Mä mietin eroamista joskua. Ensimmäisen kerran mietin kun tappelimme viinasta.Mutta se ei ollut sinulle niin haitallista, että olisi kannattanut. Toisen kerran mietin kun olit niin mustasukkainen siskoni poikaystävästä(tanssin hänen kanssaan valssikappaleen), että kotiin päästyämme kävit kimppuuni,. Et lyönyt, mutta kuristit ja pidit kovasti kiinni. Pelkäsin sinua. Pelkään joskus vieläkin. Nyt tuli sitten totinen paikka eteen. Sinä petit minua.Olet ensirakkauteni ja aloin seurustelemaan kanssasi ollessani 17vuotias. Olemme olleet kihloissa kaksi vuotta.Olemme seurustelleet 3 ja puoli vuotta.Petit minua vähän yli kuukausi sitten.Eilen taas itkin.mutta hän ei halunut kuunnella. Hän ei halua menettää minua.Joksu humalassa hän on sanonut, että ei meillä ole tulevaisuutta.Olen vain niin umpikujassa. Rakastan häntä yli kaiken, mutta minun pitäisi saada surra ja käsitellä asia kunnoalla.Hän petti minua humalassa.Ja aikoi lopettaa juomisen minun vuokseni., että elämämme luistaisi. Ei hän olekaan sen jälkeen juonut..mutta tiedän että hän ei halua elää ilman viinaa. Haluaisin hengähdystauon jos hän ei halua olla minun kanssa oikeasti.Olisiko tyhmää mennä terapeutille. vaikka emme ol eseurustelleet tämän kauempaa???Auttakaa minua...
Mietintää..
mehiläinen
2516
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
hoitoon vaan molemmat, mitä pikemmin sitä parempi
Poikaystäväsi pettää itseään ja sinua, jos kuvittelee voivansa jättää viinan sinun vuoksesi. Juopolle uusi rakkaus voi tuoda kolmenkin kuukauden kuivan kauden, jonka jälkeen juominen jatkuu entistä rajumpana. Sinun kanssasi hänen ei tarvitse olla niin kauaa vieraskorea, vaan pian hän löytää ihan varmasti jonkun syyn aloittaa juominen. (Tyyliin, eihän tätä kestä selvinpäin.)
Jos hän ei hakeudu itse hoitoon, jätä hänet. Muuten olet pian sellaisessa suossa, ettet arvaakaan!
Äläkä missään nimessä syyllistä itseäsi hänen juomisestaan. Sitä hän kuitenkin yrittää.