Tänään on taas vaikea päivä. On niin ikävä miestä, joka sanoi, että se on loppu. Toivon tuskaisesti, että hän palaisi ja myös kaipaisi, mutta onhan se varmaan turhaa?Auttaako aika?Tuleeko tosirakkaus toisiin mietteisiin?
vaikea päivä
jaksanko
312695
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Tunnevaihtelut ovat tuttuakin tutummat myös minulle, oikein huvittaa miten pienellä aikaa mieli ja ajatukset voivat hypätä laidasta laitaan. Oletko varma ettei toisellakin osapuolella ole vastaavia tuntemuksia mutta kummallakaan ei ole uskallusta tai kanttia ottaa yhteyttä ja kysyä asiaa toiselta. Toisaalta eron jälkeen pieni rauhoitettu hetki on varmasti hyödyllinen molemmille osapuolille.
Erostamme on kaksi kuukautta....Ja nyt mies on kuin minua ei olisi olemassa ja halusi tehdä lopullisen eron. Antoi ymmärtää, että päätös on lopullinen ja hän menee eteenpäin.
kyyninen kuin minä. Ilmoitin eksälleni, että minä haen lopullisen eron käräoikeudesta, säästän senkin siltä vaivalta. Siitä saa kuulkaa joku oikein kunnon elätin ja siivellä eläjän. Harrastukset on työkavereitten kanssa kapassakäynti ja muut muka urheilumuodot ja helvetimoinen matkustus pitkin ja poikin suomenmaata työnpuitteissa. No matkustakoot nyt. Ja käyköön kapakassa, baareissa tai muissa eipähän ole ketään kotona.Eikä missään,jos satu jotain yksinhuoltajaa tapaamaan ja saa kokonaisen vaimon ja lapsiliudan(toisen miehen siittämiä) matkaan. Hihhihihhiihihhi
tilanteessa. Minä kyllä laitoin mieheni lopulta uutena vuotena miettimään mitä elämältään haluaa. Hän oli vain vehdannut jo useamman kuukauden toisen kanssa. Vaikka halusi olla minunkin kanssani.
Olen itkenyt, ollut shokissa. Mutta kaksi viikkoa takana ja ajoittain helpottaa, vaikka mikään ei ole varmaa...Epävarmuus on pahinta, mutta joskus sekin on pakko kestää. Ja vaikka loppu tulisikin, niin haluan uskoa, että lopulta, kaiken tuskan jälkeen sinuakin helpottaa ja minua...Voimia meille molemmille.. ja jos hän palaa luoksesi, niin niin on ollut tarkoitettu ja jos ei, sinä selviät.
Vaikka tänään on tosiaan vaikea päivä, tiedän, että tämä ero on ollut minulle hyväksi. Asioita arvostaa, vasta kun ne menettää....:( Mutta uskomatonta on,että tällaisen jälkeen olen huomannut rakastavani miestä yhä enemmän ja hän taas ei enää halua olla kanssani missään tekemisissä. Minulla on oikeus toivoa, mutta en voi ketään pakottaa. Onneksi minulla on hyviä ystäviä, jotka ovat olemassa ja nyt olenkin päättänyt jollain keinolla jaksaa jatkaa elämää "päivä kerrallaa pienistä iloista nauttien" ja antaa toiselle rauhan. Tekee hän sitten mitä tahansa. Mutta kyllä tämä tilanne on sietämätön kun yksipuolisesti haluaisin takaisin, ja toinen menee jo eteenpäin.Mutta siinä olet oikeassa, että minäkin mietin sitä, että jos annan hänen mennä niin hän tulee takaisin, jos tämä todella oli/on rakkautta!Mutta kyllä tämä on vaikeaa.....
Eletiinpä ennenkin. Olen eronnut vasta muutama kuukausi sitten ja olen miettinyt asioita perinpohjin ja tullut siihen tulokseen, että en ole menettänyt mitään muuta kuin haisevan paskahousun ja naistennielijän ja ikuisen lapsen ja loisen. Nyt joutuu äijärukka hoitamaan asiansa itse.
