Toisesta ihmisestä? Olet parisuhteessa ja haaveilet kuitenkin sellaisesta ihmisestä jota et voi saada. Onko se kumppania kohtaan oikein? Toinen tuntee olonsa
Varasijalla olemiseen, kun ei kumppani ole saanut unelmaansa.
Varasijalla olemiseen, kun ei kumppani ole saanut unelmaansa.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Toki haaveita pitää olla varatullakin mutta ei kerro sitä puolisolle! Näin se menee useammalla varatulla!
Meillä ei kumpikaan "haaveile" mistään ulkopuolisista, edes niistä filmistaroista tai muista "saavuttamattomista" tyypeistä, ihan vain toisistamme. Meillä sattuu olemaan molemmilla sen verran korkea moraalitaju, että ulkopuolisten ajattelu "voi kun saisi tuon kanssa olla" -mielessä olisi jo pettämistä. Myöskään muutama hyvä ystävä ja tuttava eivät koskaan mieti "sillä mielellä" muita kuin kumppaniaan.
Uskoakseni silti suurimmassa osassa parisuhteista joko toinen tai molemmat ajoittain tai lähes koko ajan fantasioivat ulkopuolisista, eli kaiketi se sitten aika yleistä on ja me tuttavinemme olemme vähemmistössä.
Olen samoilla linjoilla kanssasi.
"Meillä ei kumpikaan "haaveile" mistään ulkopuolisista"
Voit puhua vain itsestäsi. Kumppanisi voi haaveilla.
Vain ajatustenlukija voi kommentoida noin muiden kuin omasta puolestaan.
Tai sitten voi olla ihmisiä, joilla on samanlaiset periaatteet. Daa.
Oletteko katkeria kun omat puoliskonne eivät pidä teitä ykkösinä, vaan fantasioivat muista?
Se nyt vain on tyhmää kuvitella, että haaveilu ja fantasiat liittyvät mitenkään periaatteisiin ja todellisuuteen. Kumppani voi olla täydellisen rakastettu ja itse onnellinen, vaikka haaveileekin toisesta/toisista.
Niin mutta jos se kerran sanoo, ettei haaveile muista, ja vaatii samaa myös muilta, niin kyllä kai sitä nyt uskottava on. :----D
Niin, aivan, kohta joku pälli tulee sanomaan "niinhän ne sanoo, tyhmä se on jos totuuden kertoo..." mutta mihinkäs te sitten parisuhteessa niinkuin luotatte, jos ette voi luottaa siihen toisen rehellisyyteen?
Pitäiskö tässä alkaa omaakin siippaa epäileen, ettei se kuitenkaan mistään asiasta totta puhu, vaikka kuinka sanoo että on rehellinen ja tosissaan, kun "eihän sitä voi tietää, onks se rehellinen ja tosissaan, tyhmähä se ois, jos se kertois mitä se oikeesti aattelee...." Täytyis varmaan alkaa lukeen sen viestit ja tutkiin puhelu- ja selaustiedotkin, jotta tietäis, puhuuko se totta siitä, kuka soitti ja mitä sivuja katteli, vaikken edes kysy, mitä se netissä kattoo. Ihan vaan, jotta tietäis, onks se edes rehellinen. Hah.
Niin, ja täytyy varmaan alkaa varmisteleen vakoilemalla, viettääkö se oikeasti kaveri-iltoja vai paneeko se vieraita, kun se sanoo menevänsä kavereilleen illaksi. Eihän sitä voi tietää, mitä se oikeesti tekee, kun oishan se nyt iha tyhmä, jos se kertois rehellisesti, mitä se oikeesti meinaa tehdä....... Ja sitäkin varmaan kannattais epäillä, kun se väittää rakastavansa. Joo, siis toki se sanoo niin vaan, jottei minulle tulisi paha mieli (ei, vaan siis siks, ettei se lakkaisi hyötymästä!), vaikka oikeesti se ei tietenkään rakasta, koska tyhmähän se nyt ois, jos se kertois, ettei se rakasta.
