Hei te joilla on avioehto ja lapsia, miten olette huomioineet kotiin jäävälle osapuolelle aiheutuvat ansionmenetykset vaikutukset urakehitykseen?
Meillä lapsi suunnitteilla, avioehto avioerotilanteen varalle ja tämä mietityttää!
Meillä toisella isommat tulot, mutta pienempituloisen urakehitykselle työssä pysyminen olisi tärkeämpää.
Meillä lapsi suunnitteilla, avioehto avioerotilanteen varalle ja tämä mietityttää!
Meillä toisella isommat tulot, mutta pienempituloisen urakehitykselle työssä pysyminen olisi tärkeämpää.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Vaikka on avioehto niin senkin voi pitkän liiton myötä riitauttaa kohtuuttomana jos se koskee vaikka asuntoa jossa asutte. Se joka ei saa mitään erossa niin ei hänen myöskään tarvitse laittaa rahaa paljoakaan perheen yhteisiin menoihin kun ei siitä ole mitään hyötyä ja niin edelleen. Se puolisoista jolla on isommat tulot elättää perheensä ja avioehdon myöt saa pitää omaisuutensa ja se toinen joka ei saa mitään säästää rahansa makdollisen eron varalle niin helpottaa.
Tuo ei paljon vastaa meidän tilanteeseemme.
Meillä pienempipalkkainen on töissä alalla, jossa kilpailu on kovaa ja vain harvat pääsevät oman alan töihin. On vastavalmistunut ja onnistunut saamaan poikkeuksellisen hyvän, useamman vuoden mittaisen, määräaikaisen työn. Kotiin jääminen voisi merkittävästi heikentää tulevaisuuden urakehitystä.
Suurempipalkkainen on töissä vakituisesti alalla, jossa ei varsinaisesti edetä, mutta maksetaan kovaa palkkaa (ns. hyväpalkkainen ammattimies).
Jos rahaa ei tarvitsisi miettiä, olisi selvää, että vastavalmistunut panostaisi nyt uraansa. Mutta kun se tarkoittaisi sitä, että perhe joutuisi tulemaan toimeen noin 2000e pienemmällä rahamäärällä kuukaudessa.
Lastensaamisen lykkääminen ei taas ole mahdollista terveydellisistä syistä, joita en nyt tässä erittele.
SE kenellä on määräaikainen työsuhde ei kannata ainakaan lopullisesti jäädä kotiin. Jos rahallisesti pystytte järjestelemään niin lapsen saatuanne hoito järjestelyt siten että pystyt edes osittain olemaan työssäsi. Jos pitkäaikainen määräaikaisuus loppuu lapsen saantiin ja nainen ei edes aio tulla takaisin heti niin huonot alut se tekee tulevaisuuden suhteen saada uutta työtä . tämä vain näin työnantajan vinkkelistä.
Kannattaisi muistaa että lapsen saanti on normaali kuvio ja työelämässä kannattaa olla on sitten parisuhteessa avioehdolla tai sitten ei. Pitkäaikainen työstä poissaolo kun on käytännössä että sinulla ei ole enää ammattitaitoa jonka vuoksi sinut kannattaisi pitkän äitiysloman jälkeen palkata.
Pitkä äitysloma myös kertoo että aiot lähteä taas uudelle pitkälle äitiyslomalle kun uusi lapsi on tulossa. Työnantajalle tämmöinen ei ole kannattavaa.
Meillä on avioehto. Naimisissa olemme olleet vuodesta 2001. Olin 5v kotona kahden lapsemme syntymän jälkeen. Tein osa-aikaisesti pienipalkkaista työtä 7v. lasten ollessa pieniä.
Nyt olen muutaman vuoden tehnyt täyspäiväisesti töitä. Olessani äitiys/hoitovapaalla ja vähemmän töissä, mieheni on hoitanut asuntolainamme ymt maksut. Omistamne asunnon puoliksi.
Mahdollinen eläkkeeni tulee olemaan pienempi kotona vietettyjen vuosien ansiosta. Lainaa kodistamme on enää vähän jäljellä. Mahdollisen eron sattuessa, voisin ostaa itselleni ja lapsilleni ihan kivan kodin. Päästyäni pienelle eläkkeelle, en koe tarvitsevani isoa perheasuntoa, vaan muuttaisimme pienempään.
