En ihmettele jos suhteessa olevat pettävät omaa kumppania varsinkin pidemmässä suhteessa. Kun oma kumppani ei enää herätä kovin suurta intoa seksuaalisesti tai muuten seksi on väljähtänyttä silloin vieraan kosketus on ihan uusi kokemus...halut ja himot herättävä asia ja voi kokea jotain mitä ei ole omassa suhteessa kokenut enää aikoihin tai kokenut ikinä. Jos esim. syö lähes samaa ruokaa päivittäin ei varmasti tee kauaa mieli. Eiköhän se ole lähes kaikessa sama...uudet asiat ja tunteet piristää elämää. En kerro olenko omassa suhteessani pettänut tai tullut petetyksi mytta syyttely on turhaa jos ja kun on jo tekonsa tehnyt. Itse on vastuussa tekosistaan ei kannata myöskään koskaan syyttellä sitä kolmatta osapuolta jokainen kun sextaa vieraan kanssa omasta halusta. Ja kun pettää ei kannata aina syytellä pettäjää, vika ja syy kun voi olla siinä toisessa osapuolessa. Aina sanotaan että toista ei voi pakottaa seksiin...tosi on mutta siinä vaiheessa ei kannata myöskään ihmetellä jos toinen käy vieraissa kun itseä ei kiinnosta. Minä hyväksyn pettämisen kunhan ei läheisiään loukkaa vaan pitää asian omana tietonaan.
Ymmärrän hyvin
sitähänseon
30516
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Se vaan tahtoo olla hankalampaa pitää salasuhdetta yllä nykypäivänä. Kuinka helposti kylillä jutut kiertää! Kuinka nainen joka yh tarjoilee päiväkahvit kotonaan varatulle miehelle. Äkkiäkös tieto kulkee. Jos olisin sinkku en todellakaan toisi kotiin varattua. Se on helppo nykyään tarkastaa onko vapaa. Se ei ongelma mutta kuten arvata saattaa onhan sillä tarkoituksensa tarjoilla päiväkahveja. Eikö totta? Niin toisethan sanovat etteivät välitä mitä muut sanoo asiasta ja siksi harrastavat salasuhteita. Hyvä kun ei välitä asiasta tahtoo vaan tuon varatun maine olla karmea kylillä. Karmeaa olla tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa ja pitää pokkaa. Toiset naureskelee ja toiset nauttii toisen ahdingosta. Ei kannata pitää salasuhdetta yllä ne on niin nähty?!
Uskoton joutuu pakosti valehtelemaan puolisolleen enemmän ja enemmän. Valehtelu parisuhteessa on erittäin loukkaavaa. Hyvään parisuhteeseen ei valehtelu kuulu ollenkaan. Jos taas parisuhteessa on ongelmia, voi sen rehellisillä keinoilla vielä pelastaa, mutta uskottomuus kyllä vaikeuttaa aivan liikaa.
Tuossa päättelyssä on paradoksi, joka tarkalle lukijalle kertoo oikeasti mistä on kyse. Mitä kauemmin parisuhde näet kestää, sitä vähemmän pettämisiä oikeasti tapahtuu.
Mikä se salaisuus siis on? Se ei aukene koskaan toisille, kun taas toiset käsittävät melko nopeasti miksi todellisuus onkin juuri päivastainen, kuin sinänsä selvältä kuulostavat päättelyketjut.
Aivan, se salaisuus ei koskaan aukene toisille enkä sellaisista ole yhtään kiinnostunut, en ystävinä enkä kumppaneina.
