Että miks näin on?
Miksi jotkut on uskollisia vaikka elämä onnetonta?
ooooodi
51529
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Onneton elämä vie kaikki voimat. Ei halua ketään toista, ei mitään muuta.
Se, ettei sorru uskottomuuteen, on fiksua. Kannattaa erota, jos on onneton.
"Kannattaa erota, jos on onneton."
Monille avioliitto on bisnes. Kummatkin tai toinen käy vieraissa, mutta sitä ei huomata tai olla edes huomaavinaan, koska luopuminen bisneksestä tekisi kaikkein onnettomimmaksi.
Ilmianna
Jaa
Kaikkihan on silloin ok eikä kukaan onneton.
No sitä mä itseasiassa tarkoitin että miksi ei eroa jos on onneton....uskottomuudestahan seuraa ero, melkein aina...
"uskottomuudestahan seuraa ero, melkein aina... "
Ei muuten seuraa. Hyvin monet eivät edes tiedä puolisonsa uskottomuudesta, ja niistäkin, jotka tietää eroaa vain pieni murto-osa.
...pieni murto-osa... EI pidä paikkaansa.
Olen ollut uskoton eikä ole eroa tullut...
Eikä seuraa läheskään aina. Joidenkin parisuhde voi jopa parantua uskottomuudesta aiheutuvan kriisin seurauksensa. Toki vain jos molemmilla on siihen halua. Jotkut ei edes välitä jos toinen käy vieraissa vaikka tietävätkin asiasta. Elämä ei ole niin mustavalkoista ja ehdotonta kuin sä luulet.
Jos on oikein onneton parisuhtessa niin fiksu ihminen katsoo ensin peiliin että missä vika ennenkuin ryntää vieraisiin.
Sulla on mitä ilmeisemmin kiikarissa joku varattu, jonka parisuhteen uskot olevan onneton. Niinkö se äijä sulle kertoo? Jos näin, niin hänellä on mahdollisuus joko parantaa suhdetta tai ottaa se ero. Kukaan ei häntä estä eroamasta. Se on ihmisen omasta tahdosta kiinni. Samoin kuin ihmisen onni on kiinni ihmisestä itsestään. Ei siitä parisuhteen toisesta osapuolesta. Ihminen itse tekee itsestään joko onnellisen tai onnettoman. Omilla teoillaan ja valinnoillaan.
Niin on enkä mä luule elämästä mitään kun tiedän että siinä on myös niitä harmaan sävyjä, eikä mulle oo kukaan mitään kertonut vaan oon nähnyt sivusta sitä heidän elämää...ja naisesta tässä on kyse, itse olen se äijä !
Niinhän minä tuossa sanoinkin. Uskottomuudesta EI seuraa ero, läheskään aina.
"ooooodi" puolestaan väitti, että seuraa.
jos on onneton ei seurustele ei uutta hae kun pelkää epäonnistuvansa mieluummin kärsii huonossa liitossa kuin tulee jälleen vielä onnettomammaksi kuin onkaan kyllä se kuolema joskus korjaa onnettomankin pois suremasta ja kärsimästä josko siellä toisella puolella olisi paremmin asiat.....
Uskottomuus ei sitä onnettomuutta vähentäis, pahimmillaan jopa lisäisi. Muualta on keinot etsittävä, mutta ei toki he usein sitäkään tee, vaan kärvistelee.
En oo onneton ja käyn vieraissa...piristää kummasti aina välillä. Kyllä niissä pimpoissa eroa on niin kuin naisissakin. Toiset tiukempia toiset väljempiä, on kosteita ja märkiä mutta pääasia että hyvää tekee.
Uskolliset haluavat sen onnettoman elämän. Eli siis oma valinta, eikö?
Täh?!
"Täh?! "??
??
"Uskollinen"
"onneton elämä" = oma valinta
Eli ihminen voisi erota, ja rakentaa itselleen onnellisemman elämän toisaalla.