Kannattaa pitää huoli, ettei kaikki omaisuus ole vain sen paremmin tienaavan nimissä.
Lasten "tekemistä" on turha lykätä, kaikkia ei sillä onnella siunata.
On hyvä puhua ja sopia asioista etukäteen.
Ok. Kiitos esimerkistä. Meilläkin asunto on yhteinen ja jos päädymme siihen, että suurempipalkkainen jää kotiin, hän hoitaa maksut.
Vaikeapi arvioitava asia on ne kotiinjäämisen kertautuvat vaikutukset pienempipalkkaiselle.
SuurempiPALKKAinen jää kotiin ja hoitaa maksut? Lienee kyse pääomatuloista? Vai säästääkö hän palkastaan ennen kotiinjäämistään ne kotivuosien lyhennykset ym. maksut? Ei liene realistista. PALKKAAhan ei saa kotivuosilta/kuukausilta eikä päivärahoilla/kotidoidon tuella makseta ainakaan lyhennyksiä.
Avioehto ei poista lasten (rintaperillisten) lakiosaa. Perilliset saavat aina lakiosansa. Perillisen voi tehdä perintökelvottomaksi jos tämä erityisellä tavalla loukkaa perittävää.
Avioehto ensisijaisesti on aviopuolisoiden välinen sopimus varallisuudesta avioeron tai kuoleman varalta. Avioehto rajaa lesken määräämisoikeutta tiettyyn varallisuuteen esim. puolison edellisen avioliiton kautta saatuun tai muutoin perittyyn tai saatuun varallisuuteen.
Avioehdolla ei voi poistaa perillisten oikeutta lakiosaan.
Monilla on aivan vääriä käsityksiä avioehdosta, perimisoikeudesta ja testamentista.
Avioehto on hyvä ratkaisu, se voi selvittää monia ongelmia riidoitta. Myös testamentti on hyvä ratkaisu samasta sysytä.
Miten tämä nyt liittyy aloitukseen? Kyse ei ollut perillisistä, vaan lapsen saannin ja kotiinjäännin vaikutuksesta avioliiton osapuolten tuloihin urakehitykseen kotonaolon aikana ja sen jälkeen.
Ja sen oikeudenmukaiseen huomioimiseen.
Avioehdollahan vaikutetaan vain siihen, miten omaisuus jaetaan jos se joudutaan jakamaan avioeron tai kuoleman takia. Kyse on siis siitä että jos toinen antaa suuremman panoksen kodin töissä mutta ansaitseee vähemmän, hänen omaisuutensa pitäisi silti karttua yhtä paljon kuin enemmän ansaitsevan. Pitää siis katsoa että arvokkaat asiat kuten autot, veneet, kesämökit yms. eivät mene vain toisen nimiin vaikka hän olisikin ne itse ostanut.
Yleensähän avioehto tarkoittaa sitä että kumpikin saa pitää oman omaisuutensa. Jos omaisuus on tasaisesti molempien nimissä, ei avioehto sorsi kumpaakaan. Kyse ei siis ole tuloista vaan omaisuudesta. Esim. asunto tai kesämökki voi hyvin olla molempien 50-50 vaikka toinen olisikin maksanut pääosan lyhennyksistä.
Me ratkaisimme ongelman jakamalla perhevapaat: ensin minä olin äitiys vanhempainvapaalla, sitten mies vanhempainvapaalla (joka siis jaettiin) isyysvapaalla 1kk hoitovapaalla. Kummallekaan ei tullut kohtuutonta poissaoloa työstä.
Eräässä tuttavaperheessä nainen on jäänyt useammaksi vuodeksi kotiin, lapsia kolme, tehnyt uraa ennen lapsia ja pyrkii jatkamaan tauon jälkeen. Mies on maksanut hänelle eläkevakuutusta korvaukseksi kotivuosista - jotka taas mahdollistaneet miehen keskittymisen yritykseensä.
