Istunto

Minulla on lastenvalvojalle aika aivan lähiaikoina.. Saan yhdestä lapsesta 127 €....Jännityksellä odotan tulevaa palaveria missä päätetään seuraavista elatusavuista.. Ex:s on yksityisyrittäjä ja voi itse päättää mitä itselleen maksaa palkkaa. En ole nylkemässä ex kumppania mutta kyllä lasten menoihin jotenkin pitäisi osallistua. Eiköhän tämä ole edelleen yhteinen projekti vaikka ei yhdessä asuttaisi.

Margit :) kirjoitti:

Minulla on lastenvalvojalle aika aivan lähiaikoina.. Saan yhdestä lapsesta 127 €....Jännityksellä odotan tulevaa palaveria missä päätetään seuraavista elatusavuista.. Ex:s on yksityisyrittäjä ja voi itse päättää mitä itselleen maksaa palkkaa. En ole nylkemässä ex kumppania mutta kyllä lasten menoihin jotenkin pitäisi osallistua. Eiköhän tämä ole edelleen yhteinen projekti vaikka ei yhdessä asuttaisi.

No ei kai yrittäminen ihan niin avoista ole että ihan yksin voi palkkansa määrätä (eix ne asiakkaat loppupelissä sen palkan maksaa). Vaikka ymmärsin kyllä mitä tarkoitit, niin siitä huolimatta yrittäjänkin tilanteet ja maksukyky voi ajoittain olla todella ankeat.

Toki lapsen elatus on eronkin jälkeen molempien velvollisuus, maksukykyjen suhteessa.

Mutta asiahan etenee niin, että lastenvalvojalla asiaa koetetaan sovitella mm. tulo/meno selvitysten kannsa. Ja ellei sopua synny, niin sittenhän asian päättää tuomari, niiden lähtötietojen ja perustelujen kanssa mitä saa´tai vaatii.

Margit :) kirjoitti:

Minulla on lastenvalvojalle aika aivan lähiaikoina.. Saan yhdestä lapsesta 127 €....Jännityksellä odotan tulevaa palaveria missä päätetään seuraavista elatusavuista.. Ex:s on yksityisyrittäjä ja voi itse päättää mitä itselleen maksaa palkkaa. En ole nylkemässä ex kumppania mutta kyllä lasten menoihin jotenkin pitäisi osallistua. Eiköhän tämä ole edelleen yhteinen projekti vaikka ei yhdessä asuttaisi.

Tee ihmeessä määräaikainen sopimus, esim. voimassa 1-2 vuotta. Älä tee elatusmaksusopimusta siihen saakka kun lapsi täyttää 18 vuotta. Sopimuksen voimassaoloaikana on hyvin vaikea saada muutettua elatusmaksua, vaikka olosuhteet muuttuisivatkin. Lastenvalvoja tietysti ajattelee omia vaivojaan, eikä haluaisi teidän ramppaavan siellä tekemässä elatusmaksusopimuksia parin vuoden välein. Mutta kannattaa olla tiukkana ja olla suostumatta pidempään sopimukseen.

Domare kirjoitti:

Tee ihmeessä määräaikainen sopimus, esim. voimassa 1-2 vuotta. Älä tee elatusmaksusopimusta siihen saakka kun lapsi täyttää 18 vuotta. Sopimuksen voimassaoloaikana on hyvin vaikea saada muutettua elatusmaksua, vaikka olosuhteet muuttuisivatkin. Lastenvalvoja tietysti ajattelee omia vaivojaan, eikä haluaisi teidän ramppaavan siellä tekemässä elatusmaksusopimuksia parin vuoden välein. Mutta kannattaa olla tiukkana ja olla suostumatta pidempään sopimukseen.

Kyllä tuokin on harkitsemisen arvoinen ehdotus. Tosin, jos toinen vanhemmista todella pystyy manipuloimaan tulojaan niin miksi ei niin tekisi myös seuraavaa sopimusta tehdessään. Ja onhan tuo määräaikaisuus toisaalta myös etävanhemman etu, voihan olla että lähivanhemman talous on kohentunut ja pystyy suuremmalla osuudella osallistumaan elatukseen jolloin elarit laskevat.