Ite taas tässä mietin, että alkoi uusi nuoruus ja palasin lähtöpisteeseen, meillä katos ei ole lapsia. Tässäpä on hyvä köllötellä ja hymyilen iloisesti jos eksä sattuu vastaantulemaan, sillä niinkin vanhalla ukolla ku hän on eipä juuri mahdollisuuksia ole muuta kuin yksinhuoltajat joilla on valmiina lapsikatras. Hahahahahahha, helppohan se oli minun kanssa elää maksoin kaiken muun ja hän vaan lyhenteli asunto velkaa ja minä kun lähdin,lähti kaikki nettiliittymää myöten. Mitehän se pärjää?
Mulla ihan sama juttu...mies jäi kiinni pettämisestä ( usean kuukauden ajalta ) ja heitin sen pellolle uutena vuotena....olen itkenyt ja ollut shokissa, ja nyt ihmettelen miksi ??? En kaipaa petturia, mutta olen itkenyt lähinnä sitä, että minun naisellisuuttani on loukattu !! Olen käynyt ravintoloissa hakemassa itsetuntoani takaisin ja se on onnistunut. Olen edelleen haluttava ja miehiä ympärillä riittää...eli unohda se paska petturi, se ei ollut sinun arvoinen mies !!! Kyllä se ihana mies vielä löytyy...näin uskon minäkin...
ethän sinä ole pettänyt! Tee ukostasi syntipukki ja toisesta naisesta h...! Ole marttyyri ja kirkas kruunu otsalle. Hyvin tehty ja oikein, pihalle vaan ja vaatteet perään. Katso eteenpäin, maailma on pullollaan ihmisiä. Tsemppiä! Minä kyllä pidän huolen siitä että ukko on huoripukki.Sillä nimittäin oli yksinhuoltaja koko kevään ja vehtasivat minun seläntakana ja pidän huolen myös siitä, että nainen saa tietyn maineen. Oma yleisönpalvelijan jos ukko ei sitä valehdellut.
on yleisönpalvelija!
Minullakin loppui suhde johon uskoin eikä omasta aloitteestani. Tosin kuoret ovat vielä juuri tällä hetkellä jäljellä. Haluan pois, ulos, ilmaan, mutta vasta se on aikeen ja yrityksen asteella.
Kumppanillani oli toinen, räikeästi tieteni, erittäin lyhyesti, mutta käsittääkseni rajattoman kiihkein tuntein. Emme kumppanini kanssa olleet koskaan kuvitelleet olevamme toistemme "elämän rakkaudet" tai "vastinkappaleet". Silti se mitä tapahtui, on tapahtunut ja tapahtuu, koskee minuun edelleen NIIN.
Pitkään olimme yhdessä ja minusta paljon hyvää teimme ja koimme keskenämme, mutta emme koskaan eläneet missään ääriromanttisen rakkauden vaaleanpunaisessa sumussa. Rakkautta kyllä oli ja sitä tunnustettiin. Koska se oli läsnä nimenomaan harmaassa arjessa ja sitä sulostutti, uskoin siihen, hölmö kun kai sitten olin. Ajattelin, hölmönä siis, että se mikä on kestänyt pitkään ja lämmittänyt, tekisi niin myös jatkossa, mutta toisin kävi.
En vieläkään tiedä, tosiaankaan, MIKÄ koskee minuun NIIN ja MIKSI, vaikka olen todella yrittänyt ymmärtää itseäni. En ole suinkaan jäänyt yksin tämän pöllämystyneisyyteni kanssa, mutta varsinaisesti lievittynyt se ei ole. Itseymmärrys on kasvanut hurjaa vauhtia, mutta kaipa aivan liian hitaasti siihen, mitä pitäisi ymmärtää.
Kumppanini kyllä palasi. Hänen "leimahduksensa" sammui jo aivan alkuunsa, vaikka sen piti antaa hänelle aivan kaikki, mitä hän oli voinut koskaan tunteillaan tavoitella. Olen ajatellut, että ehkä se sammui siten juuri siksi, että hän odotti siltä niin paljon. Mistään ulkokohtaisesta ei ollut kysymys. Minusta ei edes jotenkin ollut kysymys siitä toisesta henkilöstä, jonka tilalla olisi voinut ehkä olla miltei kuka tahansa.
