Appivanhemmat suosii vävyä ja sorsii miniää?

Vanhemmissa sukupolvissa on paljon tuota, että sorsitaan sukupuolen mukaan. Itse eivät välttämättä edes tajua sitä sorsimiseksi, ovat vaan tottuneet siihen, että sukupuolilla eri vastuut ja velvollisuudet.

Etkö sinä nyt ymmärrä, että tytär PÄÄSEE naimisiin ja poika JOUTUU. Siinä on se iso ero.
Vävylle pitää olla kiitollinen, että teki tyttärestä kunniallisen naisen.
Poika taas olisi ollut komea ilmestys poikamiehenäkin, nyt menee ihan hukkaan sen hiirulaisen rinnalla,

Kyllä näin valitettavasti on:(

KYllä miniöitäkin kohdellaan aivan eri tavalla.. Voin suoralta kädeltä sanoa, että anoppini oli jo valmiiksi muodostanut itsestäni ennakkoasenteita muutaman seikan tähden joista yksi on, että mieheni on nuorempi minua. Toinen, että en ole synnyttänyt "hänelle lastenlasta"... vaikuttavin syy on varmaan, että anoppi pitää kuopustaan lempipoitsunaan. Anoppi on myös katkonut lukuisasti siteitä lähisukulaisiinsa, eikä tule toimeen exänsäkään kanssa lainkaan, eikä kukaan mies ole huolinut häntä eron jälkeen.. ystävätkin ovat hämellä jaettu hyviin ja huonoihin joita voi ja saa kaikille haukkua.. Joten tiedän todellakin mitä minusta ajattelee. Näinollen ei olla missään tekemisissä.

Tällaisissa tapauksissa on aina muistettava, että anoppi joutuu olemaan itsensä kanssa koko elämänsä ajan. Muut sentään pystyvät lähtemään ja elämään elämäänsä ilman häntä.

Jopa oli pöhlö vastaus. Itsensä kanssa joutuu olemaan jokainen ihminen, kukaan ei voi ketään sitoa itseensä, vaan jokaisen luota voidaan lähteä ja jokainen voi loppupeleissä joutua olemaan vain ja ainoastaan itsensä kanssa. Hyvin moni joutuukin. Ei ole olemassa ihmistä, jota "ilman ei voitaisi elää."

Tämä on sitä paitsi erittäin terveellistä jokaisen oppia elämänsä aikana. Niin anopin, miniän kuin vävynkin ja jokaisen muunkin.