Kreationismissa, kuten uskonnoissa yleensäkin , uskotaan johonkin mistä ei ole konkreettisia todisteita. Mutta mikä on todiste jostain asiasta ? Tieteessä vertaisarvioidut ja kokeelliset tutkimukset tuottavat todisteita.
Esimerkiksi todistukset gravitaation olemassaolosta ovat tosia, koska satelliitit pysyvät kiertoradoillaan. Lisäksi voidaan kertoa satojen vuosien kuluttuatapahtuvat auringonpimennykset.
Lääketiede taas on todistuksineen omaa luokkaansa. Saa olla tosi fundamentalisti jos lähtee pelkän rukoilun voimalla hoitamaan syöpään sairastunutta lastaan.
Mutta mikä on uskovan todiste omalle maailmankatsomukselleen ? He uskovat olentoon joka oleskelee toisessa ulottuvuudessa . Olentoon jolla on yliluonnollisia kykyjä , yliluonnollisia apureita(enkelit) ja yliluonnollinen vastustaja.
Todisteina olennon olemassaololle uskovat esittävät pääsääntöisesti jonkun näistä kolmesta seikasta.
1. Miten tämä kaikki olisi muka voinut syntyä ilman juuri heidän yliluonnollista olentoaan, eli kreationismi.
2.Raamattu tai vastaava kirja jossa kerrotaa heidän yliluonnollisesta olennostaan.
3.Minusta tai jostain ,tutusta nyt vain tuntuu kovasti siltä että olento on olemassa. Tuntuu siltä että olento jopa kehottaa tekemään asioita tai kommunikoi kanssani. Eli henkilökohtaiset tunneperäiset kokemukset.
Uskovilla ei ole "kovia" todisteita asialleen , eikä niitä ikinä tule olemaan. Uskovat joutuvat tyytymään transsitiloihin ja käsien heilutteluun.
Esimerkiksi todistukset gravitaation olemassaolosta ovat tosia, koska satelliitit pysyvät kiertoradoillaan. Lisäksi voidaan kertoa satojen vuosien kuluttuatapahtuvat auringonpimennykset.
Lääketiede taas on todistuksineen omaa luokkaansa. Saa olla tosi fundamentalisti jos lähtee pelkän rukoilun voimalla hoitamaan syöpään sairastunutta lastaan.
Mutta mikä on uskovan todiste omalle maailmankatsomukselleen ? He uskovat olentoon joka oleskelee toisessa ulottuvuudessa . Olentoon jolla on yliluonnollisia kykyjä , yliluonnollisia apureita(enkelit) ja yliluonnollinen vastustaja.
Todisteina olennon olemassaololle uskovat esittävät pääsääntöisesti jonkun näistä kolmesta seikasta.
1. Miten tämä kaikki olisi muka voinut syntyä ilman juuri heidän yliluonnollista olentoaan, eli kreationismi.
2.Raamattu tai vastaava kirja jossa kerrotaa heidän yliluonnollisesta olennostaan.
3.Minusta tai jostain ,tutusta nyt vain tuntuu kovasti siltä että olento on olemassa. Tuntuu siltä että olento jopa kehottaa tekemään asioita tai kommunikoi kanssani. Eli henkilökohtaiset tunneperäiset kokemukset.
Uskovilla ei ole "kovia" todisteita asialleen , eikä niitä ikinä tule olemaan. Uskovat joutuvat tyytymään transsitiloihin ja käsien heilutteluun.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mihin+uskotaan+ja+mitä+tiedetään
"Tieteessä vertaisarvioidut ja kokeelliset tutkimukset tuottavat todisteita."
Näinhän sen pitäisi olla. Mutta kun tieteen historiaa aletaan tutkia, eteen tuleekin aivan toisenlainen päättelyn kulttuuri.
Tieteellinen tutkimus pohjautuukin vahvoille ennakko-oletuksille siitä "mitä saa olla olemassa ja mitä ei".
Käytännössä tieteen harjoittaminen keskittyy vallitsevien teorioiden ympärille, kaikki havainnot pyritään selittämään teorioiden mukaisina jos se on mahdollista.
