"Veikko Huovista tulee aina välillä ikävä, mutta toisaalta hänen nerokas näkijänkykynsä tulee vieläkin yhä uudelleen esille, kun se, minkä hän kerran olisi voinut esittää satiirina, esitetään nyt haudanvakavasti ja jopa paatoksella faktan eikä fiktion tasolla.
En muista, että Huovisella olisi ollut novellia nimeltä Parisuhdeneuvoja, mutta Helsingin Sanomien human interest-juttu nimeltä Viiden eron jälkeen likimain korvaa tämän puutteen.
Jutun päähenkilö on viisi kertaa eronnut nainen, joka kaiketi runsaan kokemuksen antamalla auktoriteetilla on ryhtynyt parisuhdeterapeutiksi.
Typerä argumentti, jonka mukaan alalla hankitut ansiot herättävät epäilyksiä, jos peräti viisi kertaa on jo satuttu noissa suhteissa epäonnistumaan, torjutaan suoralta kädeltä: eihän kyse ole epäonnistumisista, vaan yhä uusista onnistumisista!
Tässä siis peli henki: moninaisuus on rikkautta ja vaihtelu virkistää. Mieletön rakastuminen ja parisuhteen huuma kestää vain aikansa eikä sen enempää. Miksi siis vielä sen jälkeen roikkua suhteessa, joka ei enää tyydytä? Kuka se on, joka pystyisi sanomaan, että ihmisten pitäisi olla yhdessä hautaan saakka? Eiväthän he sitä paitsi enää nykyään olekaan.
Terapeutin käyttäytymisprofiilia voisi luonnehtia sarjapettäjän rooliksi. Artikkelista päätellen päähenkilö viihtyy aina yhden partnerin kanssa kerrallaan, mutta vaihtaa niitä sitten, kun tarve vaatii. Tämän ansiosta hän on oppinut paljon omista tarpeistaan ja ilmeisesti pystynyt tyydyttämään niitä esimerkillisesti.
Mitäpä muuta ihmisen pitäisi täällä maan päällä tehdä kuin tyydyttää omia tarpeitaan? Tämän aksiooman kritisoiminen tarkoittaisi hyökkäämistä pyhyyden ydintä vastaan ja kirvoittaisi heti mutavyöryn suvaitsevaisen etujoukon taholta.
Mistäpä kukaan voisi saada oikeuden kritisoida jonkun toisen tarpeiden tyydyttämistä ja siihen liittyviä prioriteetteja? Tämä on asia, jota kukaan ei voi tehdä toisen puolesta, joten hoitakoon vain itse kukin asiansa. Terapeutti voi myydä vihjeitä siitä, miten se parhaiten onnistuu ja, kuten jokainen työmies, on hänkin palkkansa ansainnut."
"Naisen tarpeet ovat aikamme todellinen maailman napa. Lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus ovat yhä useammin nimenomaan naisen määrittelemiä tarpeita, joiden tyydyttämisessä mies saa osoittaa kuntoisuutensa.
Kuten demokratia, myös ajanmukainen parisuhde on arvomaailma, jossa on sijansa lunastettava joka päivä ja jossa ei tuomioista ole valitusoikeutta, sillä ne eivät perustu mihinkään yleispätevään asiaan. Ne perustuvat henkilökohtaiseen oikkuun, mikä ei tietenkään alenna asian arvoa, jos kerran hyväksymme lähtökohdaksi hedonismin ja individualismin ja se, joka ei hyväksy, voi yrittää siirtyä johonkin toiseen aikakauteen.
Olisi suorastaan liikuttavan vanhanaikaista paheksua sitä tai tätä tapaa, jolla ihminen tässä elämässä hankkii tyydytyksensä. Siitä huolimatta lasten kohtalo toki on asia, jolla leikkiminen on niin sanoakseni objektiivisestikin edesvastuutonta. Lastensuojelutilastot kertovat karua kieltä siitä, ettei kaikki ole hyvin tämän sarjarakastajamallin kanssa."
