Kuinkahan tavanomaista nettideittailija miehelle on etsiä naisia kauempaa ihan vaan siksi että tapaamiset menee nopeasti sille tasolle, että joudutaan yöpymään samassa paikassa? Siinähän voi kivasti vaikka seksiäkin saada :D
Ja sitten toinen kysymys eli kuinkahan yleistä on että etäällä oleva mies uskottelee naiselle, että on piakkoin muuttamassa samalle seudulle? Siis tässäkin kuviona seksin saaminen.
Ja sitten toinen kysymys eli kuinkahan yleistä on että etäällä oleva mies uskottelee naiselle, että on piakkoin muuttamassa samalle seudulle? Siis tässäkin kuviona seksin saaminen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Pitääkö välttämättä olla jotain kieroa mielessä vaikka etäämmältä etsiikin.
Itse teen juuri näin, omalla aleella vaan ei ole sellaista mitä haluan, muutama sata kilometriä ei haittaa yhtää.
Ihan normaalia maalla, naiset ovat kaukana kaupungeissa.
Tuskinpa muuttaa, mieluummin naisen pitäisi muuttaa, kauoungeissa tylsää.
Just täällä oli alotus muutamia päiviä sitten jossa mies ohjeisti että kannattaa hakea treffikumppanit kauempaa niin saa varmasti seksiä koska naiset huoraa varmemmin sellasen kanssa joka ei ole samalta paikkakunnalta ettei maine mene.
Jokainen aikuinen ymmärtää ettei toista opi oikeasti tuntemaan ennen kuin on tunnettu muutama vuosi. En voi ymmärtää niitä miehiä, jotka haluavat tapailla jostain satojen km päästä olevia naisia. Toiset luulottelee että olisi muka muuttoaikeita, toiset sanoo että "muutetaan sitten pian yhteen". En mä ainakaan aikuisena naisena muuta kenenkään kanssa yhteen jos olen tuntenut miehen vasta 1-2 v ja tapailtu harvakseltaan kun asuttu eri paikkakunnalla.
Olen deitti-ilmoissani maininnut että etsin seuraa omalta paikkakunnalta, ja saan silti kaukaa yht ottoja. Kun sitten kerron etten muuta tuntemattoman kanssa saman katon alle liian pian, eikä minulla ole mahdollisuutta muuttaa pois omalta paikkakunnaltani, olen saanut haukkumisia että ole tiukkapipoinen jne.
Etsin tiivistä parisuhdetta. Haluan tutustua mieheen hyvin, tapailemalla usein ihan arkisissa merkeissä, esim käydä yhdessä lenkillä, lounaalla silloin tällöin, paikallisissa tapahtumissa. Ja tarvitsen läheisyyttä ja seksiä paljon. Ei minulle riitä, eikä toimi parisuhde jossa tavataan vain muutama kerta kuussa välimatkan vuoksi. Kenelle se oikeasti riittää??
Mulla on todella paskoja kokemuksia miehistä ja on vaikea luottaa nettimiehiin. Kun nää oamlla paikkakunnalla asuvatkin on ihme playereitä, jotka ei halua loppupeleissä sitoutua yhteen naiseen, en todellakaan halua jostain 200-500km päästä miestä, joka puuhailee sitten siellä mitä haluaa, kun ei voi saada multa seksiä jopa pariin viikkoon. Kuinka voin luottaa että sellainen mies on uskollinen, kun lähempänäkin asuvat haluavat tutustumisvaiheessa tavata = harrastaa seksiä muidenkin naisten kanssa.... Itse haluan vain yhtä miestä kerrallaan...
Minulla kaikki tapaamani naiset ovat asuneet yli 1000 km päässä. En ole koskaan kokenut sen olevan ongelma. Lähempää ei kertakaikkiaan ole löytynyt mitään huomioon otettavaa. En vieläkään, vaikka olen tapaillut heitä vuosikausia näkisi että lähempääkin voisi löytyä nainen.
Olen itsekkin kummastellut sitä etteikö tosiaan, mutta niin se on ollut ja varmaan tulee olemaan.
