kuinka kauan suostuisit...

missä kotona ? vaimon luo ?

Voi jestas. Mieshän on varattu jos salasuhteessa pitää elää. Muuta selitystä ei ole. Kyllä oikeasti vapaa ja täysjärkinen ihminen uskaltaa lähimmäisilleen kertoa että seurustelee. Älä nyt oo hölmö. Sä seurustelet ukkomiehen kanssa.

Kotonaan=synnyinkodissa käy tuossa iha lähellä.
Me siis asumme yhdessä ja hänellä EI ole toista naista.

Hei

Oletko ihan yksinkertaisesti tiedustellut mieheltä syytä tähän? Mikä suhteessanne on sellaista, miksi siitä ei voisi kertoa sukulaisilleen ja ystävilleen? Äkkiseltään tuo kuulostaa hiukan kummalliselta, mutta yleensä kaikkeen on syynsä. Jos on ilmeistä, ettei miehellä ole toista perhettä ja puolisoa, niin mikä saattaisi olla perusteluna tähän outoon käytökseen.

Pappi Elisabet

No jos on sata varmaa, ettei miehellä ole ennestään vaimoa / perhettä, niin todella omituista on käytöksensä! Siis asuttekin vielä samalla paikkakunnalla... Todella outoa. Ihan kuin mies jotenkin häpeäisi asiaa? Tai sitten, kun suhteenne on vielä hyvin tuore, joten jospas hän ei kuitenkaan ole täysin varma sen kestosta eikä siksi halua tuoda avoliittoannekaan päivän valoon?

Aikoinaan exälläni oli outo hinku viedä minut leffaan ja syömään naapurikaupunkiin, vaikka omalla paikkakunnalla olisi ollut samat palvelut saatavilla. Selitteli, että on kiva käydä välillä jossain muuallakin... Pah! Aikani kun asiaa räknäilin tajusin, että hän ei halunnut, että hänen tuttavansa näkevät meidät yhdessä! Nostin kissan pöydälle ja hän myönsi sen todeten, että olisi ollut niin noloa, jossei seurustelustamme olisi tullutkaan mitään ja "ihmiset ois kuitenkin nähneet"...

Voi olla monenlaisia syitä. Häpeä esim. monesti, jos etenkin ollut salarakas ja aiheuttanut eron jollekin. Tai sitten vaatimukset, joita voi olla vanhemmilla tai hänellä itsellään ja on poikennut niistä, eli et täytä näitä ehtoja.
Yhteiskunnallinen eroavaisuus.

Muuten näille vanhemmille saattaa olla suuri stressi sekin, että poikansa salaa asioita, he varmasti ovat jotenkin tietoisi. Omalla kohdalla vähän vastaavassa tietotoimistot kyllä ilmoittivat ja ikävän puoleisesti, jolla olikin sitten varsin ikävät vaikutukset.

Salaaminen ei ole hyvä asia, tosin olen vakaasti sitä mieltä, että ensin seurustellaan asuen erillään ja ennen yhteen muuttoa asia tuodaan esiin lähimmille ainakin vanhemmille, silloin säästytään paljolta pahalta.
Ei ole hyvä heti muuttaa yhteen, sillä aina ne ovat sitten vaikeita, kun huomataan, että tämä ei sujukaan, yritetään kituuttaa yhdessä, vaikka on täysin selvää, että jatkoa ei pitkään jatku.
Tosin toivoisin vanhemmille kerrottavan seurustelusta jos se on jatkunut jo kauemmin ja alkaa näyttää vakavammalta. Silloin nämä "haaskalinnut ja juoruilijat " eivät saa etutyönti asemaa murjoa vanhempianne. Ikävä piirre, mutta tosiasia, sillä kateus on niin valtavaa ihmisten keskuudessa.
Jos sinun korkeakoulutettu lapsesi eroaa, sillä hekumoidaan. Olen joutunut tällaisen uhriksi ja voin sanoa, että se suorastaan saa sairastumaan. Kun lapseni olisi kertonut asian itse ennen näitä tapahtumia, olisimme selvinneet paljon vähemmällä ilkeilijöiltä. Hän kuitenkin yritti säästää meitä likaisuuksilta ja häpesi eräitä asioita, vaikka ei olisi pitänyt. On joutunut itsekin kärsimään samanlaista liiankin kanssa. Eli on syytä kertoa asioista, vaikka suhde ei jatkuisikaan kovin kauaa.

Mielenkiintoisinta tuossa on se miksi asutte jo yhdessä, vaikka mies ei ole kertonut vanhemmilleen sinusta? Itse en voisi kuvitellakaan muuttavani kimppaan miehen kanssa, jonka läheiset eivät tiedä minusta. Etenkään, jos mies vierailisi vanhemmillaan viikon välein. Missä mies asui ennen? Onko hänellä lapsia? Vai eikö sinulle ole kerrottu?

Tulee mieleen, että miehellä on ollut ennen sinua vaikea eroon päättynyt suhde (tai monta suhdetta), joka on aiheuttanut vanhemmille liikaa harmaita hiuksia. Hän ei halua kertoa sinusta ennen kuin suhteenne on vakiintuneempi. Ettei vanhemmille tule sellaista ikävää "joko nyt taas" vaikutelmaa.

Onko hän ollut aikaisemmin naimisissa? Onko hän nk vanhapoika?
Jos on vanhapoika, hän on todennäköisesti vähän saamaton, ei ole saanut suutaan auki. Jotenkin hän vaan ei ole ottanut elämäänsä omiin käsiin vaan jättää asioita roikkumaan.
Olitko se sinä joka päätti että muutetaan yhteen? Joudutko tekemään muutenkin yhteiseen elämään liittyvät päätökset? Päättääkö HÄN mitään, sanooko jämäkästi että nyt tehdään tämän asian kanssa näin? Kun sinä päätät että nyt tehdään tämän asian kanssa näin, mutiseeko hän jurosti että joo...Mä meen nyt isää ja äitiä kattomaan...
Jos asia on näin, varaudu siihen että vastaisuudessa joudut päättämään kaikista asioista. Hyvää on se, että saat käyttää valtaa kun toinen on tossu, saat päättää koska häät, tehdäänkö vauva... Siis kaikki oman mieltymyksen mukaan.
Pahaa on se, että toisesta ei ole mitään turvaa. Kun tarvitsisit tukea, kun itse olet heikoilla, hän vaan väistelee, pakenee vastuuta, jättää sinut yksin.