Olen pettynyt ystäväni käytökseen. En koe enää juurikaan tarvetta olla hänen seurassaan. Tosiasiahan on, että jokainen voi valita seuransa ja itse teen niin. Ystäväni on jo pitkään tehnyt muutosta itsensä kanssa. Hän kokee tarpeelliseksi muuttua liian kiltistä enemmän itseään huomioivaksi. Minustakin (vaikkei sitä minulta kysyttäisikään) tuo on hyvä suunta ja olen kannustanut häntä siihen muutokseen. Nyt kun taas pitkästä aikaa tapasimme, huomasin hänen käytöksessään piirteitä, jotka eivät olleet minusta kovin sosiaalisia. Olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että ihmisen pitää olla oma itsensä. Jos tuo tarkoittaa kuitenkin sitä, että käytöksestä tulee töykeää ja omalaatuista, niin se tarkoittaa myös helposti sitä, että ystävät vähenevät. Niin se vain käytännössä ikävä kyllä menee.
En minä esimerkiksi viitsi kuunnella autossani valitusta, että musiikki pitää laittaa pois tai määräystä kanavan vaihtamisesta, jos ohjelma ei sovi hänen maailmankatsomukseensa. Tai jos hän käskee apukuskin paikalla olijaa laittamaan auton lämmitystä suuremmalle, koska hänellä itsellään on kylmä. Tällöin hän ei ota huomioon sitä, että yleensä kuski pitkillä matkoilla tarvitsee viileän lämpötilan, ettei nukahda. Tämäntyyppisiä, sinällään pieniä asioita, mutta kuitenkin sellaisia, jotka vaikuttavat niihin yhteisiin hetkiin. Se, että hänellä on omanlainen näkemyksensä asioista, on hyvä, mutta ei tarkoita sitä, että muiden tarvitsisi toimia hänen käskyjensä mukaan.
Ihmiselle olisi lisääntyvästä itsekkyydestä huolimatta hyvä ymmärtää, että tietyssä tilanteessa tietynlainen käytös nyt ei vain sovi. En myöskään halua viettää aikaani ihmisen kanssa, joka ei halua koskaan mennä mihinkään syömään tai edes kahville, (koska kaikki on niin kallista)kun liikutaan kaupungilla. Ehkä tämä ihminen ei ole ymmärtänyt sosiaalisen herkkyyden ja tilannetajun merkitystä omalle elämälleen. Ymmärrän kuitenkin paljon hänen ratkaisujaan ja ymmärrän senkin, jos hän haluaa käyttää rahansa johonkin muuhun, kuin kahviin tai valmiiseen ruokaan. On kuitenkin aika tympeää nähdä pari kertaa vuodessa ja maksaa toisen ruoka, jos haluaa yhdessä syömään. Toki myös eväsretkelle voi mennä ja niin olemme joskus tehneetkin.
Iso asia tietysti on, jos ystäväni voi paremmin, kun ottaa itsensä huomioon enemmän. Itsensä huomioon ottamisen ei tarvitse kuitenkaan olla tökeröä käytöstä ja ihmisen täytyy kuitenkin joissakin tilanteissa tehdä kompromisseja halujensa ja tarpeidensa suhteen. Jos haluaa kunnioittaa itseään, on hyvä olla suora, mutta kohtelias ja pitää omista rajoistaan kiinni. Töykeä ja omalaatyuinen käytös kuitenkin on rasittavaa ja tekee sen, ettei sellaisen ihmisen seurassa enää viihdy. Ystävyys kuihtuu ja hiljenee, vaikkei mitään vihaa toista kohtaan olisikaan. Näin se nyt on.
En minä esimerkiksi viitsi kuunnella autossani valitusta, että musiikki pitää laittaa pois tai määräystä kanavan vaihtamisesta, jos ohjelma ei sovi hänen maailmankatsomukseensa. Tai jos hän käskee apukuskin paikalla olijaa laittamaan auton lämmitystä suuremmalle, koska hänellä itsellään on kylmä. Tällöin hän ei ota huomioon sitä, että yleensä kuski pitkillä matkoilla tarvitsee viileän lämpötilan, ettei nukahda. Tämäntyyppisiä, sinällään pieniä asioita, mutta kuitenkin sellaisia, jotka vaikuttavat niihin yhteisiin hetkiin. Se, että hänellä on omanlainen näkemyksensä asioista, on hyvä, mutta ei tarkoita sitä, että muiden tarvitsisi toimia hänen käskyjensä mukaan.