Tunnen varmaan parikymmentä miestä vähän paremmin ja en yhteenkään heistä luottaisi uskollisuus asiassa jos olisin nainen.
Tässä uskollisuus asiassa en voi tuntea näiden miesten kanssa samalla tavalla, vaikka olen sitä yrittänytkin. Palaan aina samaan, että olen erilainen siinä.
Minua ei ole sanottu luotettavaksi, minusta se ei tunnu tarpeelliselta puhua edes siitä, kokemushan sen kuitenkin ilmiantaa.
Saan sen kuvan sinusta, että haluat tiiviin parisuhteen mutta et halua oikeasti sitoutua kehenkään. Se on selvä lupaus miehelle että hän saa toimia niinkuin haluaa koska ei kuitenkaan saa sinun sitoutumista oikeasti.
Eli ei ole kyse siitä ovatko miehet luotettavia vaan luotatko itse tai pystytkö luottamaan ja näin sitoutumaan. Syytät miehiä siitä, että et itse pysty päättämään mitä haluat elämältäsi.
Onko myös kriteerisi miehestä oikeassa linjassa, mitä se mies voi sinulle tarjota oikeasti.
Sanot että kun mies on pari viikkoa ilman seksiä hänen täytyy olla jo hallitsematon omaan ruumiiseen. Varmaan tarkoitat, että itse tunnet niin ja silloin miehenkin täytyy tuntea samoin.
Jos et kerran halua olla ilman seksiä niin ota ne lähiseudun miehet panokaveriksi tai sitten lopeta se. Hae edelleen sitä miestä joka on luottamuksen arvoinen oikeasti.
Kukaan ei silti halua tulla testatuksi yhä uudelleen ja uudelleen ja suhde ei etene yhtään mihinkään. Sehän ei etene jos sen ei anna edetä.
Jos et tiedä mitä haluat niin ei varmasti tuloksiakaan ole odotettavissa.
Luulet ehkä tietäväsi ja juuri siksi törmäät niihin epätoivottuihin tuttavuuksiin.
Kolme kuukautta tiivistä tapaamisia ja yhdessäoloa riittää varmasti siihen onko potentiaalia pidempään suhteeseen vai ei, mutta haluaako joku lopettaa edes vähäisillä edellytyksillä suhteen noin alkuunsa, jos kuitenkin toivoo pitempiaikaista suhdetta.
Ei siitä tule sen ihmeellisempää, pitää vain tehdä päätökset mitkä tuntuu hyvältä ja katsoa kuinka asiat etenee.
Niin kauan kun et luota miehiin, niin kauan saat tyytyä niihin seksin tarjoajiin.
Kerroit ettet 1-2 vuoden ensitapaamisen jälkeen tiedä mitä haluat miehestä.
Se riittää jo tiedoksi miehelle, ettet tule saamaan hänestä parisuhdetta oikeasti.
Ei kukaan jaksa loputtomiin sitä kuinka veivaat niitä asioitasi päässäsi.
Et ollenkaan ymmärtänyt tekstini juonta, enkä jaksa rautalangasta vääntää. En harrasta irtosuhteita ollenkaan. Lähipiiristä olen nähnyt, miten kauan on mennyt että mies näyttää todellisen luonteensa v asta vuosien tapailemisen jälkeen. Alussa ovat niiin kivoja ja perhettä perustamassa ja parin vuoden seurustelun jälk muuttuvat vttumaisiksi.
Kyllä minä tiedän mitä haluan, ja juuri sen vuoksi haluan tuntea miehen hyvin ennenkuin muutan hänen kanssaan saman katon alle. Jos sinulle sopii suhde 1000km päässä, se ei tarkoita sitä että ne joille se ei riitä, olisivat sitoutumiskyvyttömiä. Eikös juuri se kerro sitoutumishaluista, että haluan tavata miehen usein. Nukkua yhdessä monta kertaa viikossa, tehdä hänen kanssaan arkisia asioita.
