Naisystäväni on pitänyt parisuhdettamme (avoliittoa) tyydyttävänä ja on suht tyytyväinen elämäänsä minä taas pidän suhdetta omalta osaltani nykyään välttävänä...haluaisin moneen asiaan muutosta mutta kun toinen ei ole halukas muuttamaan minkäs teet. Ensimmäinen kinastelu koski kuinkas muuten seksiä, tarkemmin sen vähäisyyttä, toinen yleensä hellyyden puuttumista, toisen arvostamista ja yleistä rahan käyttöä. Olen miehenä aina perustellut kantani jos olen jotain mieltä jostakin mutta avopuolisoni ei oikein tunnu ymmärtävän kaikkia reaaliteettejä. Hänelle moni asia on kyllä tai ei ja yleensä hän näkee vain ääripäät minä taas haluan nähdä myös vaihtoehdot niiden välissä...esim. rahan käyttö, kaikki pitäisi tuhlata heti kun sanon että jaotellaan vähän niin ei. Tai seksissä jos haluan säännöllisesti niin kuin haluan se on hänelle koko ajan minulle se voi olla kerran viikossa. Sopuun ei päästä, väittely jatkuu ja minä joudun antamaan periksi. Alkaa ihan tosissaan miettimään parisuhteen tilaa...erilleen muutokin on käynyt mielessä itsellä enkä taatusti haluaisi toista naista, mielummin olisin yksin ja tekisin niinkuin haluaisin. Ja totuus on että kumppani pitää mua tällä hetkellä itsestäänselvyytenä kun taas usein väitetään toisinpäin.
Väittely tuli
turhautunutkaveri
170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaa kuin puhuisitte toistennne ohi. Tunneasioista kun ei oikeastaan voi, eikä niistä saisi sortua väittelemään.
Jos tuntuu nälkäiseltä, niin ei nälän tunnetta voi kukaan ulkopuolinen sanoillaan mitätöidä, koska nälän tunne on sulle todellinen olotila. Ei auta järkeily, eikä kinastelu, vaan nälän tunne pitää tyydyttää.
Samoin on noissa haluttomuus ja halukkuusasioissa, ne pitäisi ottaa huomioon molemmin puolin todellisina tunteina, eikä yrittää järkeillä tai kinastella niitä pois.