pahasta elämänikäisestä luonneviasta, ettei työkykyä ole eikä persoonaa pysty muuttamaan.
HUOM! Terve ihminen ei työkyvyttömyyseläkkeelle pääse. Näin sanoo lääkärit. Niitä ei kiinnosta se onko töitä vai ei. Niissä tutkimuksissa hullua näytteleminen ei onnistu se on varma. On ne sen verran pitkälliset tutkimukset ja usean eri ihmisen toimesta. Mulla oli kolme psykologia, kaksi psykiatria ja kaksi psykiatrista sairaanhoitajaa plus pari erikoistujaa tutkimuksia tekemässä ja "jutustelemassa" ja epäonnistuneet terapiat päälle.
Pienen "korvauksen" siitä eläkkeellä olosta saa. Eipä todellakaan mitään rahan roisketta. Ei edes samaa suuruusluokkaa kun esim. jonkinkaanmoinen palkka.
Ei muuta kun lycka till jos aiot tolle linjalle suuntautua.
Jos työpaikalla ryhtyy oikomaan kaikenalaisia vääryyksiä, niin silloin ainakin työyhteisössä se leimataan hulluudeksi ja painostetaan ulos rakkaiden työtovereiden taholta.
Kävin sitten psykologissa testeissä ja minut todettiin terveeksi. Taisi koko työyhteisö olla sairas.
Testeissä on tullut käytyä ja terveeksi todettua, mutta silti ei ole saanut töitä. Enkä kyllä enää haluakaan. On mennyt työhalut pitkän työttömyysjakson seurauksena.
Näin jälkeenpäin kun omalta kohdaltani ajattelen, niin eipä mullakaan oo oikeestaan koskaan ollu kummosia työhaluja. Jatkuvat selkkauksen työpaikoilla kun pitää huolen oikeuksistaan.
Sitä vaan on jotenkin koitettava kulkee yhteiskunnan rattaitten pyörimisen mukana vaikka kuin vituttas.
Sitten kun asiat lähti "luistamaan" osittain itestä riippumatta, päädyttiin tutkimuksissa työkyvyttömyyseläkkeeseen. En sanos ite ihan varsinaisesti siihenkään tilanteeseen tähdänneeni. Kukapa nyt vasiten tunnustautuisi psykopaatiksi.
Valitettavasti tässä maassa on paljon ihmisiä, joita ei työnteko kiinnosta eivätkä silti ole lusmuja, laiskoja tai tyhmiä saatikka ollenkaan vähäpätöisiä. Niinkun jo ite sanoit, monessa työpaikassa asiat yksinkertaisesti ovat päin persettä ja jotkut eivät suostu sitä nielemään.
Yhteiskunta ei tunnusta työhaluttomuutta eikä helpota pitkään työttömänä olleen asemaa millään kunnollisella tavalla. Työllistämistuet eivät ole mitään muuta kun vittuilua. En nyt väitä, että se aina oliskaan pelkästään yhteiskunnan tehtävä, mutta ei monesti ihminen itekkään kunnolla pysty itteensä jaloilleen omin avuin nostamaan.
Ikävä kyllä täytynee todeta sulle, että kinkkinen on tilanne. Ei voi kun toivoo että löytäsit jonkinlaisen ratkaisun kohdallesi. Jos yhtään lohduttaa, niin olen aitiopaikalta seurannu tosi monen kaverin ja tutun painiskelevan tossa samassa tilanteessa vuosikaudet niinkun tein aikanaan itekkin.
Mutta voi vittu! Nyt se potkiminen tuulimyllyjä vastaan on loppu!!!
Hyvä, tulipa taas paljon uutta tietoa asiasta
jotain tuollaista mä vähän ajattelinkin,
empä taida heti kokeilla odotellaan ja katsellaan
taas mihin tää johtaa,
kai ne työkkärissäkin joskus jotain ratkaisuja kohdallani tekevät en kai ikuisestikaan voi siellä olla työnhakijana, miten pitkään muuten
tota peruspäivärahaa oikeen maksetaan eläkeikään
saakkako? tietääkö kukaan.
Kiitti tiedoista kaikki.
...mutta en ole. Olen tehnyt kaikkeni pitääkseni itseni työkuntoisena, vaikka kaikenmaailman kelan tukemat terapiat, kuntoutukset sun muut on käyty. Kerran sain potkut, tosiasiallinen syy oli psyykkisistä syistä pidetyt sairauslomat, olivat ihan aiheesta annettuja, mutta niihin oli työnantajalla asenteellinen suhtautuminen.
Mutta eikun takaisin työelämään vain, vaikka mittarissa on jo yli 50. Nykytyössä yritän pysyä ja toivon, etten sairastu, vaikka niin hemmetisti ahdistaakin jatkuvasti.
Summa summarum: olisin tällä elämän- ja hoitohistorialla varmaan jo saanut työkynyttömän paperit, mutta kun en ole siihen suuntaan halunnut elämäni valuvan. Olen aina ollut hyvin työsuuntautunut.
Enkä voi ymmärtää teitä, jotka haluatte POIS työelämästä. Tämä ei ole mitään moralisointia, luuseriksi haukkumista tms. Mutta ongelmathan vain pahenevat, jos ei ole työssä.
Peruspäivärahaa maksetaan vaikka eläkeikään saakka tietyin edellytyksin.
Jos taloudessa ei asu toista aikuista jonka tulot vaikuttavat 180:n päivän jälkeen. Palkkatulot toisella samassa taloudessa asuvalla pienentää peruspäivärahaa 180:n päivän jälkeen. Mulla se oli tästä syystä 90-luvun lopulla vähän aikaa peräti 750 mk/kk. Se lasketaan kelalla aina tapauskohtaisesti.
Työn/koulutuksen vastaanottamisesta kieltäytyminen aiheuttaa myös peruspäivärahan menetyksen tietyksi aikaa (karenssi).
Tosta pitkäaikaistyöttömyydestä saattaa joku työkkärin tätikin jotain viritellä jos sitä tosiaan on kestäny vuositolkulla, mutta yleensä niittenkin kädet ovat sidotut tässä suhteessa.
Työvoimatoimistossakin on mahdollista hankkiutua joihinkin tutkimuksiin. En osaa sanoo tarkemmin. Työkkärissä kyllä tietävät tarkemmin. Onhan siellä ammatinvalintapsykologeja sun muita.
Onhan sitten vielä olemassa joitakin muita tahoja jotka on tarkotettu vaikeesti työllistettäville. Nämä toimii tavallaan työkkärin "alaisuudessa".
Semmoseenhan ne ohjas minutkin työkkäristä aikoinaan. Mulle jäi semmonen kuva, että ne vittumaiset työkkärin ämmät halus musta eroon ja kun se oli viimeinkin mahdollista ohjasivat tämmöseen vaikeesti työllistettävien "palvelun" aiakkaaksi. Tuumailin silloin, että jumalauta meikäläinen tais saada potkut jopa työkkärin asiakkuudesta.
Niissä on paljon inhimillisempää toimintaa kun työkkärissä jossa mulla ainakin meni jatkuvasti homma vittuilemiseen puolin ja toisin. Eivät ainakaan ensialkuun ole pakottamassa tai painostamassa mihinkään.
En usko, että olet luonnehäiriöinen tms., olet vain asioita ymmärtävämpi ja empaattisempi kuin muut. Samoin tuo aikaisempi kirjoittaja. Niin kutsutut normaalit ovat luonnehäiriöisesti käyttäytyviä ja se on tässä yhteiskunnassa niin yleisesti hyväksyttyä, etteivät sitä edes itse huomaa. Kukahan senkin muuttaisi.