Kaikilla ei ole elämän/raha/työ/perhetilanteen vuoksi mahdollisuutta matkustaa viikoittain satoja, jopa tuhat kilometriä. Et näytä sitä(kään) ymmärtävän ja alat haukkumaan/ arvostelemaan tuntematonta.
"Eikös juuri se kerro sitoutumishaluista, että haluan tavata miehen usein. Nukkua yhdessä monta kertaa viikossa, tehdä hänen kanssaan arkisia asioita."
Tämä ei kerro sitoutumishalusta oikeastaan yhtään mitään, sitoutumiskyvystä vielä vähemmän. Se kertoo lähinnä vain sen, että haluat tapaamisia, fyysistä läheisyyttä ja yhdessä olemista ja tekemistä usein/paljon. Sitoutumiskyvystä kertoo mielestäni enemmän se, miten kestää olla myös erossa toisesta.
Mieti vaikka sota-aikaa, vaikka se varmaan tuntuu aika kaukaiselta asialta, ja on kieltämättä aika ääriesimerkki. Mutta kuitenkin havainnollistaa asiaa. Eli on niitä naisia, jotka jaksavat odottaa miestään takaisin kotiin ja sitten niitä, jotka eivät syystä tai toisesta niin tee. Kumman kyky sitoutua on mielestäsi isompi? Juu, asiat eivät ole juuri koskaan kovin yksinkertaisia, ja tekijöitä on aina monia, mutta olennainen pointti kai tuli selville.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kun löytää oikean ihmisen, niin kummasti sitä köyhäkin löytää ne ylimääräiset roposet, joilla matkustaa miehen luokse. Myös työkuvioita on valmis miettimään uusiksi. Lapset olisivat jo isompi juttu, koska silloin ei ole kyse vain omasta itsestä, mutta tuskin nekään olisivat mikään ylitsepääsemätön ongelma. Ihmiset ovat kautta aikojen muuttaneet työn, rakkauden tai rahan tai jonkin muunkin asian vuoksi pitkiäkin matkoja, yksin tai kumppanin tai perheen kanssa. Kyse on kai siitä, miten suuri halu tai tarve siihen on.
Eli haluat parisuhteen, mutta et ole valmis tinkimään, luopumaan tai muuttamaan mitään sen saadaksesi? Voithan sinä silti sellaisen löytää, mutta mahdollisuutesi olisivat paljon suuremmat, jos asenteesi olisi avoimempi ja joustavampi. Ja jos et pysty luottamaan miehiin, niin kannattaisiko tuota asiaa työstää ensin, ja etsiä miestä vasta sitten, kun pystyt jälleen luottamaan? Sekin parantaisi mahdollisuuksiasi huomattavasti löytää hyvä ja toimiva suhde. Luottamusongelmat nimittäin nakertavat suhdetta aivan taatusti – ja voivat aika tehokkaasti ehkäistä minkäänlaisen suhteen löytymisen ylipäätään. Ja kuten oikeastaan itsekin mainitsit, niin tuo luottamuspula on yksi syy siihen, miksi ne tiiviit tapaamiset ovat niin olennaisia.
Mitä tulee nettideitteihin, niin ainakin oma kokemukseni on, että jos olisi pitänyt se mies löytää samalta paikkakunnalta, niin kyllä siinä aika monesta muusta kriteeristä olisi sitten joutunut tinkimään; luonteesta, arvoista, elämäntavoista, kiinostuksen kohteista jne. Eli itseni on aika vaikea käsittää, että asuinpaikka menee esim. miehen persoonallisuuden edelle.
Niin, ja miten paljon/kovasti sinä ylipäätään haluat miestä/parisuhdetta elämääsi? En odota, että vastaisit minulle, mutta kannattaa ehkä tykönään miettiä. Ja onnea ja tsemppiä joka tapauksessa! :)
P.S. Jos on uskottomuuteen taipuvainen luonne, se luonne ei muutu sen mukaan, asutaanko muutaman sadan metrin tai kilometrin päässä toisistaan. Rakkaus ja kunnioitus eivät ole nekään riippuvaisia maantieteellisestä etäisyydestä. Eikä se, miten tärkeänä toista pitää.