Et taida olla lainkaan perehtynyt "päätösanalyysi" prosessiin. Yleisesti ottaen päätösanalyysi on matemaattinen lähestymistapa, jossa on mukana subjektiivisia elementtejä. Päätösanalyysi eroaa myös operaatiotutkimuksesta näiden subjektiivisten elementtien suuren osuuden osalta.
Tämä tahtoo sanoa sitä, että tutkijalla itsellään on suuri vaikutus päätösanalyysin sisältöön. Moderni päätösanalyysi on lähellä peliteoriaa.
Yksinkertaisin päätöksenteko-ongelman rakenne on tulosmatriisi, jossa esitetään kaikki päätösvaihtoehdot mahdollisina. Päätösanalyysiin tekoon vaikuttaa siis:
1. päätöskriteerit joissa ei oteta huomioon tulemien todennäköisyyksiä.
2. päätöskriteerit joissa on käytettävissä eri tulemien todennäköisyydet.
Ja kuka tai ketkä nämä vertailu arvioinnit tekee? Tutkija tai tutkijat itse. Näin tieteellisessä päätösanalyysissa näkyy subjektiivinen tekijä. Tutkijoiden omat ennakko-oletukset vaikuttaa havaintojen tulkitaan (selittelyyn).
Tiede ei selitä itseään, vaan tieteen selitykset antaa aina tutkija tai tutkijat itse päättelykykynsä mukaan.
Ja tutkija ja tutkijat voivat hylätä suoralta kädeltä ne päätösanalyysit jotka eivät sovi heidän ajatusmalliinsa tai he eivät edes esitä tulosmatriisissa KAIKKIA mahdollisia päätelmiä. Päätösanalyysien julkaiseminen on tavallaan peliä joka täyttää peliteorian vaatimuksia.
Tieteellisen teorian laatiminen on juuri tätä päätösanalyysiä jossa pyritään suureen näyttävyyteen totuuden kustannuksellakin eli KAIKKEA mikä olisi mahdollista tulosmatriisissa ei kerrota. Tutkija(t) suorittaa itse subjektiiviset valinnat mitä huomioi ja mitä ei huomioi tehdessään päätelmiä.
Subjektiivisiin valintoihin perustuvat tutkimuspäätelmät eivät ole luotettavia.
Ennakko-oletuksilla voi olla aivan liian suuri painoarvo lopullisissa päätelmissä.
Unohdit mainita ateismin ja nihilismin.
Jos niitä olisi, niin kyseessähän olisikin tieto eikä usko:
"Uskovilla ei ole "kovia" todisteita asialleen , eikä niitä ikinä tule olemaan."
Onko uskominen ilman "kovia todisteita" mielestäsi kiellettävä?
Tuo on jälleen tuttua temppuiluasi. Puhuiko aloittaja jossain uskomusten kieltämisestä? Kritisointi ei edelleenkään ole sama asia kuin kieltäminen, jollaiseksi olet yrittänyt sen monet kerrat leimata.
Kysymys on ennenkaikkea uskon vahvuuden ja perusteiden/todistusaineiston vähäisyyden tai tässä tapauksessa olemattomuuden välisestä epäsuhdasta. Tuo ero tekee uskonnollisesta uskosta käytännössä tiedon vastakohdan, vaikka sitä kuinka yritettäisiin esittää jonain "vaihtoehtoisena tietona".
Jostain syystä uskovillakin on tapana ymmärtää tuo ongelmaksi muiden paitsi omien uskomustensa kohdalla. Tuollaisen uskomisen perustelu näyttää lopulta johtavan aina jonkunmoiseen varianttiin lauseesta: "uskon koska se on järjetöntä".
Sorry, olisi pitänyt kysyä toisin:
Onko avaajalla jotakin sitä vastaan, että joku uskoo ilman "kovia todisteita", vaikka ei esittäisikään uskoaan "vaihtoehtoisena tietona"? Ellei ole, niin miksi hän urputtaa siitä eikä uskon "tyrkyttämisestä tietona.? Jälkimmäistä vastustan itsekin.
