Kiinnostaisi tuollainen 2.0ts olisi aivan riittävä. Käytetty tulisi kysymykseen.
Mielipiteitä kyseiseen autoon liityen.
Toinen vaihtoehto olisi viimeisimpiä 155 2.0ts(95-97)
Konehan on ilmeisesti sama.
Kiitoksia asiallisista vastauksista jo etukäteen.
Mielipiteitä kyseiseen autoon liityen.
Toinen vaihtoehto olisi viimeisimpiä 155 2.0ts(95-97)
Konehan on ilmeisesti sama.
Kiitoksia asiallisista vastauksista jo etukäteen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
kone on sama mutta 156sessa on muuttuvapituuksinen
imusarja, laatua on parannettu aika paljon 155sta 156seen, ainakin omien kokemusten mukaan. Kivoja vehkeitä molemmat.155sia saa tänäpäivänä todella halvalla.
Mitähän nuo havaitsemasi laatuerot ovat?
esim kojetaulun merkkivalot ei pala omia aikojaan, lukot eivät temppuile jne.. ei mitään mutua 2den 155sen ja yhden 156sen kokemuksella, ero on selvä
Moi,
omien kokemuksieni pohjalta nimenomaan laadunäkökantojen pohjalta puhutaan ihan eri autoista. Ohessa muutamia esimerkkejä, mitä äkkiä tulee mieleen:
1. "Eri vuosikymmenien" korisuunnittelu
156 ei natise edes pakkasella, kori tuntuu olevan "kuin yhtä puuta". Saman eron voit todeta myös muilla merkeilläkin vertailemalla viime vuosikymmenen eri pään malleja, esim. saab 9000 vs. saab 9-5.
2. Muotoilu
Nippelit ja nappelit on hyvällä maulla mietitty. Eri näköisiä ja värisiä "halvan näköisiä" nappeleita ei 156:sta löydy, pikemminkin kabiinissa vallitsee rauhoittava ja tyylikäs harmonia. Omana pointtinaan ottaisin esille myös korimallin, 156 on maailman kauneimmaksikin tituuleerattu ja 155 taas on jotain 75:sta eteenpäin kehitettyä.
3. Materiaalit
Sisustus (verhoilut ja muut pinnat) juuri nämä nappelit on toteutettu laadukkaasti ja laadukkailla materiaalivalinnoilla 156ssa.
4. Tien päällä
156 on nopeampi (sekä kiihtyy että kulkee, enemmän tehoa laajempi vetoalue parempi aerodynamiikka paremmat jarrut) ja ehkä aavistuksen mukavampi alustan viritykseltään (itse lasken sen kylläkin miinukseksi). Nykylaatuautojen tapaan kovaa ajaminen tai kiihdyttely ei 156ssa tunnu missään, 155:ssa sen sijaan kyllä aistii ajavansa kuutta kymppiä tai sataakuuttakymppiä. Jossakin mielessä tuo 156sen hiljaisuus ja vakaus tekee ajokokemuksesta aavistuksen tunnottomamman kuin esim. 155ssa, johon kylläkin aika pian tottuu.
Itse suosittelen vahvasti 156sen ostoa, nykyalfa on eri alfa kuin kymmenen vuotta sitten suunniteltu. Sama pätee toki muihinkin merkkeihin.
Oliko nuo sinun 155:set tuota uudempaa vai vanhempaa mallia. Kun noita sähkövikoja ei omalle kohdalle ole sattunut, ajattelin että jos tuo on tyypillistä ennen malliuudistusta tehdyille autoille.