Minusta jotenkin tuntuu, että kysymys oli siitä, mitä kumppanini alkoi tuntea syvimmiltään eniten tarvitsevansa ja mitä hän on ehkä nyt juuttunut kaipaamaan. En kuitenkaan tiedä, onko se jotakin sellaista, mitä ei tässä maailmassa ole kenellekään ihmiselle suotu, eli ääri-intensiivistä ikuista, totaalisen täyttymyksellistä rakkautta, joka jatkuvasti täyttäisi kaikki toiveet ennen kuin ne edes nousevat omaan mieleen.
Vähitellen, kuin joutuneena kiristyvään peukaloruuvin otteeseen, minulle kävi ilmi, miten meille oli käynyt. Tapahtunut oli saanut sammumaan kaikki ne hänen lämpimät tunteensa, joiden olisin toivonut edelleen kohdistuvan itseeni. Rakkauden sammuminen oli jo sellaisenaan ikävää, mutta kun sammuivat myös kaikki empatia, alkeellinenkin ystävällisyys ja pieninkin huomaavaisuus. Jouduin huomaamaan, miten paljon menee, kun ne menevät, ja miten rasittavaa on, kun ne lakkaavat.
Jopa pahempaa oli, että sammui hänen kykynsä ja halunsa noudattaa edes vähimmäismäärässä arkisen hyvän käytöksen sääntöjä. En ole sikäli muodollinen ihminen, mutta nyt olen valmis antamaan arvon noillekin sinänsä epämääräisille säännöille.
Hän kaiken kaikkiaan muuttui perusteelliseksi. Tosin joitakin merkkejä hänen noista piirteistään oli kyllä ollut näkyvissä jo ennen sitä mitä tapahtui.
Vähitellen yhä enemmän korostuivat säälimätön, loukkaava ja haavoitava henkinen julmuus, jota en ole saanut loppumaan millään. Ei ole rajoja sille, mille hän minut altistaa sanoissaan. Samoin korostui sanoinkuvaamaton, käsittämätön ja epälooginen syyttely. Myös korostuivat räjähtävät vihanpurkaukset, joilla ei ole yleensä mitään ilmeistä syytä ja jotka eivät tunne rajoja ajatellen sitä, mitä saan kuulla.
En voi käsittää, miksi se, että toinen petti minua, jotenkin sai aikaan sen, että hän alkoi kohdella minua todella kaltoin. Tältä osin tunnen olevani yksin, koska en tiedä, onko kenellekään muulle karttunut samanlaisia ikäviä kokemuksia.
En ymmärrä itseäni, en. Ensinnäkään en mitenkään voi ajatella, että hän edes palaisi sellaiseksi, että arki saattaisi jotenkuten sujua. Jossakin niin kaukana hänen mielensä vaeltaa. Toiseksi, vielä vähemmän voin ajatella, että hän alkaisi kohdistaa minuun ensimmäistäkään lämmintä tunnetta paitsi satunnaisesti tai ikään kuin vahingossa, joka on puolestaan todella alentavaa ja joka vain jotenkin loukkaa minua lisää. En ymmärrä, en, mitä tässä enää roikun, mutta varmaan syynsä ovat silläkin.
Minuun kyllä vetoaa hänen ajoittainen huomattava "tarvitsevuutensa". En kuitenkaan voi kokea, että se kohdistuisi minuun persoonana vaan että sitä ilmenee ajoittain siksi, että satun olemaan paikalla. Minusta tuntuu esimerkiksi, että vaikkapa kotieläin voisi tyydyttää hänessä ajoittain ilmenevän läheisyyden tarpeensa.
Väärinkäsitysten välttämiseksi: en tarkoita, että hän olisi paha ja minä hyvä. Tarkoitan vain sitä, että minusta hänen paikkansa olisi jossakin aivan muualla kuin kanssani ja samoin minun paikkani olisi aivan muualla kuin hänen luonaan. Jotenkin tässä vain olisi purettava tämä syntynyt umpisolmu ja löydettävä tie omaan, itsenäiseen ja jälleen pitkästä aikaa ihmisarvoiseen elämään.
