Hei.
Olen 26v mies, ja nainen asuu eri paikkakunnalla kuin minä. Olemme tunteet toisemme vasta kuukauden, ja nainen on ihan rakastunut minuun tässä vaiheessa. Itse en tunne, ainakaan vielä, samoin. Molempia alkoi ahdistaa tilanne, joten päätin itse tehdä ratkaisun asiaan. Kerroin, et otetaan etäisyyttä, jotta saadaan tilanne rauhoitettua, ja voin miettiä omia tunteitani rauhassa. Saan omaa aikaa ja tilaa miettiä "suhdettamme". Koin et tarvitsin tätä juuri nyt. Tykkään hänestä paljon.
Teinkö oikein/väärin? Onko tähän muuta ratkaisua? Olemme nyt muutaman päivän ainakin ilman yhteydenpitoa, joten saa nähä, mitä tulen tuntemaan tänä aikana.
Olen 26v mies, ja nainen asuu eri paikkakunnalla kuin minä. Olemme tunteet toisemme vasta kuukauden, ja nainen on ihan rakastunut minuun tässä vaiheessa. Itse en tunne, ainakaan vielä, samoin. Molempia alkoi ahdistaa tilanne, joten päätin itse tehdä ratkaisun asiaan. Kerroin, et otetaan etäisyyttä, jotta saadaan tilanne rauhoitettua, ja voin miettiä omia tunteitani rauhassa. Saan omaa aikaa ja tilaa miettiä "suhdettamme". Koin et tarvitsin tätä juuri nyt. Tykkään hänestä paljon.
Teinkö oikein/väärin? Onko tähän muuta ratkaisua? Olemme nyt muutaman päivän ainakin ilman yhteydenpitoa, joten saa nähä, mitä tulen tuntemaan tänä aikana.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Asutte eri paikkakunnilla ja silti jo kuukauden jälkeen haluat etäisyyttä? Minusta ennusteenne on pyöreä nolla, mutta sinä velliperse haluat roikottaa ihastunutta naista löysässä hirressä. Hyi häpeä!
Nimimerkki Eewari vuonna 2010 tais olla täysin oikeassa sinusta. Just saying.
Sinunko mielestäsi on ihan ok haluta etäisyyttä etäsuhteessä kuukauden tapailun jälkeen?
Miten sinusta kannattaisi toimia tuossa tilanteessa? Etenkin jos olisit sen naisen housuissa?
Asiallinen kommentti tällä kertaa. Rehellisesti sanottuna, en tiedä varmasti mitä haluan. Olemme kuukauden aikana olleet erittäin tiiviisti yhdessä, ja olemme edenneet niin nopeasti, että se on saanut minut ahdistumaan. Onko se OK? Tottakai naisen housuissa pelkäisin, mitä tulen hänelle lyhyen miettimistauon jälkeen sanomaan. Ymmärrän sen ja keskustelimme tästä molemmin puolin hyvin. Mutta se, että otan etäisyyttä ei tarkoita välttämättä aina sitä, että olen "jättämässä" hänet. Olemme vain edenneet niin nopeesti, ja haluan tutkiskella rauhassa omia tunteitani etten ole suhteessa puolivaloilla tms. Kuten sanoin, tykkään hänestä. Olen kuitenkin varovainen ihminen, ja tarvitsen nyt omaa tilaa katsoakseni asiaa itse miten tunnen häntä kohtaan ja miten voimme saada tämän jutun toimimaan.
Ensimmäinen äkkiväärä kommenttini perustui omiin kokemuksiini sinun iässäsi.
Monen monituista kertaa minulle sanottiin, että edetään hitaasti, mietitään, pidetään taukoa jne. Jokainen juttu päättyi siihen, että tulin jätetyksi. Tai no, yhden kanssa olen ollut tauolla jo 29 vuotta. :-)
Edellisen johdosta mielstäni suhteen ennuste on äärettömän huono, jos läheisyys ahdistaa heti alussa. Tuossa vaiheessahan haluaisi olla yhdessä ja hiplata ympäri vuorokauden.
Isoin asia, jota mietin, on etäsuhde. En tiedä vaan, miten saamme kaiken toimimaan. Olemme alkaneet miettimään sitä niin paljon, ja se ahdistaa myös. Lomilla oli helppo nähä, mutta nyt arki koittanut molemmilla. En siis sinänsä pelkää sitä ettenkö joskus tuntisi samoin kuin nainen.
