Olen odottanut koko ikäni, että elämä "alkaisi": jäisi tilistä vähän yli ja voisin näprätä "kunhan ehdin"-autojani ym juttuja, jotka tuottaisi jotain mielihyvää. Mutta ainainen rahapula ja arjen pyörittäminen vie mehut. Ja elämänilon. Vähät toimintarahat menee omakotitalon ylläpitoon ja autojen liikkeessä pitämiseen. Ja miksi näin: vaimo -rakas ei halua että lapset joutuisivat sopeutumaan johonkin muuhun asuinseutuun ja taloon/tonttiin. Ehkä 8 vuoden päästä kun nuorempi lähtee opiskelemaan. Ja minä joustavana hiukan kyseenalaistan mutta en kapinoi. Odotan, että tulisi jotain säpinää; kolari, syöpä, tulipalo,... Tää vitun tasapaksu arki vie elämänilon. Kyllä, olen saamaton, sopeutuvainen nössö, järkevä riidanvälttelijä. Vaimo vähän kiivas. En uskalla edes ajatella eroa. Nyt liikunnan ilotkin menneet; polvissa kummassakin jotain. Fillarointi saa vasemman polven tuleen, futis oikean salamoimaan. Ajat sitten todettu masennus on ollut nyt päällä,kuten tekstistä aistii, pian 8kk. Eikä hellitä. Jo tarkkaan fundeerattu ennenaikainen poistuminen lähestyy. Parikymppisenä epäonnistuin , mutta nyt paremmat konstit mielessä.
Kuolen pian
0lli
5151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä sinulla vielä jonkin verran elämänhalua on ja toivot helpotusta. Et muuten kirjoittaisi palstalla. Jospa nyt ottaisi asian puheeksi rohkeasti vaimos kanssa. Kerro ettet voi hyvin ja jaksa asuntovelkaa ja raatamista. Sano suoraan että halu elää alkaa olla nollilla. Tilnne on varmaan ollut pitkään sellainen, ettei vaimo tiedä, mitä mielessäsi haudot ja olet maassa.
Vaimo tietää, muttei usko, että talo on syypää vaivoihini. Olen käynyt terapiassa kohta sen kelan kolme vuotta, mutta laihoin tuloksin. Ajatukseni pyörivät Hanhiniemen tyyliin "päivät kuluu hukkaan." Odotan seesteistä aikuiselämää, rauhoittumista, mutta saman pään kanssa saan elää kaiket päivät. Masennuslääkkeitä olen syönyt 10-15 vuotta, en muista, mutta vaikutuksia en juuri ole huomannut. Tai sivuvaikutuksia kyllä, seksihalut mm. poistuneet ajat sitten. Ajatukset kiertävät samaa paskarataa vuodesta toiseen. Nyt kun krempat ja kivut pilaavat kohta työuranikin, alkaa vitsit olla vähissä. Yrittäjän elo oli ensin hauskaa, mutta muutama kusipäinen asiakas sai viime syksynä ja muutama jo aiemminkin räjähtämään ja masentumaan ennenäkemättömästi. Ei ole ilo palannut sittemmin.
En näe missään positiivista, kaikki ajatuskulkuni johtavat pimeään aukkoon. Vaimoa vituttaa varmasti se, kun yhtä sun toista peruuntuu vuokseni. Vaikka ei syytä suoraan. Rahat on tiukassa, kun en oikein suoriudu töistäni. Yrittäjällä kun ei ole turvaverkkoa. Autot hajoilee, jääkaappi pörisee oudosti, ikkunalasi on rikki, aita vinossa, nurmikko ajamatta, matot pesemättä,ruohonleikkuri käy huonosti... Kaikki mitä näen, tuottaa paskoja mielleyhtymiä. Lapset sentään ovat suht järkeviä ja todennäköisesti eivät huomaa iskän tuskaa. Niitten takia ja vain niitten takia en ole vielä horsman peitossa. Mutta venyminen tuntuu loppuvan, katkean.
Sama olo täällä, mutta hieman eri syistä. Sairastuin ja menetin normaalin elämän, harrastukset ja koko ajan on huono olo. Ilman lapsia olisin haudassa hyvin pian ja heistäkin huolimatta mietin täältä poistumista alituiseen. Kun tietäisi, että lapset selviää. Ihan hyvä perhe-eläke heille tulisi ja vakuutus rahaa. Miten äiti voi vain jättää lapsensa? Rakastan heitä yli kaiken, mutta en vain jaksa elämää.
Masennuksen itsehoito muiden hoitojen tueksi:
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/masennuksen_omahoito/pages/default.aspx
No kerrostalossa ei töitä olisi, mutta kaikki ostetaan joten asumiskulut olisivat moninkertaiset. Lakskettiin erään tuttavan kanssa omakotitalon kulut ovat 2kk kerrostalon yhtiövastiketta.
Minä myös yritin itsemurhaa 19 vuotiaana.
Paljon on tullut nähtyä koettua ja asioita opittua.
Mutta taistelu elämän puolesta ainainen pennin venytys ja nyt mureneva terveys..
Olisin hyvin valmis poistumaan.
Kaksi melko siistiä tapaa on mielessä, mutta koen että yhteiskunnan olisi suotava saada lopetuspiiki sitä haluavien, kun ikää on tarpeeksi.