Joo, enpä uskokaan enää koskaan mitään, mitä siippani väittää, koska eihän se nyt rehellinen kuitenkaan ole. Kaikkihan valehtelee kaikesta, mitä ne oikeasti ajattelevat, eihän ne nyt sitä kerro, että oikeasti ne miettii muita ja oikeasti ne ei rakasta ja että oikeasti ne käy vieraissa. Ei siis pidä uskoa mitään, mitä se sanoo. Jep. Näinhän sitä parisuhdetta eletään, jos teidän juttuja pitäis uskoo.
Ainahan voi haaveilla! Usein myös haaveillaan jostakusta, vaikka on täysin vakuuttunut, ettei ko. henkilön kanssa tuli parisuhteesta mitään. Tai sitten on jo ollut jo ko. henkilön kanssa parisuhteessa, eikä siitä ole tullut mitään. Suhde on kuitenkin jatkunut, muttei parisuhteena.
Aijooniin vielä: vain sosiaalisesti täysin ymmärtämätön kertoo haaveidensa kohteesta kumppanilleen.
Ihmisellä saa ja pitää olla haaveita. Tyhmä kertoo niistä kumppanilleen.
1967 alkaneen suhteemme aikana en ole koskaan haaveillut ketään ulkopuolista henkilöä vaimoni paikalle.
Edes katsellessani netistä pornotrailereita en katso näyttelijöitä enkä heidän anatomiaansa vaan itse tapahtumia.
Vaimoni tietää tämän samoin kuin katsomieni trailereiden tyypit. Käytännön sovellutukset hänen asettamisensa rajojen mukaan.
Ihminen on aina täysin vapaa haaveiluun, myös toisesta ihmisestä. Mutta täysi typerys, jos kertoo siitä puolisolleen.
EI Ole tarvetta muista haaveilla. Rinnallani on juuri minulle paras. Näin on ollut jo vuosia.
Kyllä olen haaveillut toisista. Kumppanini ei silti ole varasijalla enkä häntä keneenkään todellisuudessa vaihtaisi. Haaveet ovat haaveita ja perustuvat suurimmalta osaltaan mielikuvitukseen "millaista olisi jos HÄN hyväilisi ja sanoisi...." eiväthän nämä kuvitelmat vastaa todellisuutta. Mutta onhan pöhköjä, jotka omien haavekuviensa perusteella eroavat ja kun totuus iskee, katuvat, joskin usein liian myöhään.
pettäjät " haaveile"
No itselle on kyllä täysin vieras ajatus. Olen mieheni kanssa yhteen mennyt siksi, että hän on juuri sellainen kuin on ja minulle se kaikin puolin sopivin kumppani. Kyllähän sitä kaikenlaisia "mieskarkkeja" näkee liikkeellä ollessaan ja mediassa, mutta kun tietää jo saaneensa haluamansa, ei mitään haaveellisia ajatuksia mieleen nouse muista. Hyvää kannataa odottaa - ja parasta etenkin...
Haaveilu ei koskaan kiellettyä; eihän kieltämisestä mitään hyötyäkään olisi. Mutta vain tyhmät ihmiset kertovat puolisolleen mistä haaveilevat. Etenkin jos haaveet koskettavat toisia ihmisiä.
En ole haaveillut seurustelusta toisen kanssa, mutta seksiä on tehnyt mieli...naiseni ex työkaveri aika miesten nielijä...
Enhän toki kerro sitä kumppanille. On aina löydettävissä noita naisia jotka alkavat kakkoseksi. Pelkkää nautintoa se. Viimeisin nainen kyllä ei suostunut se harmittaa. Ensin kyllä esiintyi ja antoi ymmärtää että olisi halukas. No ei kun seuraavaan kokeiluun.
