Vaikka olisit lapseton, niin suvustasi, tuttavistasi löytyy nuoria, joilla vielä opiskelut kesken ja perintöraha olisi tosi hieno juttu.
Uskonnollisille yhdistyksille riittää se mitä on elämän aikana heille antanut.,
Raamattu ei missään kohtaa kehota tehdä testamenttia, uskonnollisille yhdistyksille.
Rahat köyhille sukulaisille tai tuttaville jne, mutte ei usnkonnollisille yhdistyksille
Uskonnollisille yhdistyksille riittää se mitä on elämän aikana heille antanut.,
Raamattu ei missään kohtaa kehota tehdä testamenttia, uskonnollisille yhdistyksille.
Rahat köyhille sukulaisille tai tuttaville jne, mutte ei usnkonnollisille yhdistyksille
Vastaukset 38
Vanhimmat
Se on jokaisen henkilökohtainen asia saa olla se viimeinen toivomus, mitä omaisuudellaan haluaa tehdä kuolemansa jälkeen. Ei tarvitse kysellä naapurin ämmiltä ja ukoilta. Jos olet fiksu niin tämän pitäisi kyllä olla sinullekin selvä. Se on jopa lakisääteinen madollisuus
Joo seurakunnat vain tappelee eri oikeusasteissa ja rahat menee moiseen. Jos teet testamentin seurakunnalle määrittele tarkkaan mihin työhön rahojasi voi käyttää
"Joo seurakunnat vain tappelee eri oikeusasteissa ja rahat menee moiseen."
Joskus sijoitus kuitenkin kannattaa ja saattaa löytyä kallisarvoinen helmi ja salattu viisaus, jolle ei voi laittaa hintalappua. Porissa seurakunnan tapeltua vuosia järjestäytymismallista eri oikeusasteissa, helmi viimein löytyi. Tuomari totesi toiminnasta: "törkeää ja kunniatonta". Siinä se on, totuus peittelemättömänä. Lapsikin olisi tämän totuuden lausua, kuten sadussa "keisarin uudet vaatteet", mutta joskus täytyy tehdä pitkä matka nähdäkseen lähelle. Onnittelut, matka kannatti. Nyt vain lanseeraamaan kalliisti löydettyä totuutta muillekin.
HELL-kirkon touhuilu on törkeää ja kunniatonta. Rikollista. Jos Suomi olisi aito oikeusvaltio, niin täällä kiellettäisiin rikollisorganisaatio nimeltään Helluntaikirkko.
Testamentin tekijän viimeiset elinpäivät saattavat olla hyvinkin miellyttäviä, jos hän on testamentannut omaisuutensa seurakunnalleen. Hän on ikään kuin ostanut itselleen taivaspaikan.
Kaikella kivalla on hintansa, eikä ulkopuolinen voi tietää, vaikka testamentin tekijä pitäisi tuota hintaa omalla kohdallaan hyvinkin pienenä.
Niinpä. Miksi ei jättäisi rahojaan sille taholle, josta on saanut iloa ja tukea elämänsä aikana. Juuri tästä syystähän niitä testamentteja seurakunnalle tehdään.
Miksi pitäisi antaa rahansa esim. tuntemattomille sukulaisille. Ei niillä olisi edes varaa maksaa kymmenien prosenttien perintöveroa. Ja hyvässä lykyssä ulosottomies veisi loput. Jos ei satu olemaan rintaperillinen, niin ulosotossa olevalla köyhällä ei ole edes varaa ottaa vastaan perintöä. Siitä saa enemmän murhetta kuin hyötyä.
Parempi testamentata johonkin hyvään tarkoitukseen. Ja nimenomaan omasta mielestään hyvään. Se kun ei kuuluu pätkääkään kenellekään mitä mä rahoillani teen.
Vanha roomalaisen oikeuden periaate on se, että jokainen tekee omallaan mitä haluaa. Eri juttu sitten on, kuinka viisasta ja talonpoikaisjärjen mukaista kyseinen omaisuutensa hoitaminen ja käyttäminen on...!