Muuten alkuperäisen viestin kirjoittajalle kommenttia sen verran että kyse on todellakin hyvin erilaisista autoista. Siinä missä 155:n sisällä on hyvin avara tunnelma, niin 156:een istuttaessa auto mukavasti ikäänkuin ympäröi kuljettajansa. Sanoisin että jos etsit urheilullista sedania niin sitten 155:nen. Jos taas etsit autoa lähinnä itsellesi ja laitat suorituskyvyn tilojen edelle niin sitten 156. 156:sia on hyvin tarjolla, kun taas malliuudistuksen jälkeen tehdyt 155:set ovat harvassa, oma 155:seni oli etsinnän takana, mutta toisaalta 156:sta en olisi haklinut, ellei sitten, ehkä SW mallina.
toinen vanha ja toinen uusi, vanhempi malli oli parempi; ei mitään vikoja , tosin siinä ei niin paljon merkkivaloja edes ole kuin 16Vssä.Voisi sanoa että Alfan laadussa tapahtui 156sen myötä samanlainen parannus kuin fiiun kohdalla tapahtui hieman aiemmin esim uno>punto
Sen vajaan vuoden kokemuksen perusteella mitä minulla on 16v:stä ja yleensäkkin Alfoista ei kyllä ole luotettavuuden suhteen mitään valittamista. Tai sitten probleemat antaa odottaa itseään. Tiedän kyllä että joidenkin 16v mallien kanssa on ollut ongelmia, ei mutään ylitsepäsemätöntä, mutta kuitenkin. Jos omaa autoani ajattelen niin ise asiassa on minulla paljon huonompiakin autoja ollut. Myös 156:sten omistajissa tuntuu olevan niitä joille sattuu kaikenlaista. Olenkin ruvennut kallistumaan sille kannalle että 16v 155:set ja 156:set ovat siinä mielessä yksilöitä että suuri osa on hyvälaatuisia, mutta sitten on niitä huonompiakin joukossa. Siis jonkinlainen maanantai auto teoria, vaikkei maanantai autoja synnykkään nykyaikaisessa tuotannossa.
Joka tapauksessa seuraavakin auto näillä näkymin on Alfa. En vaan oikei tiedä mikä. Sportwagon (vai oliko se sportswagon) toisaalta ehkä menettelisi tilojen puolesta, mutta vain menettelisi. Toinen vaihtoehto on tietenkin odottaa että 166:sten hinnat laskisi tarpeeksi.
Tai jos ei haluaisi tehdä kompromisseja niin sitten Giulia GT ja kuljetuspuoli hoituisi jonkin muun markkisellä autolla.
Vaikka tätä asiaa on käsitelty monesti ennenkin, heitänpä vielä korteni kekoon minäkin.
Varmaankin 156:n korisuunnittelu on edistyksellisempää, kori kenties vääntöjäykkyydeltään myös parempi. Tosin 155:n alustaan tehtiin merkittäviä muutoksia v. 1995 kesällä. Ensimmäiset 156:t tulivat markkinoille vuoden 1997 lopulla, joten eivät nämä autot nyt aivan eri vuosikymmeneltä tai edes eri päistä vuosikymmentä ole. Ei 155:kään mikään lepsu koriltaan ole, ajettavuus on jämäkämpi ja sporttisempi kuin 156:ssa, joka on aavistuksen edellistä pehmeämpi, Citikkamaisempi, jos vertaus sallitaan. Mahtaneeko johtua 155:n aavistuksen lyhemmästä akselivälistä, mutta 155:ssä esiintyy kuopissa lievä nyökkimistappumus, joka 156:sta puuttuu. Näiden erojen havaitseminen vaatii kyllä jo "koelentäjän herkkää sauvakättä".
Muotoilu on tietysti makuasia. Kaunishan se on, Valter de Silvan luomus, sitä ei käy kiistäminen. Oma viehätyksensä on mielestäni myös 155:n muotoilussa, siinä on häivähdys jonkinlaista Zagatomaisuutta. Mitä tulee vertaukseen 75:een luulen kyllä, että 155:ssä ollaan lähdetty aivan puhtaalta paperilta. Mikä on tyylikästä on myös makuasia, mutta pidän 155:n kabiinia varsin onnistuneena. En ole huomannut erilaisia ja -värisiä halvan näköisiä heebeleitä, lisäksi 155:n kojelauta on käytännöllisempi pikkutavaroille soveltuvine lokeroineen ja syvennyksineen. Kännykälle tai parkkikiekolle ei 156:n kojelaudan päällä ole paikkaa. Mittaristo on 155:ssä mielestäni selkeämpi ja tarkempi, 156:sta puuttuvat myös öljynlämpö- ja öljynpainemittarit. Mustanpuhuvat värit tekevät 156:n ohjaamosta ahtaamman oloisen kuin se onkaan.
