Tietää jo etukäteen mitä seuraa, mutta kysytään kuitenkin.
Onko palstan lukijoilla mitään kokemusta onko joku löytänyt rakkaansa netin kautta, siis joka on kestänyt yli vuoden tyyliin.
Vaikka tässä on ollut puhe, että epäviehättävä ei voi löytää paria netistä niin onko kokemuksia tässä.
Jos saa pyytää niin ainoastaan positiiviset kokemukset kiinnostaa tietää.
Ja siis aidot kokemukset eli tuntee jonkun jolle on käynyt niin tai on käynyt itselle.
Kuinka kauan parin haku on kestänyt.
Vaikka tietysti kaikkien löydettyjen rakkauksien tietoa kysyn niin oikeasti kysyn niiden epäviehättävien onnea, se lähinnä itseä kiinnostaa.
Entä onko ne jotka ovat jättäneet nettideitit, onko sen ulkopuolella ollut parempi onni.
Muut tiedot asiasta ei oikeasti kiinnosta, mutta oikeat sattumat kyllä.
Onko palstan lukijoilla mitään kokemusta onko joku löytänyt rakkaansa netin kautta, siis joka on kestänyt yli vuoden tyyliin.
Vaikka tässä on ollut puhe, että epäviehättävä ei voi löytää paria netistä niin onko kokemuksia tässä.
Jos saa pyytää niin ainoastaan positiiviset kokemukset kiinnostaa tietää.
Ja siis aidot kokemukset eli tuntee jonkun jolle on käynyt niin tai on käynyt itselle.
Kuinka kauan parin haku on kestänyt.
Vaikka tietysti kaikkien löydettyjen rakkauksien tietoa kysyn niin oikeasti kysyn niiden epäviehättävien onnea, se lähinnä itseä kiinnostaa.
Entä onko ne jotka ovat jättäneet nettideitit, onko sen ulkopuolella ollut parempi onni.
Muut tiedot asiasta ei oikeasti kiinnosta, mutta oikeat sattumat kyllä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei ole kokemuksia koska naiset on niin nirsoja etteivät vasta meille epäviehättäville miehille.
Omalla kokemuksella kerron ettei netista saa mitään oikea miestä, kyllä saa panomiehiä ja miehet ovat kuka juoksevat ovesta sisään ja ulos ja paikasta toisen. Ei ole mun tutuillakaan mahiksia ollut.
Ma etsisin miestä ei yhden illan juttuja, pari miestä parissa vuodessa tavasin ja sen jälkeen lopetin koko nettideittailun, niin turha kuin olla voi sellainen etsintää. Olit miehet hienoja, ei siinnä mitään vaan loppui siihen kun kävit miehet muitakin naisia tapamassa, vaikkei itse miehet sitä tunnistanutkaan.Jotekin toivotonta netistä miestä etsii.
Nyt olen suhdessa (netin ulkopuolelta) miehen kanssa jo puoli vuottaa.Ja olen todella tyydyyväinen, ei nitise mistään minä eikkä hän.
Olet siis jakanut pillua niiille panomiehille ja ollut patjana niille. Sellaisia naiset ovat että niitä pelimiehii tapailee.
Olen löytänyt, mutta se vaatii kirjoittelua sinnikkäästi ja treffeillä juoksemista.
Sitä ei voi sanoa, että joku on ruma tai komea, koska ollaan kavereiden kanssa todettu, että jokainen meistäkin tykkää aivan erilaisista miehistä.
Ei kannata masentua sillä itse olen täällä taas 2 vuoden seurustelun jälkeen, koska olin kuulemma liian hiljainen. Tiedän myös että aina vaikeammaksi tulee löytää uusi suhde mitä enemmän ikää kertyy, mutta periksi en anna. Uskon, että jossain on minullekin tarkoitettu mies.
Löysin jopa puolison avioliittoon asti.. Ja mut voi laskea epäviehättäväksi :D Sairauden vuoksi ei hiuksia jne.. Noh traumat siitäkin lopulta tuli. Ei exän vaan muiden vuoksi.
Se, että löytää sen sopivan ei aina riitä. Jos ei ole ns.normaali nainen.. Mutta useampi vuosi onnea ja hyvä ystävyys jäi siitäkin. Toisen pää ei vain kestänyt ulkopuolelta tulevia paineita.
Mutta usko siihen jotta voi löytää itselleen sopivan kaikista "vioista" huolimatta jäi. Se löytyykö yhtä viallista yksilöä onkin haastavinta.. Netissä kun harvemmin heikkouksiaan kukaan luetteloi esille.
Olen löytänyt ja on kestänyt yli kaksi vuotta. Puoli vuotta kävin treffeillä, ja vaikka sinänsä mukavia miehiä tapasin, niin monilla on juuri tuo, että pelottaa se sitoutuminen. Tai ei vaan enää haluakaan perinteistä parisuhdetta (vaikkapa avioliitosta kerran eronneena). Itse kumminkin halusin juuri sen parisuhteen ja lopulta löysin. Minulla oli sinänsä aika kovat kriteerit miehelle, ei niinkään se ulkonäkö, mutta tarpeeksi älykäs ja samalla empaattinen. Ja tietysti halua siihen sitoutumiseen. Yllättävän vaikea yhdistelmä löytää, vaan löytyi lopulta.