Ihmiselle olisi lisääntyvästä itsekkyydestä huolimatta hyvä ymmärtää, että tietyssä tilanteessa tietynlainen käytös nyt ei vain sovi. En myöskään halua viettää aikaani ihmisen kanssa, joka ei halua koskaan mennä mihinkään syömään tai edes kahville, (koska kaikki on niin kallista)kun liikutaan kaupungilla. Ehkä tämä ihminen ei ole ymmärtänyt sosiaalisen herkkyyden ja tilannetajun merkitystä omalle elämälleen. Ymmärrän kuitenkin paljon hänen ratkaisujaan ja ymmärrän senkin, jos hän haluaa käyttää rahansa johonkin muuhun, kuin kahviin tai valmiiseen ruokaan. On kuitenkin aika tympeää nähdä pari kertaa vuodessa ja maksaa toisen ruoka, jos haluaa yhdessä syömään. Toki myös eväsretkelle voi mennä ja niin olemme joskus tehneetkin.
Iso asia tietysti on, jos ystäväni voi paremmin, kun ottaa itsensä huomioon enemmän. Itsensä huomioon ottamisen ei tarvitse kuitenkaan olla tökeröä käytöstä ja ihmisen täytyy kuitenkin joissakin tilanteissa tehdä kompromisseja halujensa ja tarpeidensa suhteen. Jos haluaa kunnioittaa itseään, on hyvä olla suora, mutta kohtelias ja pitää omista rajoistaan kiinni. Töykeä ja omalaatyuinen käytös kuitenkin on rasittavaa ja tekee sen, ettei sellaisen ihmisen seurassa enää viihdy. Ystävyys kuihtuu ja hiljenee, vaikkei mitään vihaa toista kohtaan olisikaan. Näin se nyt on.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Noitahan on, töykeitä minä ihmisiä. Itse välillä olén töykeälle töykeä takaisin tai muuten vaan koitan välttää sellaisen seuraa. He vaan eivät omaa töykeyttään koskaan huomaa.
Mun ystäväni, joka oli ennen aivan liian kiltti ja auttavainen, muuttui myös itsekkääksi törkimykseksi. Luulen, että se oli jonkinlainen vastareaktio sille, kun aikaisemmin tunsi, että oli kaikessa se joustava osapuoli.
Ajattelin katsella, josko tuo jää vain väliaikaiseksi kehitysvaiheeksi hällä ja oppii olemaan sopivasti itsekäs, vaan ei törkeän itsekäs.
Varmaan viisasta olla kuulolla. Voihan se käytös tosiaan muuttua paremmaksi pikkuhiljaa. Minäkin luulen, että kyseessä on juuri tuollainen vastareaktio siihen liialliseen kiltteyteen ja juuri se, ettei oikein vain osaa käyttäytyä hyvin, koska tuntee vapauden ja suuren tarpeen olla itsekäs. Minua kuitenkin inhottaa niin paljon moinen käytös, että en viitsi katsella. Itse kuitenkin täytyy niissä tilanteissa vaivautua huomauttamaan ja sanomaan, kuin lapselle, aikuiselle ihmiselle. Olisihan tuota muutakin tekemistä.
Kuuleppa elämänhallintaa, mikäs oikeus sinulla on päättää että autossa on niin viileää että toinen palelee? :D Mietipä toiselta kantilta asioita, taitaa olla niin että kun et enää voi kävellä toisen ylitse, sinua harmittaa. Olet tottunut siihen.
Joskus käy niin että liian kiltti väärällä tavalla kiltti ihminen on täynnä vihaa. Ja päättää antaa sen näkyä ja kuulua. Kuuluu prosessiin. Mutta ei ole tietystikään aina se paras tapa kanavoida sitä muihin ihmisiin. Pitäis löytyy joku parempi tapa kanavoida vihaansa. Vihahan on tunne siinä missä muutkin eikä mitenkään poissuljettava ja väärä. Hän tarvitsisi terapiaa missä purkaa pahaa oloaan. Niinhän siinä käy että ihmiset ympärillä kaikkoavat.
Itse olen tiedostanut asian lukemalla aihetta koskevaa kirjallisuutta.
Olen monestikin vihainen ja tekisi mieli vetää lättyyn jokaista....kostaa muille.
Vaan se ei ole vaihtoehto. Olen tietoisesti valinnut olla hyvä ihminen kiltti ihminen hyvällä tavalla. Eli en ole kiltti uhrautuvalla tavalla. Olen oppinut vetämään rajoja. Voin sanoa ei,jos en halua jotain satuttavaa ihmistä elämääni tai en koe haluavani tehdä jotain asiaa perustuen ihan omaan järkeen. Se ei tarkoita riitelyä.
Ystäväsi on mennyt ojasta allikkoon.