Sisustuksen materiaalit ovat myös pitkälle makuasia. Ainakin 155:n vakioversion harmaa plyyshi on mielestäni oikein tyylikäs, kun 156:n mustanpuhuva ja samettimaisempi "yökerhotyyli" näyttää helposti hieman nukkavierulle, varsinkin ellei sisustaa imuroida ahkerasti. Lähes viiden vuoden käyttö ei ole jättänyt 155:n sisustukseen juuri mitään jälkiä.
Tien päällä ero 155:n ja ainakin V6:lla varustetun 156:n välillä on selvä. Kaksilitraisesta 156:sta en osaa sanoa, mutta se lienee aavistuksen kevyempi ja vanhemmassa versiossa on huipputehoa 5 hv enemmän, joten kiihtyvyys 0 - 100 on testien mukaan reilun puoli sekuntia parempi. Eroa ei voine pitää kovin tuntuvana. Mielestäni ero vauhdin tunteessa ei myöskään ole kovin suuri autojen välillä. Selkeästi isomman auton tuntua 156:ssa on, onko se hyvä vai paha, lienee makuasia.
Minulla on kokemusta kahdesta 155 Super -yksilöstä ja yhdestä 156 2,5 V6:sta. Kummassakaan 155:ssä ei ole ollut mainitsemisen arvoisia laatuongelmia tai vikoja. Jälkimmäinen 155 jolla ajan edelleen on tosin yksi viimeisistä valmistuneista, ehkä laatukysymyksiin oli panostettu jo ennen uuden mallin valmistuksen aloittamista, en tiedä. Joka tapauksessa hämmästyttävän vähin vioin on selvitty.
Uusi auto on tietysti aina parempi kuin vanha, omassa vertailussani tämä ero on aika hyvin eliminoitu, sillä saatoin verrata alle vuoden ikäistä 155:ttä ja uutta 156:tta keskenään.
Lopuksi todettakoon, että tarkoitukseni ei ole väittää 156:tta millään tavoin huonoksi autoksi, päinvastoin. Mielestäni myös 155:llä on kuitenkin ansionsa. Jos myyntimääristä puhutaan, eli 156:tta myydään puolessa vuodessa se mitä 155:ttä koko mallin 5 vuotisen historian aikana, ei 155 ole saavuttanut läheskään sitä asemaa, mikä sille ominaisuuksiensa perusteella kuuluisi. Hyvää 155 yksilö on minun asteikollani enemmän kuin hintansa arvoinen. Sama koskee toki muitakin Alfoja verrattuna muihin merkkeihin, mutta erityisen hyvän vastineen rahalle saa mielestäni juuri 155:ssä.
Terve,
en minäkään sitä väittänyt, että 155 olisi kelvoton valinta. Mielestäni vain ero vähän joka suhteessa 156seen on merkittävä.
Jokainen tietysti valkkaa autonsa itse mieltymyksiensä pohjalta. Jos autolta vaatii hyvän moottorin ja ajettavuuden lisäksi myös muun toteutuksen olevan vastaavalla tasolla, niin siihen mielestäni 155 ei vastaa ollenkaan samalla tasolla kuin 156. Syvällisempää tietoahan minulla ei tästä tosin ole, koska en tapaa "käsi sauvalla" ajella...
Ehkä minulla on sitten ollut onni saada hyvät 155-yksilöt käsiini, koskapa minusta ero 156 2,5 V6:een verrattuna nimenomaan ei ole merkittävä, vaikka laatu ehkä hieman parempi 156:ssa onkin. Kaikki kolme autoa on haettu uusina Lauttasaaren Autokeskuksesta. Tietysti tällaiset kysymykset ovat jossakin määrin aina makuasioita.