UPDATE_6389154 kirjoitti:

Kyllä tuokin on harkitsemisen arvoinen ehdotus. Tosin, jos toinen vanhemmista todella pystyy manipuloimaan tulojaan niin miksi ei niin tekisi myös seuraavaa sopimusta tehdessään. Ja onhan tuo määräaikaisuus toisaalta myös etävanhemman etu, voihan olla että lähivanhemman talous on kohentunut ja pystyy suuremmalla osuudella osallistumaan elatukseen jolloin elarit laskevat.

Tajusimmeko oikein, että lähivanhemman tulot myös vaikuttavat mitä etävanhempimaksaa?

yh.äidit kirjoitti:

Tajusimmeko oikein, että lähivanhemman tulot myös vaikuttavat mitä etävanhempimaksaa?

Elarithan tarkoitettu lapsen elatukseen, mihin molemmat vanhemmat osallistuvat maksukykyjensä suhteessa. Jos toisen tulot merkittävästi nousevat tai laskevat, toki se vaikuuttaa siihen osuuteen millä lapsensa elatukseen osallistuu.

Siis ...

I VAIHE - määrä

Homma lähtee siitä, että määritetään lapsen / lasten elatuksen tarve. Ei helppo harjoitus, etenkin kun elarit sovitaan yleensä siihen asti kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Totta, murrosikäisen menot 4 vuotiasta suuremmat … mutta päivähoitomaksuja ei ole – jälleen yksilöllistä (suuretko ao. maksut, vai onko lainkaan). Toisaalta, usein etävanhempi ”sponssaa” elareiden ulkopuolelta aikuistuvaa lastaan ja tämän menoja. Lasten elatuksen tarve voidaan määrittää ainakin kolmella tavalla, ja ainakin yhdellä väärällä:

a) Lasketaan omien tenavien todelliset kulut (paras etenkin jos esim. kroonisia sairauksia tms.). Jos joku tarvii ”elareiden laskukonetta" ja ymmärtää Excel ohjelma aika hyvin, niin laittaa mailia [email protected]

b) Jos laiskottaa niin yksi vakiintunut standardi tuntuu olevan 420 e/kk per lapsi (tutkimus muistaakseni kolmihenkisen perheen lapsen "kustannukset" tasattuna 18 vuodelle etelä Suomessa). Siitä vähennetään lapsilisä ja esim. "sossun" prosentit (sovelletaan toimeentulotuen määrittämisessä useampi-lapsisessa perheessä, ks. http://www.varma.fi/NR/rdonlyres/09D8723F-D281-45A2-B64 9-4CB2DAD63B3A/0/MuuToimeentuloturva.pdf)

320 + 320 x 0,95 + 320 x 0,90 = 912 ekee (eli 912/3 = 304 e/kk keskiarvona per lapsi)

Siitä voidaan keskustella, pitääkö äidin saama yh-lisä ottaa huomioon lapsen eduksi (vähentää ao. summalla tuota 420 euroa) vai huomioida äidin tulona (koska lakkaa jos äiti solmii uuden parisuhteen).

c) Vanhentunut "rangaistusluonteinen" tapa laskea elarit olivat 10% etävanhemman BRUTTO tuloista -- siihen ei minusta ketään elatusvelvollisen pitäisi velvoittaa, mutta tahtoessaan toki niin voi sopia … olkoonkin ettei tuo ”kaava” mitenkään lähde lapsen tarpeista, vaan etävanhemman toimentulosta (jonka vaikutettava kyllä elatuksen jakamiseen).


II VAIHE - jako

Kun yhteinen käsitys saatu lapsen elatuksen tarpeesta, sitä aletaan jakamaan vanhempien kesken. Vanhempien maksukyky yleensä lasketaan nettotulojen suhteena. JOSKUS se antaa epäoikeudenmukaisen tuleman … jos vaikka hyvätuloinen elatusvelvollinen on joutunut velipojan valuuttalainan takaajana suuriin lyhennyksiin, ei nettotulot anna käsitystä mikä hänen maksukyky pakollisten menojen jälkeen. Toisaalta, oikeudessa viimeistään tuomari huomaa jos elatusvelvollinen heikkoon maksukyynsä vedoten vaatii pieniä elareita, ja on esim. ”kikkaillut” kulut kovin suuriksi, vaikka tehnyt edellisellä viikolla asuntolainansa maksuohjelman ”vuodessa veks”-malliseksi.