Olipa mukava lukea tuota kirjoitusta, Missäs tuollaisia naisia syntyy.
Eikä ollut tarkoitus haukkua tätä toista naista, ehkä saada vain enemmän ajattelemaan mitä tekee itse.
Kyllä luottamus on tärkeä, mutta ennenkaikkea miten ajattelee toisesta on tärkeää.
Mutta oh my guard ei ole ihme että olet vienyt jonkun miehen jalat alta sen verran vapisuttaa itseäkin.
Tuhat kilometriä ei oikeastaan tunnu missään, mutta se tuntuu kun toinen tuntuu sisällä olevana. Oikeasti niinkuin sanoit etäisyydellä ei ole merkitystä kun on oikea ihminen kyseessä.
Tekstisi oli asiallinen, mutta kuten edellä kirjoittaniut mieskin, menit henk koht tasolle tuntematta minua ja tilannettani. Kyllä pystyn olemaan erossa(kin) miehestä ja odottamaan, kunhan suhde on vakaalla pohjalla. Olen myös työstänyt parisuhdeasioita kaikkiaan 7-8v täysin sinkkuna ja selibaatissa eläen, miettinyt mitä haluan elämältä, parisuhteelta ja minkälaisen ihmisen/ miehen kanssa tulen toimeen arjen tasolla.
Olen omaishoitaja, minkä vuoksi en voi muuttaa, enkä sekä aikataulullisesti ja rahatilanteen vuoksi pysty paljoa matkustella. En voi vaatia hoidettavaani muuttamaan minun miessuhteeni vuoksi. Kyllä minulla on omasta puolestani kyky ja halu muuttaa vaikka ulkomaille jos löydän rakkauden, mutta kuten olen aiemmin todennut, toisen oppii oikeasti tuntemaan vasta parin vuoden tutustumisen perusteella. Silloin, kun se ihastumisen ensihuuma on haihtunut ja arki alkaa, punnitaan onko suhde kestävä. Vasta siinä vaiheessa yhteen muuttaminen tulee ajankohtaiseksi.
Olen myös ollut monessakin parisuhteessa, jossa olen voinut luottaa mieheen. Se on totta, että pettäjä pettää välimatkasta riippumatta. En leimaa kaikkia miehiä epärehellisiksi, mutta sen verran minulla on kokemusta nettideittailusta, että täältä on todella vaikea löytää jyviä akanoiden seasta. Niin moni (varattukin) mies on täällä saalistamassa kevyitä suhteita että on vaikea tietää kenellä on oikeasti halu perinteiseen parisuhteeseen. Valitettavasti juuri epärehelliset miehet saalistavat usein kauempana asuvia naisia. Kuinka voin tietää, että juuri se minun miesystäväni ei ole tällainen? Kaukana asuvilla ei usein ole tarkoitustakaan sitoutua, vaan etsivät vain helppoa hengailua milloin kenenkin kanssa. Todennäköisyys kohdata rehellinen mies kaukaa on pienempi kuin kohdata rehellinen mies joka asuu lähellä. Ymmärrätkö?
Parisuhde on minulle myös ystävyyssuhde, jossa jaetaan arkiset asiat. Arjen jakaminen miehen kanssa on minulle tärkeää. Miksi hakeutua suhteeseen joka ei vastaa lainkaan sitä, mitä haen parisuhteelta? Ei minulle riitä romanttinen kaukorakkaus. Jollekin se riittää. Se ei kerro epäkypsyydestä, ihmiset vain ovat erilaisia.
Minkälaista miestä n40plus etsii, olis mukava tietää mikä se mieleinen olisi?
Ja en ole itseäni tyrkyttämässä.
Tavallinen suomalainen mörökölli, jolla olisi samansuuntainen arvomaailma kuin minulla ja joka haluaa sellaisen parisuhteen jossa tehdään asioita myös yhdessä. Ei niin että toinen käy teatterissa ja kulttuuri/kaupunkilomilla ja toinen haluaa vain mökkeillä ja rassaa autoja tai istuu tietokoneella koko ajan.
