Monellako 30 (iki)sinkulla on niin, että oma elämä on niin itselle mukavissa uomissa, että siinä ei haluaisi muuttaa mitään (tai monia tärkeitä asioita joita ei haluaisi muuttaa) toisen takia - ja sitten vähän arastuttaa sekin, että jos se toinen arvosteleekin tai ei voi sietää jotain itselle tosi tärkeää arjen asiaa?
Oma elämä, jota ei halua muuttaa
ikisinkkunainen
11234
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin, kun oman elämänsä on rakentanut sellaiseksi mikä on hyväksi itselle ja millä tavalla on onnellinen, en näe mitään syytä tehdä siitä huonompaa. Mua ei kovin paljoa haittaa mitä joku muu mun elämästäni ajattelee. Mun tavoissani ja olemisessani on niin paljon kestettävää, että ymmärrän ja hyväksyn sen ettei tähän viereen sovi kuin toinen samanlainen boheemi elämäntapaintiaani.
Tai on väärin ilmaista, että vain toinen samanlainen olisi sopiva. Pitää hyväksyä ne tietyt asiat, jotka mun osaltani mahdollistaa parisuhteen.
Jos hullaantuisin johonkin naiseen, niin kyllä voisin laittaa kaiken entisen uusiksi.
Ainoastaan ehkä rahanmeno lisääntyvien ulkomaanmatkojen ja elintasovaatimusten vuoksi arveluttaa, ei tekisi mieli realisoida sijoituksia joita on rakennettu huolella.
Kyllä minä tuollaista olen huomannut.
Monilla naisilla varsinkin elämä on urautunut ja odotetaan sitä miestä joka sopii täydellisesti niihin omiin sosiaalisiin kuvioihin ja siihen unelmaan mitä on rakennettu.
Sitten leikataan ja silputaan miehestä kaikki "turha" pois (mm. kaverit, "väärät" harrastukset) jotta miehestä tulee kiltti kiva puudeli tukemaan naisen elämää.
Olen niin väsynyt siihen paskaan että otan mieluummin jos saan parikymppisen naisen.
He ovat vapaita vielä myös henkisesti eivätkä sisältä päin kuolleita kuten kolmekymppiset jämähtäneet naiset.
Meinasit sitten olla sen naisen kanssa vain vajaat 10 vuotta.
Jos se nainen kuolee kuten kolmekymppiset naiset yleisesti sisältä, niin kyllä!
Paras kertoa tämä suunnitelma naiselle etukäteen.
Tottakai olen rakentanut henkoht elämäni sellaisiin uomiin että viihdyn itse siinä arjessa ja vapaassa täysin. Tyhmähän mä olisin jos pitäisin elämäni "huonossa kuosissa" vaan naista odotellessani. Joskus olin valmis muuttamaan elämääni naisen saadessani. Nyt kun olen kokonaan lopettanut elämänkumppanin hakemisen pyrin tekemään loppuelämästäni täydellistä itselleni koska ei ole sitä toista että tekisin sen täydelliseksi meille.
Ei todellakaan ole missään mukavissa uomissa. Joitakin arjen asioita on, joita en haluaisi tehdä toisin, riippuu tietenkin millaiset naisen tavat ovat.
En ole koskaan ajatellut asiaa noin, että kumppani pitäisi integroida omaan elämään.
Olisin valmis muuttamaan aivan kaiken elämässäni miehen vuoksi. En vain tiedä mistä sellaisen miehen löydän jonka kanssa menevät kemiat yksiin.