Parisuhteessa on kysymys persoonista! Ehkä yllätys monille, jotka ajattelevat parin parina... Parisuhteessa on tuiki tavallista, että toinen tykkää syödä samaa ruokaa usein, vuodesta toiseen. Toisen ei. Hankaluuksia tulee, ellei molemmat tiedä mistä TOINEN tykkää. Mutta tätä ei voi soveltaa seksiin. Seksin alkulähde on molempien korvien välissä, joten into seksiin ei lähde kumppanista, vaan ihmisestä itsestään. Kun oman itsen ja puolison välillä on kaikenlaista häröä, seksi ei suju. Jos ei ole muuta kuin häröä, seksi ei maistu ollenkaan. Parin seksiongelmat johtuvat heidän välisestä parisuhteesta, vuorovaikutuksesta, viestinnästä jne, ei seksistä.
Kyllä tuo on totta. Se kaikenlainen härö voi olla mitä vaan taivaan ja maan väliltä. Se härö voi olla terveysongelmat, työstressi, stressi siitä, ettei löydä töitä, haastavat lapset, yksikin riittää jne. Kunpa vaan puhuisimme ensimmäisenä ongelmistamme sille omalle puolisolle, ei naapurin tytsylle. Sitä olen ihmetellyt, että miten miehien on niin helppo avautua oman parisuhteen ongelmista vieraalle seireenille, mutta ei omalle vaimolle. Omanikin väitti kauan sitten, että meiltä on rakkaus loppunut ja sanoi sen vain siksi, että hänellä oli jo uusi pedin lämmittäjä katsottuna, meni sitten jauhot suuhun, kun sanoin, että kai se meidän rakkaus loppuu, jos sen naapuriin vie.
Samaa mieltä tuosta "häröstä".
Tuosta puhumisesta olen sitä mieltä, että varmaan niin miehet kuin naisetkin puhuvat ongelmistaan puolisolleen. Mutta puolisot mitätöivät, ohittavat tai kieltävät toisen ongelman, ja niin ongelmat jäävät selvittämättä. Vaikkei sen puoleen. Aina ongelmia ei voitaisi selvittääkään, koska ne johtuvat liian monista tai liian suuresta asiasta. Kuten esimerkiksi persoonallisuuseroista (tulevat selville usein miten hiljalleen lasten syntymän jälkeen), muutoksista, kuten rakkauden päättymisestä. Tai toisen mielenterveysongelmista. Jos toinen vielä kieltää omat ongelmansa, voi toinen vai hyväksyä surkean tilanteen tai erota. Mikäli toinen valitsee ensin surkea tilanteen, niin jossain vaiheessa tulee lähes sata varmasti joku toinen kuvioon mukaan, ja sitten erotaan.
Loppu viimein monet eivät näe oikein edes omaa, saati puolisonsa osuutta parisuhteessa. Usein myös palautetta parisuhteessa annetaan puolisolle vähän, tai mikä tuhoisinta, väärin. Eli sanotaan vain kritiikkiä (mahdollisesti vielä oikein rumasti), mitään myönteistä ei ensinkään. Vaikka jokaista kritiikkiä kohtaan pitäisi sanoa viisi myönteistä asiaa.
"Hauskinta" on, että joku sanoo ihan pokkana olevansa sellainen ja tällainen, mm. avoin, hyväksyvä, helposti lähestyttävä, ongelmien ratkaisukykyinen, niin sitten kun on puolison kanssa jotain ongelmaa - suorastaan hyökätään puolison kimppuun sanallisesti ja haukutaan tämä lyttyyn. Eli kannattaisi funtsia millaisena se puoliso näkee minut. Jos puoliso ei puhu tai sanoo "sinulle ei voi puhua", niin erittäin todennäköisesti asia on myös näin. Ei kukaan huvikseen sano puolisolle, ettei hänelle voi puhua. Mikä pahinta, moni ei edes uskalla sanoa tästä puolisolle, koska haluaa välttää "hyökkäystä" tai jopa "sotaa".
Kyllä se kuule akka on niin että vanha jätetään ennenkuin aletaan vehtaamaan uuden kanssa!!!
