En kaipaa tänne "älä tee sitä, kaikki kääntyy hyvin" tekstiä koska oon saanu tarpeeks siitä paskasta. Eli siis yritin itsemurhaa about kuukausi sitten. Olin syönyt kourallisen melatoniinia ja viritin hirttonarun valmiiksi. Kirjoitin itsemurhakirjeet ja silloin päässä alkoi huimata. Kompuroin tuolille ja pistin narun kaulaani. Mietin koko elämäni läpi ja silloin silmissäni sumeni. Heräsin noin kaksi tuntia myöhemmin lattialta katkennut naru kädessäni ja valtava päänsärky iski kun nousin ylös. Joka paikkaan sattui ja kyynärpääni vuosi verta. Olin aivan paniikissa, sillä en muistanut koko elämästäni mitään. Hädissäni soitin äidilleni ja itkin paniikissa. Äitini tuli hakemaan minut ja menimme sairaalaan. Nyt joudun käymään terapiassa. Muistini tapahtuneesta ei koskaan kunnolla ole palannut mieleeni. Tämä oli kamala kokemus, mutta sisimmässäni toivon, että se naru ei oisi katkennut. Ympärilläni ei ole ketaan, kouluni menee surkeasti ja joka yö itken itseni uneen heräten aamulla ja miettien miksi olen vielä hengissä. Kaipaisin tästä keskustelua enkä paskapuhetta siitä miten kaikki vielä kääntyy hyin sillä uskokaa, se ei auta tai vaikuta minuun millään lailla!
Itsemurha. En kaipaa lässytystä tästä asiasta!
Surunlapsi
8246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tehdään joukkoitsemurha.
Uskon sinua varjeltiin ja olit lähellä kuolemaa. Kuolema on vakava paikka ja kun rajan taakse mennään, niin ei ole enää mahdollisuutta palata takaisin. Ei ihmisen elämä pääty vaikka ajallinen taival katkeaa. Ihminen on luotu iankaikkisuusolento. Uskon että Jumala antoi sinulle vielä armon ettei epätoivoinen lähtö onnistunut.
En vähättele tuskaasi, joka tällä hetkellä koet. Hyvä juttu että ole päässyt terapiaan ja saat sitä kautta apua ongelmiisi.
Onko sinua kiusattu koulussa. Onko erikoisia syitä ettet jaksa paneutua koulunkäyntiin. Onko sinulla ollut jo pitkään paha olla. Vaikka tuntuu nyt vaikealta, niin tilanne voi muuttua.
Viime yönä olet kertomuksesi kirjoittanut keskustelun herättämiseksi. Neuvot saat terapeutiltasi, se on hyvä. Ihmettelin kuinka huonosti itsemurhayrityksen teit sillä olisit halunnut sen toteutua päätellen sanomastasi, että toivoit ettei naru olisi katkennut.
Miten luulit melatoniinista olevan apua, sekoittiko se kuitenkin pääsi ettet osannut kunnon hirttonarua valita. Mihin sen narun muuten ripustit?
Sanot ettet muista tapahtumaa, mutta kertomuksesi mukaan kuitenkin muistat missä järjestyksessä toimit. Minä valitettavasti en ota juttua todesta.
Aiheesta ei todellakaan kannata kirjoittaa paskapuheita.
Keskity nyt niihin terapiakäynteihin äläkä ala täällä käydä kinasteluja.
ps. nää on niin semmoisia nämä palstat että voi pojat
Saakelin paska kun et onnistunut edes itseäsi tappaa en tiiä mitään häpeällisempään kuin epäonnistua itsemurhan teossa.
Et sääkää oo onnistunu siinä XDDDD
Koska en ole yrittänyt itsemurhan tekoa haha!
Minkälaista keskustelua toivot tarkemmin ottaen? Kaipaatko muita perusteita elämälle kuin "kyllä se elämä vielä kääntyy" -tyyppistä jankutusta?
Sitten melatoniiniin. Melatoniin sattuu olemaan ns. "unihormoni" eli pimeähormoni, sillä sen avulla saamme oikeastaan unenpäästä kiinni. Sen vaikutus on unettava.
Eletään taas vaihteeksi sellaisia aikoja, että kaikilla on pää vinossa, enemmän tai vähemmän. Ja alkua soittoa vielä, mitä tuleman pitää - Ennalta kuolleita käy vielä kateeksi ja eläviä ei.