Löysä raha on vaarallista, myös seurakunnan kassassa, sille kun tulee polttava tarve etsiä käyttökohteita, eikä silloin enää ole kyseessä pyyteetön lähimmäisenauttaminen, jossa "oikea käsi ei tiedä, mitä vasen tekee". Sensijaan aletaan vilkuilemaan saarnaajakalentereita, josko saataisiin hankittua joku huomattava ja maineikas, mielellään ulkomailta, hinnasta viis. Sitten voidaan saada joku iso kala, vaikka Bonnke, joka Rolex ranteessa kertoi, miten "tunsin hengen vaikutuksen, kun ajoin superpyörällä (BMW?) Saksan moottoriteillä". Blaa blaa...
Ei minustakaan useimpien ihmisten rahankäyttö ole viisasta. Jotkut ryyppäävät rahansa, jotkut tuhlaavat kaikenlaiseen turhanpäiväisyyteen. Siis minun mielestäni. Mutta mitä ihmettä se ulkopuolisille kuuluu. Omaisuuden saa vaikka polttaa, jos sille päälle sattuu.
Haluaisinpa nähdä suomalaisen vapaaseurakunnan, jolla olisi löysää rahaa. USA ja tv-evankelistat ovat oma todellisuutensa. Niillä ei ole mitään tekemistä suomalaisten seurakuntien kanssa. Tv-evankelistalla voi olla miljoonien yleisö, kai se vaikuttaa myös lahjoituksiin. Mutta kyllä se ruutuaika myös sitten maksaa maltaita, jos sillä on miljoonayleisö.
Miksi helluntailaiset seurakunnat tämänkin ketjun mukaan käyvät jopa oikeutta sukulaisia ja omaisia vastaan halutessaan vainajan omaisuuden?
No joo, typeriä kyselen...
Oikeusjuttuun joudutaan, jos omaiset riitauttavat seurakunnalle tehdyn testamentin. Seurakunta ei siis haasta ketään oikeuteen, vaan omaiset. Ja jos on haastettu, niin juttu on käytävä loppuun.
Omaiset häviävät jutun, jos eivät pysty todistamaan, että testamentin tekijä ei olisi ollut täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Tai että testamentin tekijään on pyritty voimakkaasti vaikuttamaan. Tämän todistaminen on erittäin vaikeaa, ellei testamentin tekijällä ole selkeää dementiadiagnoosia.
Testamentissahan täytyy olla kaksi todistajaa, jotka todistavat sen tekijän olevan täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Kannattaa tietenkin käyttää todistajia, joilla ei ole mitään tekemistä testamentin edunsaajan kanssa.
On tyypillistä, että omaiset, jotka eivät ole olleet pätkääkään kiinnostuneita testamentin tekijästä, kiinnostuvat kyllä siitä, mitä jäi jäljelle kuoleman jälkeen. Missä raato, sinne korppikotkat kokoontuvat.
Itse asiassa tässä ketjussa puhuttiin siitä oikeudenkäynnistä, jossa yhden paikkakunnan helluntaiseurakunta jakautui helluntaikirkoksi ja helluntaiseurakunnaksi. Ja helluntaikirkko omi seurakunnan rahat. Helluntaikirkko luonnollisesti hävisi jutun. Täydellistä typeryyttä. Ja ihan oikein, että asia käsiteltiin oikeudessa. Kyse ei kuitenkaan ollut testamenttiin liittyvästä asiasta.
Tästä on helppo olla yhtä mieltä. Raha näyttelee uskonnollisuudessa yhä suurempaa ja suurempaa osaa. Iso läjä on jo tähän mennessä tänäkin vuonna se rahankerjuukirjeiden määrä, jonka olen kantanut parerinkeräysroskikseen.
Luterilainen kirkko kerää veroina sen minkä tarvitsee. Vapaissa suunnissa rukoushuoneiden ylläpito ja saarnaajan palkka on seurakuntalaisten vapaaehtoisten lahjoitusten varassa.
Minusta vapaaehtoinen systeemi on huomattavasti reilumpi, kuin pakkovero. Se on varmaa, että toimintaa ei ilman mitään tuloja pystytä jatkamaan. Taloja on lämmitettävä ja pastorin perheen on syötävä.
Älyttömän naiivia odottaa, että uskonnollisesta toiminnasta ei syntyisi legitiimejä menoja. Seurakunnat ovat velvollisia pitämään kirjanpitoa, kuten muutkin tahot. Ja tilintarkastaja tarkastaa sen vuosittain. Jos epäselvyyksiä ilmenisi, tulisi rikostutkinta.
Näinhän se on.