Ei se kuule ole niin että vanha jätetään. Nuoret ehkä jättää helpommin mutta pitkässä parisuhteessa olleet haluaa pitää entisen ja etsiä uutta samalla. Yksinjäänti pelottaa, siksi eletään parisuhteessa ja käydään vieraissa.
sinä et myy
Miksi pettäjät yrittävät selittää tilanteensa aina parhainpäin itselleen; kuullostaa siltä, että joutuu käymään vieraissa. Petturi on petturi. Valehtelija on valehtelija. Itserakas ihminen laskelmoi omat tarpeensa muiden edelle. Vikaa ob molemmissa, mutta minkä ihmeen takia roikutaan sitten vakisuhteessa enää ollenkaan. Ollaan pikkurohkeita, muttei uskalleta rikkoa sitä kulissi-idylliä, sinnehän voi paeta, jos sivuheila löytääkin uuden kohteen. Ja pianhan petturille tulee tapa.
"minkä ihmeen takia roikutaan sitten vakisuhteessa enää ollenkaan"
Itse olen nähnyt koko joukon pareja, jotka jatkavat parisuhdettaan, vaikka toisella tai molemmilla on muitakin. Parisuhde/perhe on ihan toinen juttu kuin satunnainen seksi jonkun toisen kanssa.
Sehän on ok jos molemmat tietää asian. Molemmat hyväksyvät sen ja molemmilla on oikeus siihen satunnaiseen seksiin jonkun toisen kanssa. Lapsille tuollainen ei anna tervettä perhemallia. Lapset vaistoaa epänormaalin vaikka heiltä se yritetään salata. Voi tuoda jopa turvattomuuden tunteen.
Itseasiassa lasten vuoksi olisi parempi, jos vanhemmilla olisi selkeästi salaisia seksisuhteita toisten kanssa.
Vaikka parilla on ns. avoin avioliitto monet haluavat, että seksi toisten kanssa hoidetaan salaa, sellaisella ajalla, ettei se haittaa perhe-elämää millään tavoin. Eli käytännössä kaikki muu on täysin saman lailla kuin liitossa missä käydään vieraissa vain salaa. Mutta tuo avoimen liiton "hyväksyntä" on suurelta osin valheellista. parista aina toinen hyväksyy asian paremmin kuin toinen. Toinen ei välttämättä edes oikeasti hyväksy, vaan "hyväksyy" sen vuoksi, että haluaa liiton jatkuvan. Nämä kaikki luovat erilaisia jännityksiä, ongelmia parin välillä, ovat haitallisia kodin ilmapiirille, ja ne lapset vaistoavat paljon paremmin kuin sellaisissa liitoissa, joissa on oikeasti vain salaisia seksisuhteita.
Vapaista suhteista on 70-luvulla kirjoitettu mm.amerikassa jonkin verran kirjoja ja tutkielmia, kun siellä oli olemassa kaikenlaisia seksikommuunejakin.
Tiivistyksenä niistä voisi todeta juuri tuon, etteivät ne oikein koskaan olleet molempien osapuolten aidosti haluamia, vaan aina enemmän tai vähemmän henkisesti vahvemman osapuolen sanelemia, eli henkistä hyväksikäyttöä ne "vapaat" suhteet olivat.
Mutta on myös naiivia kuvitellla, etteivätkö salaiset seksisuhteet yhtälailla erota puolisoja toisistaan. Erilliset seksikokemukset erottavat, estävät aidon läheisyyden syntymistä, ovat ne salaisia tai avoimia.
"Erilliset seksikokemukset erottavat, estävät aidon läheisyyden syntymistä, ovat ne salaisia tai avoimia."
Ellei paria oikeasti yhdistä mikään, se on suurin este läheisyydelle... Ja ellei yhdistä, niin silloin ollaan erittäin alttiita muille suhteille, niin henkisille kuin seksisuhteille.