Tuttua jo tämäkin, perut yhden leimauksen ja suoritat samalla toisen. Mikä tekee tästä asiasta keskustelun urputukseksi?
Sehän se on tämänkin palstan todellinen ydinkysymys, eli miksi ihmiset uskovat johonkin sellaiseen, johon todistusaineiston valossa ei ole järkeä uskoa. Kreationismin hullunkuriset uskomuksetkin ovat vain tuon yleisemmän ilmiön ilmentymiä.
Etkö ymmärrä:
"Mikä tekee tästä asiasta keskustelun urputukseksi?"
Avaaja osoittaa, ettei pidä uskomisesta todistamattomiin asioihin, mutta ei sano syyksi niiden tarjoamista vaihtoehtoisina tietoina. Hänestä tuollainern usko on "transsitiloja ja käsien heiluttelua". Tätä avauksen osaa sanon urputukseksi. Jos tämä häntä häiritsee, hän saa vastineeksi syyttää minua noista samoista asioista.
En muuten väittänyt hänen haluavan kieltää uskomisen, vaan tiedustelin hänen käsitystään tuosta asiasta.
Aloitus koskee todisteita ja mm. hellari- ja voodoopiireissä esiintyvät transsitilat ja käsienheiluttelu ovat varmaan lähin todisteita muistuttava asia mitä uskovilla on ollut. Nuokin tosin tiede on jo osoittanut vain siksi itsekseen eli transsitiloiksi ja käsienheilutteluksi. Muilla uskovilla ei ole edes sitä vähää.
Pidätkö noin ylipäänsä sitä mielekkäänä kysymyksenä että pitäisikö jotakuta kieltää uskomasta jotain päänsä sisällä? Järkevyydessä tuo olisi varmaan samaa luokkaa epäuskon uskovaisratkaisun kanssa, eli pitää vain uskoa enemmän.
Mielikuvitusmaailmoille on vahva psykologinen tilaus. Uusin psykologinen teoria esittää, että uskominen pystyy täyttämään jopa 16 inhimilistä tarvetta. Teoria perustuu 100 000 ihmisen haastatteluun.
https://news.osu.edu/news/2015/10/05/the-psychology-behind-religious-belief/
Toisessa ketjussa puheena olleessa filosofi Thomas Metzingerin kirjassa (The Ego Tunnel: The Science of the Mind and the Myth of the Self) viitataan vastaaviin:
"The Ego evolved as an instrument in social cognition, and one of its greatest functional advantages was that it allowed us to read the minds of other animals or conspecifics — and then to deceive them. Or deceive ourselves. Since our inbuilt existential need for full emotional and physical security can never be fulfilled, we have a strong drive toward delusion and bizarre belief systems. Psychological evolution endowed us with the irresistible urge to satisfy our emotional need for stability and emotional meaningfulness by creating metaphysical worlds and invisible persons."
...
"Yes, the self-model made us intelligent, but it certainly is not an example of intelligent design. It is the seed of subjective suffering. If the process that created the biological Ego Machine had been initiated by a person, that person would have to be described as cruel, maybe even diabolic. We were never asked if we wanted to exist, and we will never be asked whether we want to die or whether we are ready to do so."
...
"It should be high time for rebellion. But everything we know points to a conclusion that is simple but hard to come to terms with: Evolution simply happened — foresightless, by chance, without goal. There is nobody to despise or rebel against — not even ourselves. And this is not some bizarre form of neurophilosophical nihilism but rather a point of intellectual honesty and great spiritual depth."
...
"In our recent Western past, religion was a private affair: You believed in whatever you wanted to believe. In the future, however, people who believe in the existence of a soul or in life after death may no longer meet with twentieth-century Western tolerance but with condescension — much as do people who continue to claim that the sun revolves around the Earth."
Kumpi on tärkeämpää, totuus vai metodologinen naturalismi?
Jälkimmäinen on käytännössä ainoa työkalu selvittää ensimmäistä, joten kysymys ei ole järin mielekäs.