Riippuu varmasti aina ihan tilanteesta, miten parhaten voi ottaa huomioon perhevapaiden aiheuttamat haitat. Avioehdon säätäminen saattaa toimia, vaikka siitä on "iloa" vain liiton päättyessä. Ja kaikkia haittoja ei mitenkään voi hyvittää, ne kuuluvat asiaan lapsia hankkiessa - mutta voiko haittoja lieventää jakamalla? Jos taloudellisesti kestätte edes muutaman kuukauden miehen perhevapaata, se on kuitenkin muutama kuukausi työelämää enemmän sinulle. Ja kannattaa laskea kelan laskureilla ne vanhempainvapaa- ja isyysrahat. Isommasta palkasta myös korvaus on isompi.
Minusta lähtökohta on se, että molemmilla on avioliitossa sama elintaso tulotasosta riippumatta. Avioehdolla pitäisi turvata ennen avioliittoa ollut tai sen aikana esim. perintönä tullut omaisuus. Ei niin, että varakkaampi kerryttää omaisuuttaan avioliiton aikana itselleen enemmän kuin puolisolleen. Muuten luulisi avoliitonkin riittävän.
Jos urakehitys on noin tärkeä asia, kannattanee pitää vain äitiysloma eikä jäädä hoitovapaalle vuosikausiksi. Jos taas eläke mietityttää, niin muistin virkistykseksi: Noin 40.000€:n vuosiansioista kuukausieläkettä kertyy noin 50€/vuosi syntymävuodesta ja elinaikakertoimesta riippuen. (Eli 40 vuotta töitä, bruttoeläke noin 2000€.) Jos vanhuuden talous siihen kaatuu, niin kannattaa alkaa kiireesti nuukaksi, säästää ja sijoittaa. Tai olla tekemättä lapsia.
Ohho! Jopas on lapsen tekeminen mennyt laskelmoinnin puolelle. Kannattaisi ehkä jättää muksu tekemättä jos on noin kovasti rahan-ahne ihminen.
Laskelmointia? Mitä sulla on realismia vastaan? On hyvä keskustella tulevista asioista sikäli kuin se on mahdollista. Kyllä niitä yllätyksiä aina tulee, ei kaikkeen voi varautua.
Kun vauva syntyy. olette molemmat kotona. Kun äidin kunto töihin menon sallii, palkaatte lastenhoitajan ja kas kumpikaan ei kärsi yhtään vauvasta ja tulee lapsikin hoidettua kun ei tarvitse rahasta tapella.
Jyvittäkää kustannukset samalla tapaa kuin muutkin päivittäiset kulut.
Avioehtohan tehdään yleensä sen vuoksi, että toisella puolisolla on huomattavasti enemmän ennen parisuhdetta hankittua varallisuutta ja tämä varakkaampi ei halua antaa puolisolleen omistusoikeutta tähän omaisuuteen.
Eikös se avioliiton aikana hankittu omaisuus ole yleensä yhteistä, joten eihän tuo avioehto vaikuta millään tavalla lasten hankintaan.
Siis tämä on niin sairas aloitus kuin olla ja voi. Jos noin tarkkaa on, että on pitänyt avioehto tehdä myös avioliiton aikana tulevaan omaisuuteen, niin
a) ette tee lapsia ollenkaan
b) kumpikin on kotona yhtä monta päivää ja kumpikin menee töihin takaisin samaan aikaan joten kustannusvaikutus on molemmille periaatteessa sama. Lapsi viedään vieraille hoitoon. Ja jos sitten illalla pitää tapella kumpi vauvaa joutuu hoitamaan enemmän, niin ei muuta kuin vauva illaksikin vieraille hoitoon, saatte nukkua yöunetkin, ei vauva häiritse elämäänne.
Sama kotitöitten kanssa, ei muuta kuin siivooja ja kokki palkkalistoille, ei tartte tapella kotitöistäkään.
Yllätyksiä tosiaan tulee ja ne tulee yleensä just siihen kohtaan, mihin ei saisi tulla. Urakehitys... hoh hoijaa. Ei pidä hankkia lapsia ollenkaan, koska lapset aina haittaa urakehitystä. Ja lapset vielä vie sitä rahaa, jota siitä urakehityksestä mahdollisesti on tarkoitus hyötyä.