Omia harrastuksia/ aikaa/ ystäviä saa ja pitää olla, mutta haluan että mies on mulle läheinen ystävä. Toivon myös, että mies osaa huomioida minua vastavuoroisesti. olen aina ollut se osapuoli joka hieroo niskoja työpäivän jälkeen, paistaa lettuja krapulaiselle, silittelee hellii ja huolehtii. Ei vaan tule vastaan miestä joka tekisi tuon saman edes joskus minulle.
Ja mä en ole se joka käy teatterissa ; )
eikös miehen maine mene kun käy kauempaa tapailemassa naista, ja usein mies onkin jo varattu siksi hakee kauempaa...
Mikä siinä on niin vaikeaa jos joku on rehelliseti etsimässä kauempaa ystävää, esm. minä sinkku ei lapsia ei exiä komerossa piilossa, talous hyvässä kunnossa, ei rikoksia yhtä liikennesakkoa enempää, en juo, varmasti rehellinen ja toista kunnoittava.
Oonko mä nyt sitten luuseri kun en hakkaa naisia valehtele ryyppää ja rellestä kuin viimeistä päivää elettäisiin.
Läheltä kun ei löydy.
Hei. Kirjoitin jo tuohon edell tekstiini siitä, että netissä on paljon miehiä jotka hakevat tarkoituksellisesti naisseuraa kauempaa, että voivat huseerata monen kanssa. Jotkut ovat jopa naimisissa. Koska näitä kusipäitä on niin paljon, on vaikea tietää kuka on se rehellinen kultakimpale. Nettideittailu on muutenkin todella vaikeaa juuri siksi että epärehellisiä miehiä on niin paljon, mutta välimatka tekee siitä vielä paaaaljon haastavampaa.
Naisystäväni mies kertoi, että hänen kaveripiirissään aikuiset 40 miehet (siis MONIKOSSA) ovat puhuneet suoraan toisilleen siitä, miten "miehet lämmittelevät netissä aina jotain OIKEAA PARISUHDETTA ETSIVÄÄ naista pari viikkoa ja käyvät sitten panemassa tätä silloin kun miehelle sopii" kun naiselle valkenee ettei mies halua parisuhdetta ja nainen laittaa makkarin oven kiinni, mies siirtyy seuraavaan. Ja kyseessä on aivan tavalliset, suht hyvässä asemassa olevat aikuiset "normaalit" miehet. Heillä ei ole aikomustakaan vakiintua enää kerran erottuaan. On paljon helpompaa kirjoitt sinne nettiprofiiliin että "jos kolahtaa niin sitten haluavat myös parisuhteen" mutta käytännössä se kolahdus ei tapahdu koskaan ja tällä tavalla voivat roikkua iankaikkisesti netissä etsimässä kivaa seuraa satunnaisille vkonlopille, kun työ/ lapset/ harrastukset antaa myöten. Miksi ostaa koko lehmä kun maitoa saa helpomminkin?
Yritä tässä sitten naisena tietää kuka mies haluaa ihan oikeasti olla juuri minun kanssani..
Samaa mieltä. Noin se varmasti menee ja pidän huolen ettei mun kammarinovi aukea väärille miehille. Toki ajatuksia seksistä ja kaikesta voidaan vaihtaa paljonkin ennen Kammarivaihetta.
Kyllä fiksun ja oikeasti tositarkoitusmiehen luulisi ymmärtävän mistä naisten epäluuloisuus tulee. Mies kuitenkin haluaa ettei sillä oikealla naisella ole ollut lukuisia sänkykumppaneita. Vaikeahan tätä lukumäärää on pitää alhaisena jos näitä treffeillä vedättäjiä tulee 2-4 vuodessa vastaan.
n40plus
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat, miehissä ja jopa naisissakin on runsaasti heitä jotka hakee pelkkää viihdettä keinoja kaihtamatta.