Lentokoneen "rattia" kutsutaan ohjaussauvaksi, tai pilottiporukoissa lyhyesti vain sauvaksi. Ilmailun alalla koelentotoiminta, lentokoneiden lento-ominaisuuksien testaaminen ja kehittäminen on aivan eri tasolla autoihin verrattuna. Sellaista hienosäätöä kuin lentokoneissa tapahtuu, ei normaaliliikenteeseen tarkoitetuissa siviiliautoissa harrasteta, fomula ykköset on asia erikseen. Kaikkia nyansseja me tavalliset ratinkääntäjät - tai minun kaltaiseni baaritiski-pilotti - emme välttämättä lainkaan huomaa. Tätä tarkoitin, kun puhuin koelentäjän sauvakädestä. :o)
Jarrut on kyllä yhtä tehokkaat(?) eli mitoiltaan samanlaiset 155/156 sarjassa.
P.S. Olettehan muistaneet huolta takajarrut!
Hyviä 155:sia ei kasva joka oksalla, viimeistä vuosimallia eli 1997 on tuotu 17 kpl, vuosimallia 1996 jokunen enemmän, samoin vuosimallia 1995, joista osa on vielä alumiinimoottorisia 8 venttiilisiä. Kaikkiaan 155:ttä on tuotu maahan n. 140 kpl, josta määrästä arviolta puolet vanhempaa ja puolet uudempaa versiota.
Kyllä etsiskelyä vaatii. Nyt näyttäisi kuitenkin olevan kokonaista kolme kappaletta myynnissä valtakunnassa, joista yksi uudempaa mallia. Näin ainakin autotalli.com:in mukaan.
Ensimmäisen 155:sen näin muistaakseni jo -90 luvun alussa Helsingissä, mutta sen jälkeen meni pitkä aika ennen kuin seuraava tuli bongattua. Ei ollut alkuun mikään menestys tämä 155:nen.
Muutenkin -90 luvulla uuden Alfan liikenteessä näkeminen oli melkein merkkitapahtuma, ainakin täältä Pohjois-Pohjanmaan vikkelistä katsoen. Merkin edustuskin Oulussa taisi olla välillä kokonaan katkolla.
Ensimmäisen kerran näin 155:n omin silmin Vantaalla Perhe-Auto -nimisessä liikkeessä loppuvuodesta 1992. Olin nähnyt autosta jotakin juttua lehdissä, ja kun sattui asiaa naapuriin, poikkesimme kaverin kanssa liikkeeseen sisään. Auto oli punainen väriltään, ja alumiininen TwinSpark -kone oli nokalla poikittain. Kyselin myyjältä sukulaisuutta Fiatiin, ja tämä väitti että vain pohjapelti on samaa, muuten on kyseessä aivan eri auto. Kierreltiin, katseltiin ja lähdettiin pois. Siihen aikaan ajelin uudehkolla Lancia Prisma 1.6 i.e:llä. Omistamisen halu 155:een heräsi vasta kolme vuotta myöhemmin Bella Italiassa, ja onnistuihan se lopulta 155:n saaminen arkiajokiksi hiukan ennen tuotannon päättymistä kesällä 1997. Se oli sellainen pidempi projekti se! Eihän 155 mikään menestystarina ollut 1990-luvun alun lama-Suomessa. Jonakin vuonna, olisiko ollut -93 tai -94 muistelen että 155:ttä rekisteröitiin kokonaista yksi (1) kappale. Että tämmönen tapaus, tällä kertaa.
Pieni ero oli muuten keskikyynärnoja - se on 155:ssa
mutta ei 156:ssa.
kyllä 156sessa on tuo keskikyynärnoja, ainakin joissakin versioissa vai onko se ilmestynyt jostain vuodesta eteenpäin? omassa 98 156sessa ei ole keskikyynärnojaa