Useinkin haaveillaan sellaisesta ihmisestä jota ei voi saada, mutta ennen kaikkea ei edes HALUA saada. Etenkin haaveillessa ihmisistä asiaan on sekoittunut lähes pelkästään omaa mielikuvitusta ja haavekuvia tuosta toisesta haaveiltavasta ihmisestä. Niillä ei ole paljonkaan todellisuuspohjaa. Ja vaikka olisikin, niin kukaan ei voi tietää millaista TODELLISUUS olisi haaveihmisen kanssa.
En ole kertaakaan haaveillut miesystävän tilalle ketään muuta. Miesystävä riittää minulle. En ole edes kertaakaan muita miehiä katsellut sillä silmällä, vaikka komeita miehiä maailmaan riittää.
Minä olen haaveillut Beyonce Knowlesista kohta parikymmentä vuotta. En ole huomannut siitä olevan mitään haittaa parisuhteelleni, kun en sitä ääneen sano. Eikä minusta silti tunnu, että olisin joutunut tyytymään toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon. Eikö olekin omituista?
En usko, että siitä olisi haittaa vaikka sen ääneenkin sanoisit.
En minäkään. Ennemminkin kyseessä on ajatus, että moni ei edes halua fantasioidensa toteutuvan. Se on parempi ajatuksen tasolla eikä niistä kaikista tarvitse huudella. Saattaapi tulla ikäviä väärinkäsityksiä ja tunnekuohuja.
"Saattaapi tulla ikäviä väärinkäsityksiä ja tunnekuohuja"
Juuri näin. Parisuhteessa on erittäin tärkeää olla fiksu eikä hölmö, joka ottaa turhia riskejä eikä yhtään ajattele miltä kumppanista tuntuu.
Kuten haaveilustaan ei kumppanille kannata kertoa MITÄÄN toisarvoista mistä pitää tai ihailee. Esimerkkinä aviomies, joka ilmaisee joka käänteessä viehtymyksensä blondeihin; vaimo on brunette. Kaiken kukkuraksi hän on ostanut vaimolleen lahjaksi blondin peruukin, tietysti vaimolta kysymättä. Tuollainen on ystävistä ja ulkopuolisistakin hyvin kiusallista, saati sitten vaimosta.
Ratikkakuski oot oikeessa, se tuo tunne kuohua ja väärinkäsityksiä.
Kokemusta on. Miehellä on paljon vähäpukeisia naisia Intaramissa ja juuri muita ei pahemmin seuraile. Totta ne on kuvia.. Aluks tunne kuohutti. Ymmärtäsin jos seurailee muitakin ihmisiä kuin pelkkiä hyvän näkösiä vähäpukeisia isotissisiä .
Se on vaan niin hyväksyttävä.
Et ole tosissasi... ihan oikeastiko ajattelet, että haaveilijan puoliso olisi vain varasijalla?
Haaveilu on sallittua ja toivottavaakin, mutta kuten tuossa on jo todettu, ei haaveista kannata kumppanille edes mainita. Todellisuus ja haaveet ovat ihan eri tasolla.
Kiitos, että olette vastaileet kysymykseeni.
En todellakaan.
Haaveilen omasta puolisostani.
Parempaa miestä ei olekaan niin ei tarvii ympärilleen ees katsoa.
Haaveilla = unelmoida, kaivata, toivoa jotakin. Miten voi haaveilla sellaisesta mikä on totta, kaivata ja toivoa sellaista mikä on jo? Itse sanoisin, ettei voi. Ei tuossa sinun tapauksessasi ole kyse haaveilusta ollenkaan.