Ei tuollaisia jaksa pidemmänpäälle ellei itse ole samanlainen.
Turhautuu ja väsyyhän tuollaiseen.
Epäluulotar
Juu kyllä ymmärrän epäluuloisuuden, ei mua haittaa edellisten sänkykumppanien määrä, aikuisia 40- 50 tässä kuitenkin ollaan.
Nyt kahville, siis mä kotona yksin.
Niinpä. Ja ihan sama miten teet, teet aina väärin päin. Mua ei huoleta petikumppanien määrä, en vaan syty irtoseksistä. On sen verran monta kertaa jäänyt aikoinaan vedätetty olo, kun miehet aina ilmoittaa ettei nyt juuri natsaa riittävästi mutta haluavat vakipanosuhteen kanssani... siis täh, naisen logiikalla ajattelisi että jos seksi on ihanaa ja sitä haluaa paljon lisää, olisi "natsannut/ kolahtanut"... Vaan ei se niin menen nettideittaillessa..
En ole enä'ä kammarinovea avannut kellekään pariin vuoteen. Tää tiukka linja on johtanut siihen, ettei miehiä kiinnosta tavata. Eli en ole kiinnostava ihmisenä. On myös tullut paljon syyttelya ja haukkumista siitä, että olen tiukkapipo ja estoinen kun en anna. Ja että "täytyyhän se seksin toimivuus testata ennenkuin ryhtyy suhteeseen" Että enkö tajua että seksin täytyy toimia. Joojoo, kyllä se on aina toiminut niin hyvin, että vonkaavia äijiä tursuaa ovista ja ikkunoista, mutta PARISUHDETTA ne ei halua/ halunneet koskaan.
En suostu hyväksikäytettäväksi. Etsin rakkautta. Haluan rakastella, en panna. Tiukka linja seksin suhteen karkotti kaikki miehet, eli en ole kiinnostava.
Miten sitä kaukosuhteessa uskaltaa yöpyä tuikituntemattoman luona? Ja mies toivoo/ olettaa että sitten harrastataan seksiä kun nukutaan saman katon alla... Mä haluan nähdä, että mies kiinnostuu minusta ihmisenä, kunnioittaa ja arvostaa minua. Tykkää aidosti ja juttu luistaa. Moniko mies sitten suostuu sellaiseen kaukotutustumiseen ettei harrasteta seksiä vuoteen, ja joutuu ekoilla kerroilla yöpymään hotellissa tmv?
Sekään että mies ei alussa vonkaa seksiä, ei ole tae siitä etteikö hän haluaisi vain ja ainoastaan sitä. Se on sellaista keskivertoa fiksumman pelimies-saalistajan taktiikkaa. Tapaillaan muutama kerta, mies kertoo alusta asti ettei odota seksiä eikä tee aloitetta. Kun nainen sitten luottaa, että tässäpä on herrasmies (vihdoinkin) ja muutaman tapaamisen jälkeen päädytään sänkyyn, käy niinkuin muidenkin kanssa "en ole sinusta kiinnostunut parisuhdemielessä, mutta kanssasi oli ihanaa sängyssä, eli suostuisitko tapailemaan seksin merkeissä..."
Isot pojat ovat kertoneet, että mikäli nainen on todella hyvä, ihana ja sopiva sängyssäkin niin sellaista ei haluta enää päästää "irti" vaan se yritetään vakiinnuttaa. Ei sellaista haluta jakaa.
Vakipanoja pitää muistaa kehua vuolaasti jatkon irtoamisen varmistamiseksi. Julmaa mutta.. Usein totta.
Kannattaa pohtia olisiko omassa käytöksessä ja miesmaussa vähän vikaa. Jos pelkkiä seksin perässä tulevia kohtaa.
Ja onko lahnatyyppiä vai vallan muuta. Jos seksi on "noh menettelee" niin silloin se pidetään varalla kyllä kehumalla. Ainakin yritettävä muttei sellaiseen halua vakiintua.