Mielestäni on kohtuullista että elareista vähennetään tapaamisten aikana syntyviä kuluja (eli ruoka) ... mutta niiden laskemisen ei pitäisi olla vaikeata. Tapaamisen muita kuluja voidaan jakaa vaikka tapaamissopimuksessa (etä vastaa ”viemisestä”, lähi ”palautuksesta”).

Yleensä ei suositella ”könttämaksua” elareista (eli sekoitetaan vanhempien ositus ja lasten elatus), mikä ei tietenkään estä vanhempia näin sopimasta. Tämän summan määrittäminen jos mikä kahden sovussa eroavan aikuisen asia, yksikään tuomioistuin Suomessa ei tällaista ratkaisua tee.

Minimi elareille voi olla nolla euroa. Ajattelepa äitiä joka Nokian tiedotusjohtaja ja optio-ohjelmassa, isä sekatyömies. Tulee ero, yli 12 vuotiaat tyttäret haluavat jäädä äidille ... et kai kuvittele että yksikään lastenvalvoja suosittaisi tai tuomari määräisi 120 elareita per naama isälle??? Kysymys vanhempien maksukyvystä osallistua lasten elatukseen (jotain 0 ja 100% välillä, mutta EI yli). Mutta, JOS elarit tässä esimerkissä jostain syystä kuitenkin vahvistettu 120 euroon, eikä etä niitä pysty maksamaan … niin ”ilman tarveharkintaa” lain mukaan veronmaksajien se lähivanhemmalle tilitettävä!


III VAIHE - vahvistaminen

Lasta koskevat sopimukset (elatus-, tapaamis-, ja huoltajuussopimus) voidaan vahvistaa jo erohakemuksessa. Edellyttää tietenkin että ao. sopimukset osataan ja tahdotaan tehdä ko. vaiheessa. Tai myöhemmin lastenvalvojalla, muitakin keinoja voi olla. Vahvistaminen ei ole pakollista, mutta elareiden osalta lähivanhemman (ja lapsen) etu, tapaamisten osalta etävanhemman etu (ja lapsen).

Lastenvalvoja tai ”kunta” ei määrää elareita, vaan vahvistaa tai auttaa vanhempia pääsemään sopuun. Ellei sopua synny niin sitten käräjille, missä elarit lähes poikkeuksetta laihaa sopua huonommat (toinen kokee maksavansa liikaa, toinen ettei saa tarpeeksi) ... joten kympeistä ei kannata mennä tuomarin eteen.


”nollas” VAIHE – lapsen etu

Tällä kai olisi pitänyt aloittaa. Surullisen usein elari-keskusteluissa niiden kohde unohdetaan … oma lapsi. Toisaalla joskus vaaditaan tai määrätään kohtuuttomia elareita jotka katkeroittavat etävanhemman ja tekevät tapaamiset joskus hyvinkin askeettisiksi isän yksiössä. Tai elatusvelvollinen pinnaa maksuista, tai pimittää tuloja mitkä vaikuttaisivat hänen oikeudenmukaiseen osuuteensa. Tai, elareita ei käytetä siihen mihin kuuluu – lapseen, ja elatusvelvollinen ostaa lapselle uudet kengät tapaamisellaan kun ei vanhoilla voi enää kulkea, maksettuaan myös elarit. Vastaavia muita ikäviä esimerkkejä varmasti osataan keksiä tai kertoa.

Joten, koettakaa eravat/eronneet vanhemmat keskenänne hakemaan sopu elareihin, ja sovussa myös muuttamaan niitä jos aihetta syystä tai toisesta. Mutta hyvä olisi edes itselleen perustella vaatimuksensa elareiden määrästä, maksaa tai saa sitä. Ja vilpittömästi miettiä ovatko ne oikeudenmukaiset, jokaiselle osalliselle (lapsi, etä ja lähi).