Tällä palstalla on valitettavasti ehkä jopa tosissaan henkilöitä, joiden mielestä on ok valehdella ja pettää puolisoa. Uskottomuus parisuhteessa on hyvin montaa ihmistä satuttava asia, siitä on turha yrittää löytää hyviä puolia. Uskottomuus on yleisin avioerojen ratkaiseva syy, eli kun kaikissa liitoissa on ongelmia, antaa se uskoton puoliso avioliitolle tyrmäysiskun.
Uskottomuus johtuu parin henkisen ja/tai fyysisen läheisyyden ongelmista. Siitä on turha syyttää vain uskotonta, vaikka niin mieluusti tekisikin, ettei tarvitsi kohdata suhteen ongelmia.
Uskottomuus ei myöskään läheskään aina johda eroon, esim. jos puolisot ovat tosiaan kohtaan tarpeeksi välinpitämättömiä. Monet silti jäävät kärsimään suhteeseen jostain muusta syystä. Itse pidän sitä huonoimpana vaihtoehtona. "Tyrmäysisku" uskottomuuden muodossa onkin hyvä asia, jos se avaa silmät näkemään asiat kuten ne ovat, ja eroaa sen myötä. Mutta monet jäävät "tajuttomana" tyrmäysiskun jälkeen makaamaan suhteeseen. Ei hyvä.
Tässä+sulle+vastaväite;+uskottomuus+on+100%+pettäjän+syy.
Pettäjä usein tekee ensimmäisenä juuri sen, että tyrkkii uskollisen hellyydenosoitukset yms. kumoon, tekee kaikkea kodin ulkopuolella töistä harrastuksiin, ettei näe toista kuin nukkumaan mennessä, jos silloinkaan. Ei jostain syystä edes käy puolisonsa kanssa missään yhdessä, uskollinen on hoitanut ja ottanut täyden vastuun arjen hoitamisesta kaupassakäynteineen, siivouksineen. Jos uskollinen yrittää silitellä, halailla tms. voi toistuvasti saada vastauksen, ei jaksa. Uskollisen on haastavaa pitää yksin yllä sitä henkistä ja fyysistä läheisyyttä, jos toinen kieltelee, älä lääpi. Uskollinen antaa tuon henkisen raon tulla suhteeseen, vaikka näkee, ettei siitä hyvää seuraa ja ajattelee, että työstressi painaa toista. Itse pettäjä, jo ennen pettämistään sallii itse tuon tapahtuvan omassa parisuhteessaan jostain syystä ja lopulta sitten syyttää uskollista omasta pettämisestään, että ei voi muuta sanoa kuin, että vaikea on ihmisen mieli, kun se jostain syystä menee sekaisin.
Jep jep, on täysin minun syy, että petän.
Kun mentiin vaimon kanssa yhteen, sovittiin, että laitetaan arjen pyöritys puoliksi - tosin sovittiin sekin, että jos työtilanne tms. jommalla kummalla muuttuu, se otetaan myös huomioon. No vuodet vierivät ja perustettiin perhe, tein taatusti puolet kotitöistä ja kun vaimo oli lasten ollessa pieniä hoitovapaalla, järjestin hänelle vapaahetkiä kotirumbasta vailla huolen häivää. Huomioin vaimon romanttisesti muutoinkin kuin vain merkkipäivinä. Järkkäsin lapsille hoitajaa, että päästiin kahdestaan viihteelle tai vain olemaan kahden. Pikkuhiljaa vaimo alkoi ärtyneenä tokaista aina vain useammin, etten "hössöttäisi" niin paljon. Hyvin toiminut seksielämä alkoi kuihtua, kun vaimoa ei huvittanut. "Taasko pitäisi"...
Eli ilmeisesti sitten tein kaiken väärin? Lopputulos olisi ollut sama, vaikka olisin itsekkäästi vain painanut töitä niska limassa vieläkin muhkeamman palkan eteen ja mennyt viihteelle kavereiden kanssa, ei vaimon? Olisin sanonut vaimolle, että no sä kun oot "vain kotona", niin senkus hoidat hommat, mähän käyn töissä ja elätän pesueen...