Seurakunta käsite on täysin metsässä. Näitä ns "seurakuntia" johdetaan kuin liikeyrityksiä konsanaan ja ihmiset laittavat rahansa tähän täysin Raamatun vastaiseen seurakuntarakennelmaan.
Toki kaikilla on vapaus valita. On vapaus valita alkuseurakunnallinen tie ja on vapaus valita uskonnollisuus.
Itse valitsen alkuseurakunnallisen tien, tai oikeastaan Jumala sen on mulle valinnut. Minä en oikastaan valitse, vaan Jumala valitsee ja tahdon elää Jumalan valinnan mukaan. Joh. 15:16
En mä saa mitään irti noista uskonnollisista kokouksista, jotka menee aina jonkun tietyn kaavan mukaan. Siksi en noissa ole enää viime aikoina käynytkään.
Miksi jotkut uskovat pitää yllä noita uskonnollisia pyhättöjä, jotka ei ole seurakuntia. Kirkko ei ole seurakunta, eikä rukoushuone ole seurakunta.
Milloin uskovat todella heräävät? Nämä julkiset pyhätöt tulee olemaan vaaranpaikkoja. Esimerkkejä on jo nyt maailmalta.
Pappi voidaan teloittaa alttarille ym. Uskonnollisuudessa ei ole mitään siunausta, eikä Jumalan varjelusta. Miksi Jumala sitten sallii kaikkea tälläistä julmuutta ym? Siksi että me heräisimme.
Jumala haluaa ajaa uskovat pois uskonnollisuudesta Pyhän Hengen alle ja johtoon.
Se on ihan sama minkä rekisteröidyn puljun perustat tai seurakunnan perustat, sen taloutta on hoidettava Suomen lakien mukaan.
En tiedä mitä tarkoitat alkuseurakunnallisella, mutta alkuseurakunnassa jaettiin omaisuutta. Raamatun mukaan kaikki, myös rahat, oli yhteistä. Tällainen toiminta on Suomessa laitonta ilman rekisteröintiä, rahankeräyslupaa, kirjanpitoa ja tilintarkastuksia.
Kaikkein eniten on väärinkäytöksiä juuri pienryhmissä, joissa raha vaihtaa taskua laittomasti. Eikä kukaan oikeastaan tiedä mitä sille tapahtuu. Tällainen toiminta on rikollista, tapahtui se uskonnon nimissä tai ei.
"Itse valitsen alkuseurakunnallisen tien, tai oikeastaan Jumala sen on mulle valinnut."
Apostolien teot 4
32. Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu;
eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä.
34. Ei myöskään ollut heidän seassaan ketään puutteenalaista;
sillä kaikki, joilla oli maatiloja tai taloja, m y i v ä t ne ja t o i v a t myytyjen h i n n a n
35. ja panivat a p o s t o l i e n jalkojen juureen;
ja jokaiselle jaettiin sen mukaan, kuin hän tarvitsi.
" Jumala haluaa ajaa uskovat pois uskonnollisuudesta Pyhän Hengen alle ja johtoon. "
jaripekka sulla menee täysin puurot ja vellit sekaisin.
On uskonnollisia seurakuntia joihin liitytään jo vauvana, ilman omaa suostumusta ja on seurakuntia joihin liitytään USKOONTULON myötä.
Tämä yhdenmiehen srk, jota sinä täällä ja muuallakin mainostat ei ole missään suhteessa RAAMATULLINEN nehän juuri tekevät näitä, joita kukaan ei valvo eikä ohjaa.
Sinulle vain SUNUN TOTUUTESI on oikea ja siten olet seurakuntien hajoittaja, et kokoaja.
Ja kuten ylläolevasta R.paikasta voit lukea, ei se ALKUSRK:N TULLUT TOIMEEN ILMAN RAHAA.
Eikö perinnön jättämisen asemesta kannata ihmisten myydä talonsa ja omaisuutensa lapsilleen - pilkkahintaan? Kumpi on edullisempi, perintövero vai halvalla myymisen verotus?
Saa myydä hieman halvemmalla, mutta ei suinkaan pilkkahintaan. Asunnon saa myydä esim. lapselle 70 prosenttia sen todellisesta arvosta. Perintövero riippuu kiinteistön arvosta ja sukulaisuusuhteesta. Ekat 20 000 euroa ovat perinnöstä verovapaata.