Itse olen aika lailla samoilla linjoilla kuin "ratikkakuski". Nämä tauot joilla mietitään omia tunteita ja haluja ovat paperilla (ja naistenlehtien jutuissa) ihan kiva juttu mutta tosielämässä toimivat äärimmäisen harvoin. Tunteet ovat perustasolla yleensä hyvin simppeleitä vaikka muuta luulisikin. Sitä joko todella haluaa tai sitten ei. Jos pitää kauheasti miettiä ja pohtia niin harvoin haluaa. Tunteita voi toki olla vaikka mietityttäisikin mutta ne ovat harvoin niin voimakkaita että niille voisi perustaa kestävän suhteen.
Oman vaatimattoman kokemukseni mukaan pitkät suhteet ovat aina alkaneet niin että on ollut erittäin varma siitä että toinen on se oikea ja hänen kanssaan haluaa olla aina niin paljon kuin mahdollista. Eivät siinä haittaa vuoret tai valtameret välissä. Jos taas näin ei ole ollut, kunnon suhdetta ei ole syntynyt vaikka on soudettu ja huovattu kuinka kauan.
Toki jokainen suhde on aina erilainen eikä mitään ehdottomia totuuksia voi ladella mutta kyllä minä sanoisin että ennusteenne ei ole kovin hyvä.
ehkä se, että vetäytyy ei kerro kyllä toiselle ainakaan välittämisestä eikä siitä, että haluaisi saada yhtään mitään toimimaan. Se välittyy hylkäämisen tunteena ja kiinnostuksen puuttumattomuutena toiselle. Ja kierre on sitten aikalailla valmis kohti pohjaa.
Ei yksinolo tuo suhteen tulkintaan mitään uutta. En usko yksin tehtyyn ratkaisuun suhteen tilanteesta, mikäli se ei ole selvänä yhdessäollessa. Se ratkaisu ei perustu yhdessäoloon ja haasteiden ratkaisuyrityksiin, vaan omiin olettamuksiin, pelkoihin, omiin käyttäytymismaleihin ja oletuksiin. Se on kumman hyvänsä kannalta täydellisen epäreilu keino päättää, mitä suhteesta (jota siis ei eletä millään tavalla todeksi, vaan joka elää vain toisen korvien välissä värittyneenä milloin mitenkin) ajattelee.
Jos ihminen ei suhteessa ollessaan tiedä, mitä haluaa, niin yksinolo ei ole suhteen toimivuuden kannalta mikään mittari. Se ei kerro vuorovaikutuksen tai tunne-elämän toimivuudesta, kehittymisestä tai sujumisesta yhtään mitään. Se kertoo vain yksipuolisesti yhden ihmisen pelot tai luulot tai ihanteet, jotka voivat olla todellisuutta hyvin kaukana.
Yksin omassa päässä ei voi muodostaa nimittäin parisuhdetta yksinäinenkään. Yksinolo on aika ajoin tärkeää kuitenkin. Jos taas yksin toinen kokee, että voi tehdä molempiin liittyviä ratkaisuja, niin se on suuruudenhulluutta ja mielikuvitusmaailmassa ja omissa tulkinnoissa elämistä. Jos esim, viikossa ei tiedä,ei kuukausi tai vuosi yksinoloa tuo tuohon tietämiseen mitään uutta, mikäli vuorovaikutusta ei ole. Tuolloin vahvistuvat vain omat kehäpäätelmät, pelot, ihanteet, kokemukset ja ajatusmallit, jotka voivat olla täysin vääristyneitä, mutta suhteesta se ei kerro. Suhteelle ei tosin anneta tuolloin mahdollisuuttakaan. Eikä toiselle anneta mahdollisuutta millään tavalla vaikuttaa häntä itseään koskevaan asiaan.
Pikemminkin minusta tuo kertoo siitä, että toinen tarvii yksinloa. Mutta toisaalta ei halua yhdessäoloa, ei haluakaan antaa mahdollisuutta tai saattaa liian herkästi vetäytyä heti, kun yksikin haaste on edessä, sikäli pohtijakaan on tuskin hyvää parisuhdemateriaalia.
Vaikka kovissa riidoissa tehty ero ei ole ihanteellinen, niin omituisin on ero, joka tehdään jotenkin omituisesti yksin, kun tulkinnat ja päätelmät ja kuvitelmat toisesta perustuvat omiin olettamuksiin tai vaikka lapsuudenkokemuksiin tai omiin käyttäytymismalleihin, ei millään tavalla keskusteluihin tai yhdessäolon kokeiluun tai johonkin aitoon.
sama ilmiö voi olla myös toisinpäin. Suhteessa ollessa toisesta voi luulla yhtä lailla vääriä asioita myös positiiviseen suuntaan. Jos ei ole täysin avoin, voi halu tulkita toista paremmaksi kuin onkaan olla yllättävän suuri.
