Tutustuin mieheeni ensimmäisen kerran ollessani 15-vuotias, mieheni oli silloin 27-vuotias. Meistä tuli ystäviä, vaikka ihastusta oli ilmassa myös puolin että toisin. :)
Ystävyys syveni rakkaudeksi minun ollessa 18v ja mieheni 30v, jolloin meidän parisuhde myös alkoi.
Vuoden seurustelun jälkeen avoliitto.
Esikoistamme aloin odottamaan 21-vuotiaana ja kun olin 5kk raskaana, mentiin naimisiin. Ensimmäisen kerran meistä molemmista tuli vanhempia 22v ja 34v, kuopuksen syntyessä oltiin 25v ja 37v.
Olen joskus ihmetellyt ihmisten kielteistä suhtautumista suhteeseemme. Okei, olin todella nuori kun tavattiin ekan kerran ja mä tein silti aloitteen, miehenikään ei kyllä ollu silloin mikään ikäloppu.. Sitten vaikka olin täys-ikäinen kun suhteemme alkoi, silti välillä hyvin useiltakin ihmisiltä tuli motkotusta ja jopa törkeetä haukkumistakin! Eli periaatteessa täys-ikäisenäkään ei sais elää elämäänsä just niinku tahtoo, omalle itselleen parhaiten sopivalla tavalla... Mä en oo koskaan osannut nähdä 10-12v ikäeroja pahana, koska eihän vanhempi osapuoli tuolla ikäerolla pysty olemaan edes nuoremman isä tai äiti!!! niin ei se sillon mikään iso ikäero ole, mua on myös monesti vituttanut kun on sanottu että nyt mulla ei tähän parisuhteeseen olisi oikeutta mutta myöhemmin kyllä... Mä oon aina tottunut elämään niin kuin itse oon halunnut, eikä mun mielestä kellään parisuhteen ulkopuolisella ihmisellä ole oikeutta sanoa ketkä saa rakastaa toisiaan ja ketkä ei ! Jos jotain rakastaa, niin sitä sitten rakastaa, jos ei niin ei, tunteita ei voi ohjailla, niitä joko tulee tai on tulematta, yksinkertaista. Persoonana olen myös sellainen, että oon aina halunnut sitoutua nuorena ja perustaa perheen myös nuorena, vanhemman miehen kanssa tämäkin asia onnistui loistavasti koska halut kohtasivat, harvempi sälli haluaa perustaa perhettä 18-25vuotiaana... Sitten tämä mies on myös mun sielunkumppani, meillä on hyvin samanlaiset rankat taustat, mies on käyttänyt huumeita ja ollut rikollinen, äiti alkoholisti. Mun isä on entinen alkoholisti, äiti hylännyt mut 7-vuotiaana, mut on huostaanotettu 9v, mua on kiusattu, ystävä kuollut huumeiden yliannostukseen, nykyään kuitenkin isän kanssa todella lämpimissä väleissä ja olen saanut ihanan äitipuolen ja tätä kautta myös pikkuveljen elämääni. On hyvin törkeää ja vastenmielistä väittää että mies ois voinu houkutella mut helposti käyttämään huumeita ja rikoksen tielle, joillekin varmasti käy näin, mutta eipäs käynyt mulle koska oon vahvaluonteinen ja itsepäinen ja sen verran älykäs, aina tiennyt että tuolle tielle en lähtis mistään hinnasta kun seurannu alkkis isän elämää ja ystävän koukussa olemista huumeisiin, se oli huonoa elämää se ! Eli vaikka on nuori, voi olla sen verran vahvaluonteinen ja itsepäinen ihminen ettei ole altis muiden luomille houkutuksille vaan kulkee just sitä omaa polkuaan... Ne jotka myös väittää että meidänlaisista ei voisi tulla parhaita mahdollisia vanhempia koska meillä on ollu rankemmat taustat, voi suksia kuuseen, me ei mitään huonoja geenejä siirretä eteenpäin koska paljon ollaan molemmat oltu lapsuudessa myös olosuhteiden uhreja, mihin ei olla voitu tietenkään sillon hirveesti vaikuttaa ja se että me ollaan saatu kokea syvää henkistä tuskaa lapsuutemme ja myös omien virheidemme takia, on opettanut meille sen mitä ei todellakaan haluta siirtää lapsillemme eteenpäin ! Halutaan että lapsemme saa elää pitkän, onnellisen ja mahdollisimman terveen elämän, niin kuin jokaiset lapsiaan rakastavat vanhemmat toivoo..... Rakkauden löytyminen ei myöskään katso aikaa tai paikkaa, et tiedä milloin törmäät siihen oikeaan ja sellaisetkin liitot voi toimia, missä parisuhde alkaa kun toinen osapuoli on toista huomattavasti nuorempi, ihmisten kypsyyksissä on eroja.