Rintaperillisen verotus ei ole kovin korkea. Jos asunnon arvo on 200 000 - 1 milj. niin rintaperillisen perintövero on noin 20 prosenttia. Mutta jos testamentataan kaukaisemmalle sukulaiselle, niin silloin vero saattaa nousta 40 prosenttiin. Kiinteistön varainsiirtovero on 4 prosenttia kauppahinnasta.
Nämä tiedot löytyvät verohallinnon sivuilta. Asunto-osakkeiden varainsiirtoveroon on tulossa korotus ensi vuonna.
Ja jos testamenttaa usealle, kukin maksaa perintöveroa vain omasta osuudestaan, joten veron voi kokonaan välttääkin.
Itse etsin ihmistä, jolle voisin vähäiset varani jättää. Sukulaisissa ei ole ketään, joka arvostaisi kotiani. Raha kyllä kelpaisi, mutta tämän paikan myymisestä ei paljon saisi, ja käteistä minulla ei heille ole. Irtaimistokin vähäarvoista. Tämä pieni entinen maatila rakennuksineen ja laajoine tontteineen voisi olla jollekin toisellekin yhtä rakas kuin se on minulle ollut. Mutta miten löytäisin sen ihmisen? Ei tosiaan tarvitse olla sukulainen, kunhan on jonkinlainen sukulaissielu. Millekään yhdistykselle tai seurakunnalle en sitä jättäisi, koska en näe, että siitä seuraisi mitään hyvää tälle talolle tai kylälle. Jos olisi jokin yksityinen pieni puuseppäkoulu, jonka omistajia ja johtajia arvostaisin, voisin testamentata tämän remontoijan unelman heille harjoittelu- ja lomapaikaksi. Mutta tuskin sekään käytännössä toimisi.
Henkilöllä jolle testamenttaat, pitäisi olla itsellään varaa maksaa se korkeampi perintövero. Muuten hän joutuu myymään maatilan. Tulee vain vaivaa, eikä käteen jää paljoa. Eikä sinunkaan tahtosi maatilan säilymisestä toteutuisi.
Ongelma syntyy myös sellaisen henkilön kanssa, jonka pienyritys on esim. mennyt konkurssiin, ja hän on ulosotossa. Ajattelin itse testamentata asunnon tällaiselle sukulaiselle, jotta hänellä olisi turvallinen paikka asua. Huomasimme kuitenkin, ettei se kannata, sillä hänen pitäisi kuitenkin myydä asunto maksaakseen perintöverot ja loput veisi ulosottomies.
Vaikeita juttuja nämä. En aio kuitenkaan yöuniani menettää sen vuoksi, mitä omaisuudelleni tapahtuu kuoleman jälkeen.
Kiitoksia vaan mielenkiintoisista tiedoista. 20 prosenttia perintöveroa kuulostaa korkealta määrältä.
Pystyykö, testamenttaamisen ja myymisen asemesta, kiinteistön vuokraamaan eteenpäin jollain leasing-sopimuksella, eli että talo toiselle haltuun (käyttöoikeus), ja testamentata velat verottajalle, jos kuolintapaus sattuu, ennen kuin uusi omistaja on saanut koko kiinteistön maksettua?
Entä jos joku adoptoi oman isänsä tai äitinsä, ja on sitten rintaperillinen? Minulla on ollut tapana tällainen luova ajattelu. Luin lapsena Edward de Bonon kirjan lateraalisesta ajattelusta. Se teki melkoisen vaikutuksen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Edward_de_Bono
Kuulostaa kinkkiseltä. Omaisuus periytyy aina jollekin kuoleman jälkeen, jos ei muille, niin sitten valtiolle. Vuokranantajana voi olla vain eläessään. Ei taida verottaja hyväksyä testamentattuja velkoja.
Mainitsemasi lateraalinen ajattelu tuskin tekisi vaikutusta Suomen oikeuslaitokseen, sillä siellä noudatetaan vain kirjoitettuja lakeja. Suomen laki ei tunne vanhempiensa adoptoimista.
Minä jätän perinnön juuri sille taholle, jolle itse haluan. Enkä kaipaa asiassa ulkopuolisia neuvoja.
Juuri niin kuin, tiedoksivain sanoo. Sitä se testamentti niemenomaan on. Oma tahdonilmaus. Saa elinaikanaan toimia niin kuin parhaakseen näkee ja kokee. Ei siinä tarvitse manipuloijia. Aloitus on tosi tökerö.
