Aiotteko seurustella vielä, hankkia perhettä ja lapsia tai kelpuuttaa yksinhuoltajan?
Mikä on elämänne tarkoitus?
Kyselijä-
18216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Elämän tarkoitus on antaa muille elämän tarkoitus, ei itselle. Yksinhuoltajasta voi saada hyvän kumppanin jos hän on edellisestä suhteesta oppinut elämän tarkoituksen.
Miksi pitäisi antaa muille elämän tarkoitus?
En aio hankkia lapsia enkä lankkia hapsia
En usko seurustelevani enää. Uusi työ vien kaiken enrgian. Siihen sisälle pääsemiseen menee juuri se aika kun siellä on. Ja seuraavana syksynä taas uusi paikka. Surullinen on siitä etten saanut jatkaa raikkaimassa työpaikassani eläkeiän loppuun asti.
Älä ole noin pessimistinen! :) Vaikka nyt ei seurustelu kiinnosta niin vuosien päästä tilanne voi olla toinen! Itse keskityn syyskuussa luennolla istumiseen ja opiskeluun. Vuodeksi meinaan heittää monet asiat opiskelun tieltä pois! Tuntuu siltä, että seuraavana syksynä 2017 alkaa sitten uusi elämä. Silloin meinaan aloittaa uuden sivuaineen yliopistossa. Yritän saada aikaa myös kavereille, harrastuksiin ja mahdolliseen seurusteluun! Vuoden opiskelukiire on minulle vain välivaihe ja vuoden päästä on uusi elämä uusine tuttavuuksineen! :)
Ei kannata olla liian pessimistinen ja täyttää elämäntarkoitustaan pelkällä työllä tai opiskelulla kuin hetkeksi?
En ole pessimisti vaan realisti. Tarvitsen paljon omaa aikaa ja viihdyn hyvin yksin. Olen onnellinen näin eikä minulta puutu mitään. Sitten kun jään eläkkeelle ehkä hankin harrastuskaverin, mutta todennäköisesti elä aina yksin.
"Olen onnellinen näin eikä minulta puutu mitään."
Itse olen ollut jossain määrin yksi tänä kesänä hetkiä. Aikaisemmin ajattelin niin, että olen onnellinen sinkkuna, mutta myöhemmin olen tullut siihen tulokseen, että kaipaan elämääni ystäviä molemmista sukupuolista! :)
Ehkä välillä on hyvä olla vähän yksin, mutta en usko siihen, että onnellinen pitkäaikainen hyvänolon tunne saavutetaan yksinolemalla. Ystävät on elämänsuola ja luovat elämälle tarkoitusta! :)
Ehkä et osaa asettua minun asemaani, mutta olen ollut vuosia yksin ja olen nauttinut siitä. Hetken aikaa ajattelin, että olisiko mukavaa jos olisi ystävä, mutta nyt ei sitä tunnetta enää ole.
"Mikä on elämänne tarkoitus?"
Tarvitseeko elämällä olla joku tarkoitus?
"Aiotteko seurustella vielä, hankkia perhettä ja lapsia tai kelpuuttaa yksinhuoltajan?"
En aio.
Jeesuksen ristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme tärkein ja kallein asia, kuten rippikoulussa kerrottiin. Helvettiin joutuminen on erittäin turhaa
Yksi uskovainen tuttuni tässä oli sitä mieltä, että elämäntarkoitus on Taivaaseen pääseminen. Minusta se on pikemmin rakastaminen, työnteko, muitten auttaminen, uuden elämän aikaansaaminen, kasvamienen sekä monta muuta oleellista asiaa! Onko pakko Jeesusta tarpeen joka paikkaan laittaa!
Nuo ovat maallisen, ajallisen, elämän tarkoituksia. Eihä se ny mikää kumma ettei taivasasiat tärkeiltä tunnu, ei ne minustakaan, useimmiten. Sydän on nii kiinni synneissä. Joskus voi kuitenkin, halusimme tai emme, tulla niitä ahistuksen aikoja, eli etsikkoaikoja, jolloin meille annetaan tilaisuus valita loppusijoituspaikkamme. Neo vakavia hetkiä, vaikka ei sitä uskos sillon ku nukkuu tämmöstä lepposaa synnin unta. En kyllä oo varma oonko ite matkalla taivaaseen, paras kai se tietenki olis...
Vittuilla naisille ja valkoritareille. Kostaa.
Opiskella ja nussia nuoria tyttöjä. Olen 46 v atm.
Tokihan meitä on kehotettu myös keräämään aarteita taivasten valtakuntaan, eli johdattamaan sinne toisia ihmisiä. Näyttämään esimerkkiä ja julistamaan evankeliumia. Ellei ilosanoma leviä, tulee evankeli-jumi.
Kai ne aarteet siis toisia ihmisiä tarkottaa, En minä ymmärrä mitä muutalkaan voisivat olla.
Tokihan täytyy kilvotella vielä rutosti, eli olla tarkkana ettei tässä kovassa ajassa paadu ihan synnintunnottomaksi luopioksi. Helvetin polulle on niin lapsellisen vaivatonta lipsahtaa.
Tapio Nousiaisen kirja Yksi ainoa elämä oli muuten h..tin ahistava lukukokemus, sillon ku se joskus ehkä 15 v sitten kahmaisin läpi. Kai sen lukeminen jonkin etsikon ajan pani käyntiin...
Olen luopunut siitä, että pohdiskelisin mikä on "elämän tarkoitus" koska se vain aiheuttaa ahdistusta. Tein kolmevitosena päätöksen, että aion vain ottaa päivä kerrallaan, nauttia hyvästä ruoasta, terveydestäni niin kauan ku sitä riittää, luonnosta jne. ja sit kuolla pois.
En enää odota löytäväni ketään enkä odota tapahtuvan mitään, koska kiinnostus minuun on ollut olematonta tähänkin asti.
Jotkut ihmiset vain ovat sellaisia, joilta ihmissuhteet eivät luonnistu. Ei oikein osaa helpolla ystävystyä eikä vastakkainen sukupuolikaan kiinnostu. Minä oon yksi niistä. Tällaset kortit on saatu ja niillä on loppuun asti pärjättävä.
Samaa mieltä. Yksinolemisessa ei ole mitään vikaa. Mutta on todella rasittavaa, kun muut "tietävät" paremmin mikä mulle olisi parempi tapa elää. Miten paljon pahaa se on aiheuttanutkaan. Ja naapuritkin
tarkoitus olis muuttaa turkuun ja mennä uiskentelee aurajokeen