Se että jotkut ihmiset haukkuu mun miestä pedariksi ja luuseriksi, minua lutkaksi ja mielenvikaiseksi, kertoo enemmän heistä, ei tarvitse olla samaa mieltä ja elää niin kuin joku toinen jos sellainen tyyli ei itselle sovi, mutta yrittää silti ymmärtää erilaisuutta. Emmekä mitenkään ansaitse noita haukkuja, mun ja miehen välillä EI käynyt seksuaalista kanssakäymistä ennen kun olin 18v, jokaisella on myös omat sairaudet ja vaivat - joillakin se on päihderiippuvuus ja monien muidenkin sairauksien syntymiseen voi vaikuttaa itse elintavoillaan, se että jos rakastuu ei kyllä tee myöskään kenestäkään lutkaa ja iällä ei oo tämän asian kanssa mitään tekemistä ja mielenvikaista ei ole ihastua/rakastua huomattavasti vanhempaan tai nuorempaan ihmiseen, emme ole tehneet mitään rikollista tai väärää. En usko että tämä erilaisuuden paheksuminen ja pilkkaaminen tulee ikinä poistumaan täysin maailmasta, jotkut ihmiset saa nimittäin nautintonsa ilkeilystä!
Ystävyys syveni rakkaudeksi minun ollessa 18v ja mieheni 30v, jolloin meidän parisuhde myös alkoi.
Vuoden seurustelun jälkeen avoliitto.
Esikoistamme aloin odottamaan 21-vuotiaana ja kun olin 5kk raskaana, mentiin naimisiin. Ensimmäisen kerran meistä molemmista tuli vanhempia 22v ja 34v, kuopuksen syntyessä oltiin 25v ja 37v.
Olen joskus ihmetellyt ihmisten kielteistä suhtautumista suhteeseemme. Okei, olin todella nuori kun tavattiin ekan kerran ja mä tein silti aloitteen, miehenikään ei kyllä ollu silloin mikään ikäloppu.. Sitten vaikka olin täys-ikäinen kun suhteemme alkoi, silti välillä hyvin useiltakin ihmisiltä tuli motkotusta ja jopa törkeetä haukkumistakin! Eli periaatteessa täys-ikäisenäkään ei sais elää elämäänsä just niinku tahtoo, omalle itselleen parhaiten sopivalla tavalla... Mä en oo koskaan osannut nähdä 10-12v ikäeroja pahana, koska eihän vanhempi osapuoli tuolla ikäerolla pysty olemaan edes nuoremman isä tai äiti!!! niin ei se sillon mikään iso ikäero ole, mua on myös monesti vituttanut kun on sanottu että nyt mulla ei tähän parisuhteeseen olisi oikeutta mutta myöhemmin kyllä... Mä oon aina tottunut elämään niin kuin itse oon halunnut, eikä mun mielestä kellään parisuhteen ulkopuolisella ihmisellä ole oikeutta sanoa ketkä saa rakastaa toisiaan ja ketkä ei ! Jos jotain rakastaa, niin sitä sitten rakastaa, jos ei niin ei, tunteita ei voi ohjailla, niitä joko tulee tai on tulematta, yksinkertaista. Persoonana olen myös sellainen, että oon aina halunnut sitoutua nuorena ja perustaa perheen myös nuorena, vanhemman miehen kanssa tämäkin asia onnistui loistavasti koska halut kohtasivat, harvempi sälli haluaa perustaa perhettä 18-25vuotiaana... Sitten tämä mies on myös mun sielunkumppani, meillä on hyvin samanlaiset rankat taustat, mies on käyttänyt huumeita ja ollut rikollinen, äiti alkoholisti. Mun isä on entinen alkoholisti, äiti hylännyt mut 7-vuotiaana, mut on