Mikähän meissä ihmisissä on vikana, kun aina toisaalla nähdään se onnellinen elämä? Lähempi oman elämän tarkastelu ja puolison kuunteleminen kuitenkin voi tuoda esille senkin, että on jo onnellisessa elämässä, mutta jostain syystä ei sitä siinä hetkessä tajua. Ehkä ihminen on sittenkin niin tyhmä, ettei osaa rakentaa onneaan siihen nykyiseen suhteeseen, vaan yrittää aina etsiä ja löytää sen toisaalta. Kuinka moni esimerkiksi on tehnyt samaa oman puolison kanssa kuin sen toisaalla olevan ihmisen kanssa? Toisaalla olevalle ihmiselle tarjoillaan mukavaa seuraa, kyydityksiä, kahviloita ja kahvituksia yms ja omalle puolisolle murinaa, pyykkikorin ja imurin potkimista, marinaa rahan riittämättömyydestä. Väitän, että jos ihan kokeeksi tarjoaa samaa omalleen, niin se toisaalla oleva onnellinen elämä haihtuu taivaan tuuliin. Aika vaikea uskoa, että ihminen on viisain otus maan päällä, välistä tuntuu, että tyhmin kaikista.
Mun mielestä siis hirveän paljon käy niin että mies pettää ja ottaa eron jo vain muutaman kk kestäneen sivusuhteen jälkeen eli todella nopeeta pistään eron vireille vanhasta akasta. Ja näitä tarinoita on lähipiirissä paljon! Että ei ne petturit mitään takaisin vonkaa ja anteeksi antoa anele tai odottele kauhulla että petetty vaimo ottaa eron. Ne äijät ottaa ja jättää perheensä ja "uhraa" omasuutensa, on siinä taloja tai lapsia tai ei, ei väliä millään. Uus muija vie ja mies vikisee.
Kuuleppa EIVOITAJUU kyllä talon ja omaisuuden takia ei kannata paskaan suhteeseen jäädä ja lasten takia uhrautua.Meillä yksi elämä ja joskus huomaa että ei rakasta enää kumppaniaan niin siihenkö pitäisi jäädä kitumaan,hä.
Asiat ei vaan ole noin simppeleitä. Jokaisella on myös "rakkaudelle" oma määritelmänsä.
"on siinä taloja tai lapsia tai ei, ei väliä millään. "
Usein intohimo vie. Monesti myös unohdetaan, että "kelpo rakkaus" sisältää aina myös vastuuntuntoa. Niin myös tilanteessa, kun rakastuu toiseen. Erosta huolimatta sen voi hoitaa monella tavoin, myös vastuuntuntoisesti.
Kuuleppa OGFRDS kyllä nää kyseiset eronneet on olleet perusonnellisia pariskuntia ja pitkään yhdessä eikä heillä ole ollut yhdelläkään paska suhde eikä paha olla toistensa kanssa. Sen verran pitkäaikaisista ystävistä on kyse, jotka olen tuntenut piiiitkäääään ja joiden kanssa on paljon aikaa vietetty ja oltu tekemisissä niin arkena kuin juhlana....jostain syystä vaan äijät on rakastuneet toiseen
"kyseiset eronneet on olleet perusonnellisia pariskuntia ja pitkään yhdessä eikä heillä ole ollut yhdelläkään paska suhde eikä paha olla toistensa kanssa"
Ihan aikuisten oikeasti hei! Perusonnellinen ihminen EI EROA. Se on jämpti näin.
Parisuhteessa voi jokainen puhua vain omasta puolestaan. Se, että ero tapahtuu, kertoo kuitenkin aina, että suhde on ollut vähintään toiselle osapuolelle "paska" (rumasti ilmaistu, mutta käytetään nyt sitä). Jokainen myös määrittelee "paskan" omalla tavallaan, eikä mikään tapa ole parempi tai huonompi kuin toisen määritelmä.
Niin, onko ollut suhde todella paska vaiko onko lähtevällä ollut paska olla jostain muusta syystä kuin siitä avioliitosta? Se puolisohan ensimmäisenä pistetään vaihtoon kun pahaan oloon haetaan parannusta...jollain se paranee, jollain ei, jollain se tulee vieläkin pahemmaksi kun uusi suhde päättyy eroon.
Älähän aliarvioi ihmisiä.