Veikko Tähkän Psykoterapian perusteet kirjaa. Hölynpölyä mutta näin maallikon mielestä en ymmärrä. Kaipa kirjoittajalle täyttä totta ja lienee joku sossu tai terapeutti mutta kyllä maallikko on parempi.
useasti jossain keskustelemassa. On semmosta munkkilatinaa jota ei ymmärrä kuin toinen terapiassa käynyt?
..latinaa vaan elävää elämää. Ehkä Ellun pitäisi keskittyä lukemaansa ennen kuin vastailee ja kommentoi.
tavanomainen elämä, suora viivasta ja tuskin kelläkään jää epäselväksi jos joku haluaa eroa, se sanotaan suoraan. Mutta jos niiku tuossa edellissä kirjoituksessa kauniin sanakääntein kirjoitettiin kaikenkenlaista, pistää vähän miettimään kirjoittajan motiiveja. Liekkö mikä lienee mutaatio? Voihan sitä kirjoitella vaikka kukkaiskielin mitä sattuu mutta minusta on tärkeää vain se että asia tulee sanottua suoraan ja rehellisesti, ilman sananmuunnoksia tai muuten joutavanpäiväistä höpinää sanomatta mitään niiku tuosta sai nyt sen käsityksen!
kirjoituksesta on tausta poissa. Lienee jotenkin kummallinen?
Itseasiassa, en tiedä,oletko mies vai nainen.Yhdestä asiasta olen lähes varma.Olet ammattikirjoittaja,kirjailija,ehkä toimittaja,jokatapauksessa,asian harrastaja.Voiko paremmin kuvata tuntoja,joita tuntee ihminen,oli kumpaa sukupuolta hyvänsä,tullessaan petetyksi,pettyneeksi,menettäessaan unelmansa, haaveensa ja samalla senaikaisen suunnitellun tulevaisuutensa.Kokemuksesta tiedän,tämä yö on vielä kestettävä näiden tuskaisten ajatusten kanssa,sitten ehkä helpottaa.Tiedän myöskin sen että syyllistämällä haetaan hyväksyntää omille teoille.Olen juuri saanut kokea sen.Kirjoittamalla,kirjaamalla tapahtuneen,luulen sen olevan arkistoimista,asia saadaan pois päiväjärjestyksestä.Sinä osaat sen taidon,paremmin kuin useimmat.Sinun ajattelun,syyllistämättömyyden,neutraalisuuden korostaminen,tuntuu liialliselta,kyllä voi olla vihainen.Perkele,jos on tositarkoituksella loukattu,on oikeus suuttua!Eino Leinon Lause :toinen on heikompi toistaan, on suoraan humalaisen runoilijan peräosastosta.!
Kirjoita ,olitpa sitten kumpaa sukupuolta hyvänsä,Sinä osaat!!!
Itseasiassa, en tiedä,oletko mies vai nainen.Yhdestä asiasta olen lähes varma.Olet ammattikirjoittaja,kirjailija,ehkä toimittaja,jokatapauksessa,asian harrastaja.Voiko paremmin kuvata tuntoja,joita tuntee ihminen,oli kumpaa sukupuolta hyvänsä,tullessaan petetyksi,pettyneeksi,menettäessaan unelmansa, haaveensa ja samalla senaikaisen suunnitellun tulevaisuutensa.Kokemuksesta tiedän,tämä yö on vielä kestettävä näiden tuskaisten ajatusten kanssa,sitten ehkä helpottaa.Tiedän myöskin sen että syyllistämällä haetaan hyväksyntää omille teoille.Olen juuri saanut kokea sen.Kirjoittamalla,kirjaamalla tapahtuneen,luulen sen olevan arkistoimista,asia saadaan pois päiväjärjestyksestä.Sinä osaat sen taidon,paremmin kuin useimmat.Sinun ajattelun,syyllistämättömyyden,neutraalisuuden korostaminen,tuntuu liialliselta,kyllä voi olla vihainen.Perkele,jos on tositarkoituksella loukattu,on oikeus suuttua!Eino Leinon Lause :toinen on heikompi toistaan, on suoraan humalaisen runoilijan peräosastosta.!