Min mies valkkaa kumppanin sen perusteella mikä on se "tuntuma". Valitan. Se määrittelee muiden tunteiden kehityksen joko ylentävästi tai alentavasti.
Raakaa on elämä.
Voihan seksi. Se mitä on korvien välissä on oikeasti seksikästä - siis jos siellä on muuta(kin) kuin seksi! Toivottavasti joku perustaa deittisivuston fiksukäytöksisille. Menkööt seksihullut omille saiteilleen. Tällä hetkellä ns. normaaleilla sivustoilla on laidasta laitaan sakkia. Pimeää touhua vedättää sänkyyn. Kyllä keski-ikäisten varsinkin pitäisi ottaa vastuu itsestään ja muista! Ilmeisesti "teinitasolle" jääneitä, monet teinitkin fiksumpia.
Kyllähän mä olen kohdannut niitäkin miehiä jotka etsii parisuhdetta, mutta ne ei ole kiinnostuneita minusta. Eli saan pakit. Olen käytännössä lähtenyt kaikkien kanssa treffeille, jos nyt ei ihan selvästi ole pelkkää seksiä etsivä, mielenterveysongelmainen tai alkoholisti. Tunnen kyllä miesmakuni, mutta kun ei ole tarjolla olevia ehdokkaita, niin en voi "valikoida" tämän paremmin.
En ole suostunut vakipanoksi, enkä harrasta irtoseksiä. Lahna en ole ja tiedän että olen sängyssä poikkeuksellinen.
Nyt ymmärrän miksi on niin helvetin vaikeaa tutustua hyviin naisiin jotka asuu vähän kauempana, hiton pervot miehet pilanneet kaiken.
Toivottomalle alkaa tuntua vaikka kuinka rehellisesti ja sivistyneesti ilman mitään kieroilua toimisi.
Huoh.
Juuri näin asia on. Itse en ole katkera, ja tiedän että on olemassa aitoja rehellisisä miehiä paljonkin, jotka haluavat oikean parisuhteen. Olen kuitenkin sekä itse kokenut että ystäväpiiriltä kuullut niin paljon huonoja kokemuksia ettei enää nettideittailu kiinnosta. Etenkään kaukana asuvan kanssa.
Itselleni käynyt monta krt niin, että vasta livetapaamisessa mies tunnustaa olevansa vielä naimisissa/ parisuhteessa, mutta kun kuulemma tunteet on jo kuolleet niin etsii jo uutta.
Mikään ei ole niin TÖRKEÄÄ kuin huijata toinen treffeille ja antaa luulla että mies on vapaa. Ja sitten on ne, jotka ei edes kerro olevansa varattuja. Ikävin tapaus oli, kun olin jo miehen kanssa sängyssäni ilman vaatteita, ei onneksi vielä oltu aloitettu touhuja, niin siinä mies sitten kertoo että avovaimo on juuri saanut vauvan, jonka vuoksi miesparka on kauheessa puutteessa kun ei ole saanut seksiä moneen viikkoon. Heitin miehen samantien ulos ja oli ihan ihmeissään että olenko niin julma. Joutui tilata taksin ja ajaa sillä lähes 110km päähän kotiinsa, koska olimme juoneet alkoa.
Voi ristus jo oli ukolla suuret luulot ja kiero kuin mikä, hyvä kun heitit pihalle, sääli vaan kun itse saat kärsiä ja pettyä, vielä pahemmalle varmaan tuntuisi jos olisit antanut.
Hankalaksi tämä menee jos suurin osa vapaista naisista on saman kokenut, en enää ihmettele mitätöntä yhteydenottojen määrää, nekin vähät mitä olen saanut oli soonosoomi ja 30 vuotta nuoremmilta, yksi omanikäinen mutta hän etsi viihteelle kaveria ei muuta.
No elämä jatkuu.
jos+profiilissa+ei+ole+kuva+,+100%+on+SUHTEESSA+!
No kun asuu pienellä paikkakunnalla, niin on järjestään sääntö että matkaa kertyy. 50 km ei ole vielä mitään, vaikka asunkin etelä-suomessa.