Olen kuullut monta karvasta tarinaa, kun sukujen viimeisinkin sopu on mennyt taistellessa vanhojen piikojen ja poikien perinnöistä, maista ja mannuista Ja niissä taisteloissa ei rikkauksilla ja köyhyyksillä ole sanansijaa, ei osaa eikä arpaa. Viimeistään sillä haaskalla ei haluta tunnustautua rikkaaksi vaikka sitä ennen on oltu polleata poikaa.
Minun jäämistöstä ei suku kiistele.
Aivan niin kuin tiedoksi vain sanoo. Ihminen päättää eläessään itse mitä jäämistöllään tekee, ei tarvitse kuunnella manipulointia. Sitä se testamentti tarkoittaa. Ja ajatuksena aloitus on tökerö.
Olen nähnyt tarpeeksi monta taisteloa vanhojen piikojen ja poikien rahoista, maista ja mannuista. Menee viimeinenkin suvun sopu kun otellaan niillä haaskoilla ja silloin ei rikkaudella ja köyhyydellä ole sanansijaa. Ei tunnustauduta rikkaaksi vaikka ennen on näytelty polleata poikaa, äveriästä emäntää ja isäntää.
Annan omaisuuteni Jumalan valtakunnan hyväksi. Olen ilmaissut asian sisarilleni ja heidän lapsilleen. Vaikka kaikki eivät ole edes uskonnollisia, niin kunnioittavat tätä päätöstäni.
Anteeksi. Tuli peräkkäin kaksi samansisältöistä vastausta. Näytti ettei ensimmäinen lähtenyt ja kirjotin perään uuden. Ja sitten se oli mennyt.
Raamattu sanoo, antakaa Jumalalle. Voisiko joku antaa Jumalan, tilinumeron? Vain onko näintä Jumalia, pilven pimein?
Mille tilinumerolle nyt lahjoitat, kun joku vaikka kaljoittelee, käy ja hurvittelee alkonkautta ulosottoon. Mikä tilinumero se on?
Menettää terveytensä, hurvimenoissa ja terveysjärjestelmä lypsää sitten kulungit ja sitten perikunnan jälkipolvi ja otan todellisesta elämästä, hankkii lapsellisuuttaan leikkikaluja huoneen seinät täyteen.
Siis maailmassa tilinumeroita on, joista menetettyinä ihmiset kertovat tarinaansa.
Raamattu on Sanan kautta silmiä avaava esimerkkikirjallisuutta.
Päämäärä siinä on se, että ihmiset oppisivat rakastamaan toisiaan, antamaan arvo itselle ja kunnioittamaan Luojaa.
Missä asioita kerrotaan, on maassamme niitä yleisiä rakennuksia, joiden ovista pääsee sisälle, on naulakko, penkki- mihin istua, lämpöä, sähkövaloa, että näkee ja ne kiinteistön kulut, tietenkin.
Jokainen voi siellä "uhrata" tai antaa lahjansa sydämensä mukaan, minkä näkee hyväksi. Eli sekin antaminen on vain omasta rakkaudestaan itse asiaan lähtevää lahjaa.
Niillä kuluilla, mitä tämä rakennus ylläpitämiseen kattaa, siellä sähkölaista työllistetään, ja maksetaan ne kulut, eli se rahalahja työllistää. Myös vesi, mitä käytetään vessanvetämiseen, on kulu.
rahalahjalla kustannetaan se, että myös se vesilaitoksen työllisyys on tavallaan taattu. Eli ei se raha aivan hukkaan mene.
Vakuutukset, työllistävät korjauskustannukset, ja kas, verottajakin ottaa sitä armonlisäveroa, jolla jokainen yhteiskunnassa eletään.
Siis se uhri, tai kolehtiraha - lahjoitus - sillä ja siitä löytyy monenlaista ulottuvuutta. Ja kohde, mikä sinne penkkiin saapuu, voi olla se köyhä kyykytetty alkoholisti, josta tulee tämä uusi Hursti, joka auttaa huonoon osaan joutuneita, jota se veroraha ei kakkineen auta.
Eli ehkä se perintöraha, jonka antaja on sydämestään nähnyt "hurstimaisuuden" niin kohteena on siunauksiin tarkoitettua "mammonaa" ..