Kyllä ihmiset aivan järjestäin ovat erotessaan sitä mieltä, että suhde on karkeasti ilmaistuna "paska". Ihminen yleensä tietää mistä hänen pahaolonsa johtuu. Koska ihmisellä on myös kyky sopeutua vallitseviin olosuhteisiin, hän harvoin erotessaankaan tajuaa miten helpottavaa eron jälkeen on. Huono parisuhde vie tavattomasti energiaa.
Oletpa naivi ja elämää näkemätön
Kunnioituksesta ja rakkaudesta puolisoaan kohtaan ei käy vieraissa vaikka itsellä on kurja olo. Olisko näin? Niin toimii järkevät ihmiset. Sä väität, että superhyper onnelliset pariskunnat on sun tuttavapiirissä eronneet kun mies on löytänyt uuden. Onnellisille ihmisille ei tule ero edes mieleen. Sä näet ystävissäsi vain sen puolen minkä he ulospäin näyttää. Sä et elä heidän arkeaan. He kertoo sulle vain sen mitä haluavat. Ehkä et ole niin luotettava ystävä, että sulle voisi kertoa että nyt menee huonosti? Parisuhteessa on aina kaksi jotka siitä tekee hyvän tai huonon yhdessä.
Mielestäni kirjoittaja kirjoitti että PERUSONNELLISET pariskunnat, ei se tarkoita superhyper onnellisia pariskuntia. Ei kai sellaisia ole olemassakaan? Jokaisessa parisuhteessa kun on ongelmansa - myös perusonnellisilla - eikä se tee niistä pariskunnista onnettomia vaan ne on ihan onnellisia. Ja kyllä valitettavan moni tällaisista perusonnellisista perheista eroaa kun toinen lähtee uuden matkaan, vaikka sitä on vaikeeta vissiin monen myöntää kun pelkää ja ymmärtää että se voisi siis osua omallekin kohdalle!!
"valitettavan moni tällaisista perusonnellisista perheista eroaa kun toinen lähtee uuden matkaan"
Tuo on ilmiselvästi väärin ajateltu. Tai väärältä kantilta. Ihminen ei ole perusonnellinen, ei tavisonnellinen eikä muutakaan sellaista, jos hän lähtee toisen matkaan. Voihan hän tietysti ihan onnellinen olla muuten, muttei parisuhteessaan.
Ootko jättäjä vai jätetty vai täysin kokemusta vailla? Melkoista legenda, näissä asioissa pitää puhua kokemuksella eikä ajattelun pohjalta....näät se sinäkin vielä elämää
Jos käytetään nyt ilmaisua perusonnellinen pariskunta, on se mielestäni sellainen, jolla ei ole mitään perustavaa laatua olevaa ongelmaa. Ne kahinat on luokkaa, jos sinäkin veisit joskus sen roskiksen.
Perusonnellinen ei rakastu toiseen niin palavasti, että haluaa erota ja muuttaa uuden kanssa yhteen. Ihastumisia voi tulla, mutta se ei johda sen pitemmälle, korkeintaan eroottisiin uniin.
Sitten kun hyvä perusta puuttuu ja toinen alkaakin katsella naapurin puolelle, kunnioitukset ja rakkaudet eivät estä, sillä sellaisia hyveitä ei ole. Silloin naapurissa jo mennään teonkin puolelle eikä vain katsella.
Sivullinen ei voi varmaksi tietää, onko jotkut onnellisia pariskuntia vai ei. Toiset osaavat pitää aika hyvääkin teatteria.
"Sivullinen ei voi varmaksi tietää, onko jotkut onnellisia pariskuntia vai ei. Toiset osaavat pitää aika hyvääkin teatteria. "
Joo, eikä edes ole mitään teatteria. En itsekään laula asioitani ympäriinsä.
Ihmisen on helppoa olla uskollinen vaikeassakin elämäntilanteessa, mutta jossain se raja tulee vastaan. Kaikilla ei tietenkään tule, koska monet onnettomassa liitossa olevat eivät halua kanssakäymistä kenenkään kanssa.
Rahan ja lasten ja tottumuksen takia.Sentakia mun salarakas on vielä vaimonsa kanssa.nähty vuosia jokapäivä.OKSETTAVAA.