Kun tarpeeksi kuppi tulee täyteen ja menee yli, sitä ei saa peruttua. Kun alun neljättä vuotta oltiin eletty niin, että tarjoamani mammona kyllä kelpasi, mutta minä miehenä en kelvannut naiselleni, tuli mitta täyteen. Kerroin vaimolle ajatukseni, no hänen mielestän olin ruikuttaja enkä mies. Selvä. Kysyin, että no erotaanko, koska parisuhteeseen kuuluu mielestäni myös seksi ja läheisyys? Olin edelleen ruikuttaja, joka ei ymmärrä yhtään mitään mistään, ei se seksi pääasia ole! Tuossa vaiheessa nuorempi kahdesta lapsestamme oli liki 5 vee ja vaimo oli halunnut harrastaa seksiä kanssani viimeksi 3½ vuotta sitten...
Ero siis ei tullut kysymykseen vaimon mielestä, meillä kun oli kaikki hyvin. No ei sitten. Minulla on nyt jonkin aikaa ollut salasuhde työkaverini kanssa, järjestely sopii meille molemmille. Onhan tämä muutakin kuin seksisuhde, aikalaillakin muuta, mutta ei mietitä sitä nyt. Vaimoni tykkää kulissielämästään, mikäs siinä sitten.
Uskottomuus johtuu uskottomasta, mutta sen syyt ovat aina myös parisuhteessa. Ihan aina.
Ihan eri mieltä sinun "tällainen on pettäjä" -kuvauksesta.
Notta sen kertoosin että suuseksihin suuntautunehet pervot voivat harjootella nuolemalla yleisiä vessanpyttyjä. Samalla kusisuulla ei kyllä pitäisi suukotella kenenkään lapsia ainakaan.
Hyvät ihmiset, eihän pettureita olisi jos ensin olisi erottu ja selvitetty välit siinä suhteessa ja omaisuudet jaettu.
Silloin kun lähtee vapaana etsinnälle, silloin ei ole uskoton, mutta taitaa vain olla useimmiten niin, että petetty on jo paljon ennekuin toinen edes tietää asiasta ja tälle petturikumppanille on selvitetty oma elämä juurta jaksain, niin puoliso, lapset kuin omaisuus taloudellinen tilanne, hävetkää. Mitä muuta se salasuhde haluaakaan tietää, kuin sen onko mahdollisuuksia saada elättäjä mahdollisesti jo itselle ja entisen suhteen lapsilleen. Todella törkeää.
Olisi sentään oltava sen verran pokkaa, että kertoo seksin puuttumisen johtavan eroon, jotta voi hankkia uuden kumppanin. Eli ensin erot loppuun ja sitten mittauttamaan markkina-arvoaan.
Niinpä, miten se mahtaisi enää salaista elättäjä kiinnostaa, jos tietäisi muutakin kuin ne tarinat, jotka on kerrottu. Kuvitellaan tilanne, että salainen istuskelee mielellään kyyditettävänä apukuskin paikalla ja siinä maisemia katsellessaan ajattelee, että kohta istun sitten jo viereiselläkin paikalla. Ja molemmat noista istuskelee ja ajelee autossa, jonka omistaa se uskollinen, joka sitten pyyhkii salaisen huulipunatahroja aurinkolipasta, heittää unohtuneet huivit roskiin yms., kun siivoaa omaa autoaan...
Oikeassa siis on edellinen kirjoittaja, kun toteaa, että todella törkeää.