Kirjoita ,olitpa sitten kumpaa sukupuolta hyvänsä,Sinä osaat!!!
Itseasiassa, en tiedä,oletko mies vai nainen.Yhdestä asiasta olen lähes varma.Olet ammattikirjoittaja,kirjailija,ehkä toimittaja,jokatapauksessa,asian harrastaja.Voiko paremmin kuvata tuntoja,joita tuntee ihminen,oli kumpaa sukupuolta hyvänsä,tullessaan petetyksi,pettyneeksi,menettäessaan unelmansa, haaveensa ja samalla senaikaisen suunnitellun tulevaisuutensa.Kokemuksesta tiedän,tämä yö on vielä kestettävä näiden tuskaisten ajatusten kanssa,sitten ehkä helpottaa.Tiedän myöskin sen että syyllistämällä haetaan hyväksyntää omille teoille.Olen juuri saanut kokea sen.Kirjoittamalla,kirjaamalla tapahtuneen,luulen sen olevan arkistoimista,asia saadaan pois päiväjärjestyksestä.Sinä osaat sen taidon,paremmin kuin useimmat.Sinun ajattelun,syyllistämättömyyden,neutraalisuuden korostaminen,tuntuu liialliselta,kyllä voi olla vihainen.Perkele,jos on tositarkoituksella loukattu,on oikeus suuttua!Eino Leinon Lause :toinen on heikompi toistaan, on suoraan humalaisen runoilijan peräosastosta.!
Kirjoita ,olitpa sitten kumpaa sukupuolta hyvänsä,Sinä osaat!!!
Itseasiassa, en tiedä,oletko mies vai nainen.Yhdestä asiasta olen lähes varma.Olet ammattikirjoittaja,kirjailija,ehkä toimittaja,jokatapauksessa,asian harrastaja.Voiko paremmin kuvata tuntoja,joita tuntee ihminen,oli kumpaa sukupuolta hyvänsä,tullessaan petetyksi,pettyneeksi,menettäessaan unelmansa, haaveensa ja samalla senaikaisen suunnitellun tulevaisuutensa.Kokemuksesta tiedän,tämä yö on vielä kestettävä näiden tuskaisten ajatusten kanssa,sitten ehkä helpottaa.Tiedän myöskin sen että syyllistämällä haetaan hyväksyntää omille teoille.Olen juuri saanut kokea sen.Kirjoittamalla,kirjaamalla tapahtuneen,luulen sen olevan arkistoimista,asia saadaan pois päiväjärjestyksestä.Sinä osaat sen taidon,paremmin kuin useimmat.Sinun ajattelun,syyllistämättömyyden,neutraalisuuden korostaminen,tuntuu liialliselta,kyllä voi olla vihainen.Perkele,jos on tositarkoituksella loukattu,on oikeus suuttua!Eino Leinon Lause :toinen on heikompi toistaan, on suoraan humalaisen runoilijan peräosastosta.!
Kirjoita ,olitpa sitten kumpaa sukupuolta hyvänsä,Sinä osaat!!!
Itseasiassa, en tiedä,oletko mies vai nainen.Yhdestä asiasta olen lähes varma.Olet ammattikirjoittaja,kirjailija,ehkä toimittaja,jokatapauksessa,asian harrastaja.Voiko paremmin kuvata tuntoja,joita tuntee ihminen,oli kumpaa sukupuolta hyvänsä,tullessaan petetyksi,pettyneeksi,menettäessaan unelmansa, haaveensa ja samalla senaikaisen suunnitellun tulevaisuutensa.Kokemuksesta tiedän,tämä yö on vielä kestettävä näiden tuskaisten ajatusten kanssa,sitten ehkä helpottaa.Tiedän myöskin sen että syyllistämällä haetaan hyväksyntää omille teoille.Olen juuri saanut kokea sen.Kirjoittamalla,kirjaamalla tapahtuneen,luulen sen olevan arkistoimista,asia saadaan pois päiväjärjestyksestä.Sinä osaat sen taidon,paremmin kuin useimmat.Sinun ajattelun,syyllistämättömyyden,neutraalisuuden korostaminen,tuntuu liialliselta,kyllä voi olla vihainen.Perkele,jos on tositarkoituksella loukattu,on oikeus suuttua!Eino Leinon Lause :toinen on heikompi toistaan, on suoraan humalaisen runoilijan peräosastosta.!