Ei sun ole pakko salasuhteilla jos miehen elämä oksettaa sua. Ihan oma valinta. Eikä sulla ole oikeutta arvostella edes hänen perhe-elämää koska sä et kuulu siihen. Sulla on vain hänen sanansa ja sä uskot sinisilmäisesti kaiken mitä äijä kertoo. Mahtavaa elämää!
Irtaudu siitä äijästä niin ei tarvitse kuvotuksessa elää miettimällä toisten elämää.
""Consuetudo quasi altera natura effici", sanoi muinoin filosofi Cicero"
Eli
"Tottumus on toinen luonto".
Joo, vain kokemuksesta voi puhua. Toisten parisuhteista ei voi kommentoida ja spekuloida, että kuinkahan on. Itsellä ensimmäinen liitto, jossa lapsi, kariutui kun en enää rakastanut puolisoani, joka petti ja teki muutakin.Toinen liitto on kestänyt kohta 30 v ja olemme olleet välillä erossakin, rakkaus puolisoon pysyy, vaikka vaikeita aikoja
on ollut. Pettämisestä sen verran, että kyllä pitkissä liitoissa välillä vilkuillaan toisia ja jopa ihastutaan ja petetään, mutta jos rakkautta liitossa on, suhde yleensä korjataan.
Avo- ja avioliitoissa mielestäni kahden ihmisen viihtyminen toisen seurassa on kaikkein tärkeintä. Avioliitto on muutakin kuin rakastuminen, se pitäisi tajuta ennenkuin alkaa perustamaan perhettä ja kerämään omaisuutta. Jos muuten parisuhteessa synkkaa niin pettämisestäkin pääsee yli, kokemusta on.
KOSKA OVAT MUKAVUUDENHALUISIA PASKOJA JA ELÄVÄT KAKSOISELÄMÄÄ.SITTEN MUKA LASTEN TAKIA UHRAUDUN JA VIIS OMASTA ELÄMÄSTÄ PASKAA.
Vietä sinä sitä omaa elämää, äläkä arvostelemuiden elämää. Vain omaan elämään voi vaikuttaa, ei muiden.
Juuri näin. Vaikka välillä vaikuttaa, etenkin tällä palstalla, että asia olisi juuri päin vastoin. Yritetään hampaita kiristellen saada muita elämään siten kuin itse haluaa. Sitten ollaan niin masentuneita ja vihaisia kun epäonnistutaan. Ja tietysti epäonnistutaan! Kun vain omaan elämään voi vaikuttaa ja sitä elää.
Jotkut ihmiset vain ovat uskollisia eivätkä voi tehdä toiselle jotakin niin kamalaa kuin pettäminen. Itse kuulun näihin. 2 liittoa takana ja vaikka ne petihommat jäivät kun suhde alkoi kuivua niin ei tullut mieleenikään suhteen jatkuessa mennä vieraaseen sänkyyn. Se ei vain sovi minulle. Toinen suhde oli kulissia 5 vuotta ja toinen vuoden. Vaikka meni huonosti, en edes katsellut miehiä sillä silmällä.
Yksinkertaista: koska jotkut eivät oikeuta väärien tekojen tekemistä sillä, mitä muut tekevät tai kuinka epätyydyttävää elämä jollakin hetkellä on. Jotkut eivät halua toimia arvojaan = itseään vastaan. Jos menee huonosti, on tyhmää yrittää korjata ongelma toisella ongelmalla. Asia kerrallaan.
"Jos menee huonosti, on tyhmää yrittää korjata ongelma toisella ongelmalla. "
Eihän tuo nyt noin mene.
Jos liitossa menee huonosti, ei uskottomuus tietystikään liittoa paikkaa eikä korjaa!Mutta se auttaa jaksamaan ja parantaa omaa mielialaa. Monet liitot ovat olemassa vain uskottomuuden "voimalla". Se auttaa kestämään parisuhdetta.
Jotkut ovat uskollisia, koska eivät halua satuttaa lähintä ihmistä niin pahasti, mitä pettäminen tuo tullessaan. He haluavat perhe-elämää ja yhdessä elämistä enemmän kuin sekoilua. He osaavat tehdä jotain omalle onnettomalle olotilalleen eikä vain syyttää toista. Se on aina niin paljon helpompaa löytää vika toisesta kuin itsestään. Myös vanhemmat näyttävät esimerkkiä.