Hei vaan. Minä olen entinen tapapettäjä vaikka nyt en varsinaisesti fyysisesti ole pettänyt kuin kaksi kertaa, molemmat kostoksi kahdesta eri syystä. Toinen petti minua ja koska minulla on aina ollut periaate että jos ajaudun pettämään niin lähden itse suhteesta välittömästi koska se tarkoittaa etten rakasta tarpeeksi enää. Toinen johtui siitä etten suullisesti kyennyt lähtemään suhteesta ja ajauduin tilanteeseen jossa se olisi pakko. Olin niin hajalla fyysisen väkivallan seurauksena ja ajattelin että heittäis mut pihalle vihdoinkin kun en itse uskaltanut lähteä. Mutta ei edes se auttanut. Joten jäin vieläkin siihen suhteeseen pitkäksi ajaksi. Nykyisessä suhteessa on taas isoja ongelmia, mistä mä näitä löydänkin? Tällä miehellä on ongelmia huumemaailman kanssa ja olen niin väsynyt kuuntelemaan valheita että toisaalta tekis mieli käyttää taas tuota kovin kyseenalaista keinoa. Lähteminen on erittäin vaikeaa tietyistä syistä johtuen. Voisi kai sanoa että tiedän vähän liikaa. Jos pettäisin niin eron syy olisi julkisesti minun ikävän luonteeni takia ja kaikki muu jäisi silloin pimentoon. Mutta tekisinkö oikein itseäni kohtaan silloin? Että ottaisin kaiken syyn omille niskoilleni? Eli minun pitää vain jatkaa tässä odotustilassa että jotain tapahtuu. Joka päivä pelkään että poliisi tulee taas ovelle. Haaveilen nykyään usein aivan tavallisesta miehestä joka oikeasti rakastaisi ja haluaisi rakentaa hyvän, rauhallisen elämän kanssani. Ennen kuvittelin että tarvitsen jatkuvaa jännitystä. Nyt vain haluaisin tasaista arkea ilman pelkoa huomisesta.
"Minä hyväksyn pettämisen kunhan ei läheisiään loukkaa vaan pitää asian omana tietonaan."
Niinpä. Täytyy myös muistaa, että uskottomia kuin heidän puolisoitaan on kaikenlaisia joka lähtöön. Monesti kaikki vain laitetaan samaan yksioikoiseen muottiin. Ja monet, kuten minäkin, en olisi koskaan vieraisiin lähtenyt, jos parisuhde olisi toiminut edes joltain osin tyydyttävästi. Täällä on helppo viisastella "olisit eronnut" ja vasta sitten etsinyt toisen. Niinhän olisin minäkin tehnyt, jos elämäntilanne olisi ollut yksinkertainen. Hyvin harvoin se kuitenkaan on, tilanteet voivat olla hyvinkin monimutkaisia. Lisäksi olen vahvasti myös sitä mieltä, että pitkässä liitossa on parempikin märehtiä ja murehtia, murjottaa, ja riidellä, käydä myös vieraissa jopa vuosia - ja sitten vasta erota, kun mitta on aivan täysi. Ei siis ole edes järkevää erota siinä vaiheessa, kun ensimmäisen tai toisen kerran ajattelee eroa tai käyvänsä vieraissa. Ei vielä silloinkaan, kun tietää varmasti haluavansa eron ja/tai on käynyt vieraissa. Yleensä uskottomuus on juuri se juttu, joka varmistaa eron välttämättömyyden.
Niin,mutta kun se sama henkilö,vaihtaa aina uuteen ja uuten,kun kyllästyy,kun sama arki tulee.....Joten mikään ei riitä hänelle,ku aina pitää olla uutuuden viehätys menossa!
Ja aina valittaa,kun entinen oli se huono....he,hee....
Ja aina se uusi tietysti uskoo samat ku ex:ätkin......et mie oon parempi....
Suhde ei toiminut....Mitäs tähän sanotte.....joo,ainahan vika muissa ei itsessään?
Eihän kukaan myönnä omia vikojaan...........
Jos sama henkilö vaihtaa aina uuteen ja uuteen on hän seksiriippuvainen. Normaalisti ei koko ajan vaihdella. Hyvin usein uskottomuus on jokin hippusen pieni ajanjakso ihmiselämästä.