En nyt tiedä mitä tuolla epäviehättävällä tarkoitetaan, mutta olen normaalipainoinen ja ulkonäöltä ihan tavallinen. Ihmiset eivät vaihda kadun puolta vastaan tullessa, mutta en todellakaan erityisen nätti :). Mutta olen reilusti kolmekymppinen ja löytyy kaksi lasta. Sekä ikä, että lapset taisi olla monelle miehelle aikah nou-nou yhdistelmä. Netistä parisuhteen löytäminen on varmaan yhtä vaikeaa kuin muualtakin, ellei vaikeampaakin. Plussaa siinä on minusta se, että jakauma on tavallaan paljon isompi kuin jos etsisit sitä oikeaa aina vain siitä tutusta lähibaarista.
Kysyisin, koska nettideittailu tavallaan kiinnostaa ja en ole vielä miestä irl löytänyt. Niin tuolla on ollut keskusteluja, että ndeittailu on pelkkää peliä ja huijausta. Suurin osa miehistä on pleijereitä, tai hakee seksiseuraa. Miten tähän pitäis suhtautua, miten luotettavuutta voi testata? Haluaisin vakaan ja aidon suhteen, en sitoutumiskammoisia pelimiehiä ja hyväksikäyttäjiä. Olen täysi ummikko tässä, enkä halua pelata ihmisillä. Toiseksi miten voi luottaa siihen että toinen on sitä mitä kertoo olevansa, netissähän voi esittää ketä vaan, kuvia saa googlesta ja sitä rataa. Ja tosiaan ihan jotain aitoa haluaisin.
Kavereistani kaksi löytänyt netin kautta aina naisia, mutta he ovat komeita ja hyvin toimeentulevia (koulutusta ei tosin ole), toinen asettunut aloilleen vaimon kanssa joten ei tarvitse etsiä enää.
Yksi akateeminen, melko peruskomea mutta pitkä jätkä löysi vaimon, tosin olisi voinut saada paremmannäköisen vähän hakemalla mutta kelpuutti siis lihavamman naisen.
Yksi melko-ok näköinen ja akateeminen mutta köyhempi jätkä löytää myös koulutuettuja, ok-näköisiä naisia, mutta suhteet eivät kestä vuotta kauempaan.
***
Sitten on yksi ruma mieskaveri, joka pääsee treffeille muttei koskaan edes panemaan, tosin hän ei kelpuuta omasta mielestä rumiakaan vaikka ehkä kannattaisi.
Mikä on tarinan opetus? No, itse en ainakaan viitsi etsiä netistä seuraa, koska asetus tuohon *** -kohtaan, eli vaikeaa on...
Olen löytänyt, 1v 11kk seurusteltu. Puolen vuoden päästä ensi tapaamisesta muutin virallisesti miehen kämppään. Juhannuksena mentiin kihloihin, häitä suunnitellaan parin vuoden päähän ja lasta alamme ensi vuonna yrittämään. Olemme noin 30v pariskunta ja heti kolahti, että tämä on mun tuleva mies.
Olen harvinaisen ruma nainen, ja löysin miehen netistä. Toistakymmentä vuotta sitten. Perhe perustettiin ja lapsiakin saatiin. Edelleen yhdessä. Ehkä se on rumille naisille helpompaa kuin rumille miehille
suolitreffeillä tapasin viehättävä naisen joka tuntui mukavalta seksi oli mahtavaa, en muistanutkaan miten kiva on panna synnyttämätöntä naista jonka lihakset pillussa ikäänkuin lypsää munaa koko ajan utta se ei kestänytkään kuin vuoden
turhaan panostin ja avustin sitä naista, no rahaa se vain oli, ehkä se hyvä pillu korvasi asian, tosin pidin koko ajan varanaista jonka luona kävin viikolla päivisin tyhjentämässä kassit b rapun puolella
hyi ukkopedo, semmoset kiertelee PELLE
Lopetin taannoin nettietsinnät kokonaan, koska eteen tuli vain epätoivoisia tyyppejä ruikutuksineen ja luonnottomine vaatimuksineen. Mieluummin etsin livestä positiivisen ja tasapainoisen kumppanin. Yksi on jo tähtäimessä... ;)
Tunnen entisen neitsytmiehen, joka löysi nettideittien kautta itselleen vaimon.
Kuutisen vuotta kesti oma nettideittiurani. Kolmissakymmenissä oleva PK- seudun ukkeli olen. "Urakka" sisälsi toistakymmentä treffattua naista, Satoja lähetettyjä viestejä ja varmaan tuhansia selattuja profiileja. Välillä olin toki tauolla, kun kyllästytti, tai tutkittiin, olisiko vastaan kävelyt jo se unelmien rinsessa.
Eli tavisukko joutuu näkemään hieman vaivaa, jotta sen oman helmen sieltä löytää. Pari vuotta oltu kimpassa, eikä kummallakaan ole vaihtotarvetta ilmennyt. Yhteinen asunto hankittu ja lapset tulee jos on tullakseen. Tää kolisee nykyisin jopa lujempaa, kuin aivan aluksi. :)
Eli ei se maailma/ kumppani sieltä mihinkään karkaa, vaikka aikaa menisikin. Pääasia, että nauttii matkasta, jolloin se määränpääkin voi tulla ihan yllättäen vastaan. Suosittelen nettideittiä ympäristönä, niin miehille kuin naisillekkin. Siellä kuitenkin perusoletus on, että kumpikin osapuoli hakee seuraa. Ja siitä kai parinhaun olisi hyvä lähteä?
Naisille korostaisin oma-aloitteisuutta ja rohkeutta. Miehille korostaisin tiukempaa seulaa. Homma pysyisi siten ehkä fiksumpana, eikä tuntuisi niin pään hakkaamiselta seinään. Koska tällä hetkellähän suurin osa miesten viesteistä jää vastaamatta, ja naiset kärsivät liiallisista ja vääränlaisten profiilien yhteydenotoista.