Olemme keskustelleet asiasta/asioista. Hän "hyväksyi" sen, että otan nyt hieman omaa aikaa ja tilaa. Ja hän peloissaa odottaa, mikä mun päätös tulee olemaan. Mä en oikein tierä, miten tämän kertoisin. Erosin reilu vuos sitten edellisestä suhteesta ja sen jälkeen olen oikeestaan vetäytynyt jokaisesta "jutusta". Tunnistan itseni hyvin sitoutumiskammoiseksi mieheksi. En vain tiedä, miten pääsen tästä eroon. Täysi avoimuus pelottaa. Keskusteltuani naisen kaa, sain kuitenkin hänestä irti sen, mitä toivoin. Eli voin luottaa häneen, ja hän voi olla myös minun tukena huonoina hetkinä. Liian usein ole ollut yksin suhteessa, eli ns. terapeutti naiselle tms.
Ymmärrän teidän kaikkien kannan ja näkökulman asiaan.
Melkoisen rankkaa draamaa on "parisuhde" kun kuukauden tuntemisen jälkeen toinen on muka jo rakastunut ja toinen haluaa jo etäisyyttä! Miten tuossa ajassa voi mitään niin vahvoja fiiliksiä tulla? Tuntuu hieman henkisesti epävakaiden hommalta. Tai sitten teinien.
Joo, tää on aika erikoinen kokemus. Olin itsekin tosi yllättyny hänen tunteistaan. Seksi on pirun hyvää ja muutenki matchaa tosi hyvin. Ei olla epävakaita. Tässä vain kävi näin!
Seksi tai hyvin juttuun tuleminen ei vielä ole rakkautta. Erikoiselle vaikuttaa teidän molempien jutut.
Älä sano että haluat taukoilla, jos et halua menettää naista. Tauko on usein synonyymi lemppaamiselle.
Me käytiin läpi, mitä haluan tässä miettiä. Tierämme molemmat hyvin, mitä taukoilu voi tarkoittaa.
"ehkä se, että vetäytyy ei kerro kyllä toiselle ainakaan välittämisestä eikä siitä, että haluaisi saada yhtään mitään toimimaan. Se välittyy hylkäämisen tunteena ja kiinnostuksen puuttumattomuutena toiselle. Ja kierre on sitten aikalailla valmis kohti pohjaa."
Jonkun tossa aiemmin kirjoittama on aikalailla totta. Jos mietin itse juttuja joissa olen halunnut "omaa aikaa" niin aina ne on päättyneet huonosti loppujen lopuksi. Mitä nopeammin päästät toisen piinasta, niin sen parempi, ei ole mitään rakkautta tai välittämistä vetää mattoa toisen alta ja jättää vielä odottelemaan.
Eilen kysyttiin, tuleeko mies hakemaan. Oisko pitäny sanoa; ei se voi, kun se on vain padissä
Vai oisko ollu parempi; Se on varmaan vetäny liikaa piriä jo tähän aikaan ja korttikin taitaa olla kuivumassa
Noin lyhyen suhteen, ja vielä etäsuhteen jälkeen tunteet aivan varmasti kuolee.
Aiempi suhde mulla oli sellainen, että ahdisti ja karkasin pariin kertaan ja jätin kaksi kertaa. Ei siitä kuitenkaan lopulta mitään tullut. Kaikki tuntui niin hankalalle ja vaikealle ja aina oli jostakin jutusta paha mieli.
Nykyisessä suhteessa alusta asti oli mukava olla yhdessä ja homma on vain tiivistynyt vuoden yhdessäolon jälkeen ja tuntuu, että erossa oleminen on nykyään yhtä tuskaa. Sikäli allekirjoitan tuon, että pidemmän aikaa yhdessä olleena on ihanampaa aikaa kuin ihan alussa.
Yksilöllistä, mille tuntuu missäkin vaiheessa ja mitä tuleman pitää. Ehkä vetäytymiset on useimmiten kuitenkin merkki siitä, että ei halua itselleen ihan myöntää tunteidensa todellista tilaa. Onhan se kuitenkin useimmiten surullista päättää jo alkanut suhde, jos niin olisi viisainta tehdä. Kokemukseni mukaan, kyllä se näkeminen ilahduttaa aina suuresti, jos se ihminen on itselle sopiva ja yhdessä olemisen halu on suuri. Tarve etäisyyteen voi tietenkin myös olla jokin este omassa itsessä. Jos esimerkiksi pelkää omia ns. negatiivisia tunteitaan, jotka heräävät yleensä läheisessä suhteessa.