huostaanotettu 9v, mua on kiusattu, ystävä kuollut huumeiden yliannostukseen, nykyään kuitenkin isän kanssa todella lämpimissä väleissä ja olen saanut ihanan äitipuolen ja tätä kautta myös pikkuveljen elämääni. On hyvin törkeää ja vastenmielistä väittää että mies ois voinu houkutella mut helposti käyttämään huumeita ja rikoksen tielle, joillekin varmasti käy näin, mutta eipäs käynyt mulle koska oon vahvaluonteinen ja itsepäinen ja sen verran älykäs, aina tiennyt että tuolle tielle en lähtis mistään hinnasta kun seurannu alkkis isän elämää ja ystävän koukussa olemista huumeisiin, se oli huonoa elämää se ! Eli vaikka on nuori, voi olla sen verran vahvaluonteinen ja itsepäinen ihminen ettei ole altis muiden luomille houkutuksille vaan kulkee just sitä omaa polkuaan... Ne jotka myös väittää että meidänlaisista ei voisi tulla parhaita mahdollisia vanhempia koska meillä on ollu rankemmat taustat, voi suksia kuuseen, me ei mitään huonoja geenejä siirretä eteenpäin koska paljon ollaan molemmat oltu lapsuudessa myös olosuhteiden uhreja, mihin ei olla voitu tietenkään sillon hirveesti vaikuttaa ja se että me ollaan saatu kokea syvää henkistä tuskaa lapsuutemme ja myös omien virheidemme takia, on opettanut meille sen mitä ei todellakaan haluta siirtää lapsillemme eteenpäin ! Halutaan että lapsemme saa elää pitkän, onnellisen ja mahdollisimman terveen elämän, niin kuin jokaiset lapsiaan rakastavat vanhemmat toivoo..... Rakkauden löytyminen ei myöskään katso aikaa tai paikkaa, et tiedä milloin törmäät siihen oikeaan ja sellaisetkin liitot voi toimia, missä parisuhde alkaa kun toinen osapuoli on toista huomattavasti nuorempi, ihmisten kypsyyksissä on eroja.
Se että jotkut ihmiset haukkuu mun miestä pedariksi ja luuseriksi, minua lutkaksi ja mielenvikaiseksi, kertoo enemmän heistä, ei tarvitse olla samaa mieltä ja elää niin kuin joku toinen jos sellainen tyyli ei itselle sovi, mutta yrittää silti ymmärtää erilaisuutta. Emmekä mitenkään ansaitse noita haukkuja, mun ja miehen välillä EI käynyt seksuaalista kanssakäymistä ennen kun olin 18v, jokaisella on myös omat sairaudet ja vaivat - joillakin se on päihderiippuvuus ja monien muidenkin sairauksien syntymiseen voi vaikuttaa itse elintavoillaan, se että jos rakastuu ei kyllä tee myöskään kenestäkään lutkaa ja iällä ei oo tämän asian kanssa mitään tekemistä ja mielenvikaista ei ole ihastua/rakastua huomattavasti vanhempaan tai nuorempaan ihmiseen, emme ole tehneet mitään rikollista tai väärää. En usko että tämä erilaisuuden paheksuminen ja pilkkaaminen tulee ikinä poistumaan täysin maailmasta, jotkut ihmiset saa nimittäin nautintonsa ilkeilystä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja taas. Lopeta ny jo tämän saman tarinan trollailu täällä, ei jaksa edes provoutua enää.
Omahan on elämäsi. Olet onnellinen niin muiden mielipiteiden ei pitäisi merkitä yhtään mitään.