Pääasia on olla uskollinen itselleen. Jos elämä on parisuhteessa onnetonta, kannattaa ainakin yrittää tehdä jotain sen eteen. Tai niin no. Kannattaako? Tuleeko siitä onnellisemmaksi? Ehkä tulee, ehkä ei. Tiukassa paikassa kuitenkin on kuitenkin vain kaksi vaihtoehtoa valittavana: jäädä onnettomaan liittoon tai erota. Itse suosittelen jälkimmäistä. Elämä on lyhyt. Toista ei voi pakottaa muuttumaan. Armollisuus toisille kuin itsellekin kannattaa myös aina.
Ap, millä tavoin olet onneton? Ihmettelet sitä, että jotkut pysyvät yhdessä, vaikka ovat onnettomia. Asialla on aina monia näkökantoja. Se mistä syystä on onneton ja kaiketi järkevä ihminen osaa myös ajatella, mikä on vaa´assa todella tärkeätä.
Ei todellakaan aina ole puolison syy, että on onneton, sillä monista asioista voi olla onneton ja sekin voi olla väliaikainen olotila, joten kyllä sentään pitää tilanteessa pystyä olemaan järkevä, ei lähteä pötkimään, kun se onni ei ehkä odota oven takana ja voi mennä paljon pahemmaksi.
Voi kun onnettomat varatut olisivatkin uskollisia kumppaneilleen. Mutta monet eivät ole. Sen saa kokea esim. suomi24-treffeillä. Varatut äijät lähestyvät viesteillään. Jotkut väittävät olevansa vapaita ja etsivänsä vakavaa suhdetta. Tuollaisen valehtelun pitäisi olla rikos. Tiedän eräänkin tamperelaisen johtajamiehen, joka on saalistanut naisia vuodesta toiseen suomi24-treffeillä ja ehkä muillakin foorumeilla. Oksettavaa ja alhaista. Vaimon pitäisi kyllä tietää asiasta. MInulla ei ole päivitettyä tietoa, mutta useana vuotena olen tuon samaisen hepun bongannut tuolta foorumilta.
EI voisi vähempää kiinnostaa, ovatko varatut onnellisia vai eivät, kunhan eivät tule sotkemaan muiden elämää vonkauksellaan.
Täsmälleen samaa mieltä. Monet naimisissa olevat ovat tosi outoja. He kuvittelevat, että voivat välillä tehdä retkiä sinkkujen maailman huijaten ja huoraten.
Minua mietityttää tämä onnettoman ja onnellisen päätteleminen.
Miksi on onneton ja mistä sitten olisi onnellinen, mitä näihin ajatellaan sisältyvän.
Ja miten näitä asioita voidaan käsitellä uskottomuutena tai uskollisuutena.
Ja minkä vuoksi onnettoman pitäisi olla uskoton, sekin vielä, kyllähän sitten onkin aihetta olla onneton rääppänä.
Varmaan samasta syystä miksi jotkut ovat uskottomia vaikka elämä on onnellista. Usein uskollisuus/uskottomuus ei liity mitenkään siihen tunteeko itsensä onnelliseksi vai ei. On paljon uskottomia, jotka kokevat itsensä onnelliseksi. Sekä paljon uskollisia, sama juttu, tuntevat itsensä onnelliseksi. Kuten myös on paljon uskollisia, jotka tuntevat itsensä onnelliseksi tai onnettomaksi. Kaikki riippuu täysin niistä syistä MIKSI ihminen kokee itsensä onnettomaksi tai onnelliseksi.
Parisuhteessa, niin kuin elämässä muutenkin, oireillaan eri tavoin, kun tarvitaan muutosta. Jos tuntee itsensä onnettomaksi nimenomaan parisuhteessaan, eikä puhuminen, mikään auta, niin uskottomuus on viimeinen keino johdattaa suhde joko eroon tai niin suureen muutokseen, että toinenkin tajuaa miten vakavasta asiasta on kysymys. Tosin usein, jos uskottomuus on viime hetken riuhtaisu/irtiotto, tai ihan rakastuminen toiseen, ei vaihtoehtoja juurikaan jää.