Omaisuuden ositus menossa, jossa on nimetty pesänjakaja.Puolisolla lakimies asiamiehenä.Yhteinen omaisuus on myyty.Omaisuus tulisi jakaa tasan, mutta ei päästä sopimukseen kun puoliso vaatii otettavaksi huomioon omia velkojaan.Hän yhä ilmoittaa ottaneensa ja käyttäneensä velkasummia kodin hankintoihin, mikä ei pidä paikkaansa.Olen kaikkeen laskuun, hankintaan yms. antanut ja maksanut puolet aina avioeron vireilletulopäivään asti.Lisäksi puoliso ilmoittanut ottaneensa tuhansien eurojen suuruisen velkasumman omalta vanhemmaltaan.Tästä velan ottamisesta/saamisesta ei ole näyttää mitään kuittia koska saanut summan kuulemma käteisenä.Velan maksusta on näyttää kuitti, velka on maksettu kokonaisuudessaan heti asunnon myynnin jälkeen.Yritetäänköhän tässä pimittää?
Minun mielestä puolison itsensä tekemät velat ovat yksin hänen.Olen kaikesta puolet jo maksanut ja hän ei ole hankkinut/maksanut mitään koskaan yksin niin että olisin jostain jaollisesti vastuussa tässä.Olenko oikeassa? Onko kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta? Entä onko otettu jaossa huomioon velka,josta ei ole muuta näyttää kuin suullinen tieto?
Minun mielestä puolison itsensä tekemät velat ovat yksin hänen.Olen kaikesta puolet jo maksanut ja hän ei ole hankkinut/maksanut mitään koskaan yksin niin että olisin jostain jaollisesti vastuussa tässä.Olenko oikeassa? Onko kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta? Entä onko otettu jaossa huomioon velka,josta ei ole muuta näyttää kuin suullinen tieto?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kandee ottaa oma lakimies mut kyllähän se niin on että jos ei oo avioehtoo niin kaikki pannaan puoliks: omaisuus lasketaan yhteen ja ne velatkin lasketaan siihen ositukseen mukaan
Tässä sitä tulee esiin hyvin se, että raha ja rakkaus on pidettävä erillään. Jos on isoista summista kyse, silloin ehkä lakiapua, mutta jos pienet summat kyseessä ja silloinkin voidaan puhua parista kymppitonnista, ei todellakaan kannata, vaan todella jakaa kahtia, maksaa ensin velat pois ja sitten loput puoliksi.
Lakimiesten touhut ovat niin kalliita, että se syövät kaiken lopun.
Parempi sopia asia, vaikka kirvelee. Täytyy sanoa, että oppia ikä kaikki.
Kun olette olleet aviossa ja mitään avioehtoa ei ole ollut, silloin puolitetaan, mutta epäselvä on tuo vanhempien antama summa, kun kuitit puuttuu, eipä ole näyttöä.
Olen itse omalle lapselle antanut myös jonkin verran varoja ja tarvikkeita talon rakentamiseen ja eipä niitä eron tullessa mitenkään huomioitu, eli sinne meni ja turha alkaa siitä edes puhumaan kun kuitteja ei ole.
Onneksi sentään siirretty omaisuuttamme lapsen nimiin, olisi mennyt sekin jakoon.
Toki viisastuimme paljon asian myötä.
Puolison velat ovat hänen, joo-o, mutta silti ne aina vähentävät hänen omaisuutensa arvoa, se on selvää.
Omaisuutta ei jaeta tasan, vaan tehdään osituslaskelma, jossa molempien brutto-omaisuudesta vähennetään velat - näin saadaan netto-omaisuus. Netto-omaisuus laitetaan tasan, siten että enemmän netto-omaisuutta omistava maksaa tasinkoa.
"Minun mielestä puolison itsensä tekemät velat ovat yksin hänen"
Tottakai, ja ne vähennetään hänen omaisuutensa arvosta. Avioliitossa niin omaisuus kuin velatkin kuuluuvat sille kenen nimissä ne on. Juuri kuten tuossa edellä kirjoitettiin, ensin lasketaan, vasta netto-omaisuus puolitetaan.
Siksi toiseksi mekkk nimimerkki kirjoitti toisessa ositusaiheisessa ketjussa, että vähemmällä pääsee, ja riidoitta kun jakaa omaisuutensa siten kenen se on. Avio-oikeutta toisen omaisuuteen ei ole mikään pakko käyttää. On täysin turha alkaa tuhlata omaisuutta pesänjakajaan.