Lähde/lisää: http://timo-vihavainen.blogspot.fi/2016/06/parisuhdeneuvoja.html
En muista, että Huovisella olisi ollut novellia nimeltä Parisuhdeneuvoja, mutta Helsingin Sanomien human interest-juttu nimeltä Viiden eron jälkeen likimain korvaa tämän puutteen.
Jutun päähenkilö on viisi kertaa eronnut nainen, joka kaiketi runsaan kokemuksen antamalla auktoriteetilla on ryhtynyt parisuhdeterapeutiksi.
Typerä argumentti, jonka mukaan alalla hankitut ansiot herättävät epäilyksiä, jos peräti viisi kertaa on jo satuttu noissa suhteissa epäonnistumaan, torjutaan suoralta kädeltä: eihän kyse ole epäonnistumisista, vaan yhä uusista onnistumisista!
Tässä siis peli henki: moninaisuus on rikkautta ja vaihtelu virkistää. Mieletön rakastuminen ja parisuhteen huuma kestää vain aikansa eikä sen enempää. Miksi siis vielä sen jälkeen roikkua suhteessa, joka ei enää tyydytä? Kuka se on, joka pystyisi sanomaan, että ihmisten pitäisi olla yhdessä hautaan saakka? Eiväthän he sitä paitsi enää nykyään olekaan.
Terapeutin käyttäytymisprofiilia voisi luonnehtia sarjapettäjän rooliksi. Artikkelista päätellen päähenkilö viihtyy aina yhden partnerin kanssa kerrallaan, mutta vaihtaa niitä sitten, kun tarve vaatii. Tämän ansiosta hän on oppinut paljon omista tarpeistaan ja ilmeisesti pystynyt tyydyttämään niitä esimerkillisesti.
Mitäpä muuta ihmisen pitäisi täällä maan päällä tehdä kuin tyydyttää omia tarpeitaan? Tämän aksiooman kritisoiminen tarkoittaisi hyökkäämistä pyhyyden ydintä vastaan ja kirvoittaisi heti mutavyöryn suvaitsevaisen etujoukon taholta.
Mistäpä kukaan voisi saada oikeuden kritisoida jonkun toisen tarpeiden tyydyttämistä ja siihen liittyviä prioriteetteja? Tämä on asia, jota kukaan ei voi tehdä toisen puolesta, joten hoitakoon vain itse kukin asiansa. Terapeutti voi myydä vihjeitä siitä, miten se parhaiten onnistuu ja, kuten jokainen työmies, on hänkin palkkansa ansainnut."
"Naisen tarpeet ovat aikamme todellinen maailman napa. Lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus ovat yhä useammin nimenomaan naisen määrittelemiä tarpeita, joiden tyydyttämisessä mies saa osoittaa kuntoisuutensa.
Kuten demokratia, myös ajanmukainen parisuhde on arvomaailma, jossa on sijansa lunastettava joka päivä ja jossa ei tuomioista ole valitusoikeutta, sillä ne eivät perustu mihinkään yleispätevään asiaan. Ne perustuvat henkilökohtaiseen oikkuun, mikä ei tietenkään alenna asian arvoa, jos kerran hyväksymme lähtökohdaksi hedonismin ja individualismin ja se, joka ei hyväksy, voi yrittää siirtyä johonkin toiseen aikakauteen.
Olisi suorastaan liikuttavan vanhanaikaista paheksua sitä tai tätä tapaa, jolla ihminen tässä elämässä hankkii tyydytyksensä. Siitä huolimatta lasten kohtalo toki on asia, jolla leikkiminen on niin sanoakseni objektiivisestikin edesvastuutonta. Lastensuojelutilastot kertovat karua kieltä siitä, ettei kaikki ole hyvin tämän sarjarakastajamallin kanssa."
Lähde/lisää: http://timo-vihavainen.blogspot.fi/2016/06/parisuhdeneuvoja.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Naisen tarpeet ovat aikamme todellinen maailman napa. Lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus ovat yhä useammin nimenomaan naisen määrittelemiä tarpeita, joiden tyydyttämisessä mies saa osoittaa kuntoisuutensa."
Gynosentrismi pähkinänkuoressa, siksi MGTOW.