Tällä hetkellä uskovien parhaita tilinumeroja ovat Avainmedian Suurin tarve taikka voi kohdistaa viitenumeroin kokemaansa kohteeseen. Myös IRR-TV on tehokkaassa evankeliumin työssä. Jos on sydämellä myös humanitaarinen työ ja kehitysapu, niin Fida on hyvä vaihtoehti, myöskin Patmoksen lastenapu.
Tais tulla hätä rahoista. :)
Kirkolle voi lahjoittaa tontin kurssitoimintaan riparia tai hautausmaata varten.Evankeliointiin ja vanhustenhoitoon. Mutta osan voi todellakin testamentata ihan omien sukulaisten jälkeläisille köyhyyden poistamiseksi . 4000€ alle lahjoitus on verotonta millä saa ajokortin / tontin/ opintolainan maksettua/auton. Auttakaa sukulaisia koulukavereita.Myös maanpuolustukselle voi lahjoittaa sekä sairaaloille. Jotkut on lahjoittanut yrityksensä tai kauppansa sukulaisilleen. Nuoret voi auttaa toisiaan laittamalla ruokaa kavereille .
Jaa, tulipa huumori silmäkulmaan..
Raamatustahan aloittaja väänsi ajatusta, ettei lue testamenttia mihinkään suuntaan - lahjoituksena seurakuntaakohtaan.
(pientä hymykaretta)
Mennäänkö oppimaan siitä raamatusta Jeesuksen aikaan ja joku "kolehtihaavihan" siinä jonkun temppelin ovella oli, jos oikein muistan.
Joku "köyhä" siinä pisti viimeiset roposet - jotka elämiseen oli tarpeen, niin Herrantyöhön.
No, mitäs tämä Herramme siihen virkkoi? Moittiko, että ei pidä itsestään huolta ja olisiko pitänyt itsellään, syönyt ja varannut perintöönsä?
Ei ainakaan lahjoittajaa moitiskellut, en ainakaan muista sellaista.
Mutta, taisi se moitteen piikki osuakin itse aloittajaan.
Ehkä te annatte liiastanne ja pidätte sitten lihallisesti loput itsellänne, josta siten väänätte kättä, vai mitä?
Se köyhä opiskelija - eikö hän luota Herran huolenpitoon?
Jos joutuu kilvoittelemaan siitä rahastaan, sehän voi kasvattaa taloudelliseksi rahankäyttäjäksi ja jopa jos joku päättäjäkin tulisi hoitamaan valtion rahakirstua, niin ---- oppineena -- osaa hoitaa paremmin sen, mitä tänään tekevät.
Ei niin hulvattomasti kylvä verorahoja, sinne ja tänne.
Eli asioista voimme löytää monta erilaista puolta.
Minusta tuntuisi oudolta olla huomioimatta omaa Seurakuntaa testamentissa. Valtion kirkkoa lukuun ottamatta Seurakuntien talous on riippuvainen lahjoituksista ja erityisesti testamenteista.
Itsekin olen Seurakuntalaisena päässyt nauttimaan siitä, miten Seurakuntaani on pystytty parantamaan testamentissaan Seurakuntaa muistaneiden hyväntekijöiden toimesta. On pystytty remontoimaan, korjaamaan, järjestämään toimintaa...
Mustamaalaajia ja valittajia on kyllä paljon ja yleensähän se on joku serkun tai sisaren poika, joka ei edes ollut yhteydessä pois nukkuneeseen.
Se mitä minulla on, ei kyllä kuulu minun sisaren tai veljien jälkeläisille millään tavalla, se on minun omaa omaisuuttani ja saan tehdä sille mitä haluan.
Pidän selvänä sitä, että omat jälkeläiseni on oikeutettuja siihen, mitä olen itse saanut perinnöksi. Sitä taas en ymmärrä, miksi jälkeläisillä on lakiosuus johonkin sellaiseen, minkä on omalla työllään hankkinut ...se ei ole oikeudenmukaista. Ihmisellä pitäisi olla oikeus jättää omalla työllään hankittu varallisuus kenelle haluaa!
Kyllä mielestäni jälkeläisillä, joita on tämän maailmaan tuottanut on oikeus periä lakiosuus ja vaikka enemmänkin, mutta kaukaisemmille sukulaisille emme ole velvollisia kertymäämme jättämään. Saa testamentata hyvällä omallatunnolla minne haluaa.
En tee testamenttia uskonnollisille yhdistyksille. Olen Buplikaani.
Se on oikein!
Luuk. 18:10-14
10. "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
11. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
13. Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.
14. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."