Täh? Tietenkin voi haaveilla omasta puolisosta! Nytkin köllähdin sohvalle päivälevolle. Isännällä loppui jo loma, kuopus on päikkäreillä ja toinen lapsi kaverin luona. Minä aion sulkea silmät ja haaveilla miten hyvältä tuntuisi kun mieheni ottais kainaloon... Haaveilen siitä kun illalla päästään rauhassa omaan saunaan kaksintaan. Haaveilen siitä että hän jonain päivänä vielä kosii... (Olen sanonut ettei saa kosia ennen kuin olen 40v, joten vielä ei Ole voinut.😊 ) Haaveilen lukuisia asioita omasta puolisosta. En kenestäkään muista. Kun Mies on työmatkoilla, haaveilen hänen äänestään ja tuoksustaan... Vaikka on parisuhteessa, niin paljon jää tilaa haaveillekin.
Finvdskk sen tiivisti. Omastaan voi haaveilla, enkä ymmärrä pällejä, jotka oikeuttaa vieraiden miettimisen ja omansa halveksunnan sillä, että "ei omasta voi haaveilla, kun se on oma".
Miksi nykyään on niin yleistä, että omaa puolisoa tulee halveksia ja inhota? Aina täytyy pitää sitä "vain jonain", oikein esittää muille, että "oma on vain semmonen ruppa, kyllä minä ainakin haaveilen paremmista ja kunnollisemmista". Minusta tuollainen on oksettavaa, sillä oma isäni on aina väheksynyt äitiäni ja myös minua, hänen mielestään pitäisi olla rinnalla joku 16v. missitypykkä, muutoin ei nainen ole minkään arvoinen ellei ole 16v. missi.
Nykyiset sukulaiseni, puolisoni ja hänen sukunsa, sekä nykyiset ystäväni, pitävät omista puolisoistaan ja arvostavat heitä todella korkealle. He eivät naljaile puolisoilleen tai puolisoistaan, eivät tee pilaa heistä selän takana ja suuttuvat, jos joku tekee. Ystävä varsinkin arvostaa omaa naistaan todenteolla, vaikkei se nainen olekaan mikään "16v. missi", ihan tavallinen tasapaksu ja ohuttukkainen nainen, kuten iso osa suomalaisista. Ei varmaan olisi monenkaan teistä päiväunien kohde, mutta ystävä pitää häntä arvossaan ja rakastaa täysillä, eikä missään nimessä mieti tai katsele muita naisia. Nostan hattua hänenlaisilleen ihmisille.
Minusta on ihanaa, että on vielä olemassa ihmisiä, jotka aidosti rakastavat puolisoitaan. Minäkin rakastan omaani, enkä haaveile mistään muista ihmisistä, kun olen saanut sen, jota katselin vuosia.
Haaveilu vai ihailu? Ja missä tilanteessa?
Esimerkiksi tänään ihailin erään fitnesskisoihin valmistautuvan tytön pakaratreeniä ja kieltämättä mielessäni käväisi ajatus, että jos - - - !
Ollessani intiimissä kanssakäymisessä 70:ä lähestyvän vaimoni kanssa niin en kuitenkaan siinä tilanteessa haaveile enkä ajattele tämän päiväistä ihailuni kohdetta.
Ihailun ja haaveilun voi ehkä yhdistää mutta vaikka olenkin vain osa-aikainen onanisti niin olen kuitenkin kokoaikainen realisti ajatuksiani myöten.
Olen vuosia haaveillut eräästä toisesta miehestä. En kuitenkaan haluais suhdetta hänen kanssa. Oma puolisoni on kaikin tavoin parempi. Missään nimessä puolisoni ei ole mikään kakkosvaihtoehto, päinvastoin. Haaveet siitä toisesta ovat vain leikittelyä, romantiikan nälkäisen naisen mielikuvitusta. Minulla oli aikoinaan tilaisuus sen miehen kanssa, sinkkuna, mutta en häntä silloinkaan huolinut. Valitsin nykyisen puolisoni ja tekisin niin yhä. Toinen mies on jäänyt mieleeni lähinnä siksi, että hän rakastui minuun niin valtavasti. Se imarteli itsetuntoani.
toisesta ihmisestä" ? nykyinen oliko halpa, pani heti, siksi on vain seksisuhteessa