Kirjoita ,olitpa sitten kumpaa sukupuolta hyvänsä,Sinä osaat!!!
Itseasiassa, en tiedä,oletko mies vai nainen.Yhdestä asiasta olen lähes varma.Olet ammattikirjoittaja,kirjailija,ehkä toimittaja,jokatapauksessa,asian harrastaja.Voiko paremmin kuvata tuntoja,joita tuntee ihminen,oli kumpaa sukupuolta hyvänsä,tullessaan petetyksi,pettyneeksi,menettäessaan unelmansa, haaveensa ja samalla senaikaisen suunnitellun tulevaisuutensa.Kokemuksesta tiedän,tämä yö on vielä kestettävä näiden tuskaisten ajatusten kanssa,sitten ehkä helpottaa.Tiedän myöskin sen että syyllistämällä haetaan hyväksyntää omille teoille.Olen juuri saanut kokea sen.Kirjoittamalla,kirjaamalla tapahtuneen,luulen sen olevan arkistoimista,asia saadaan pois päiväjärjestyksestä.Sinä osaat sen taidon,paremmin kuin useimmat.Sinun ajattelun,syyllistämättömyyden,neutraalisuuden korostaminen,tuntuu liialliselta,kyllä voi olla vihainen.Perkele,jos on tositarkoituksella loukattu,on oikeus suuttua!Eino Leinon Lause :toinen on heikompi toistaan, on suoraan humalaisen runoilijan peräosastosta.!
Kirjoita ,olitpa sitten kumpaa sukupuolta hyvänsä,Sinä osaat!!!
Itseasiassa, en tiedä,oletko mies vai nainen.Yhdestä asiasta olen lähes varma.Olet ammattikirjoittaja,kirjailija,ehkä toimittaja,jokatapauksessa,asian harrastaja.Voiko paremmin kuvata tuntoja,joita tuntee ihminen,oli kumpaa sukupuolta hyvänsä,tullessaan petetyksi,pettyneeksi,menettäessaan unelmansa, haaveensa ja samalla senaikaisen suunnitellun tulevaisuutensa.Kokemuksesta tiedän,tämä yö on vielä kestettävä näiden tuskaisten ajatusten kanssa,sitten ehkä helpottaa.Tiedän myöskin sen että syyllistämällä haetaan hyväksyntää omille teoille.Olen juuri saanut kokea sen.Kirjoittamalla,kirjaamalla tapahtuneen,luulen sen olevan arkistoimista,asia saadaan pois päiväjärjestyksestä.Sinä osaat sen taidon,paremmin kuin useimmat.Sinun ajattelun,syyllistämättömyyden,neutraalisuuden korostaminen,tuntuu liialliselta,kyllä voi olla vihainen.Perkele,jos on tositarkoituksella loukattu,on oikeus suuttua!Eino Leinon Lause :toinen on heikompi toistaan, on suoraan humalaisen runoilijan peräosastosta.!
Kirjoita ,olitpa sitten kumpaa sukupuolta hyvänsä,Sinä osaat!!!
Et valitettavan ilmeisesti ollut tosirakkaus miehellesi.
Häntä pois koipien välistä. Rakasta ensin itseäsi ja sitten muuta maailma. Katso peiliin ja katso tosiasioihin. Siitä se lähtee. Step by step. Ja puhelin pois käden ulottuvilta, anna nyt miehesi olla omillaan, niin pääset nopeammin itsekin jaloillesi. Usko vaan, kuukauden päästä on jo valoisaa.
jos sinua loukataan naisena,siitä on vaikea toipua loukkaajan kanssa.Täytyy tapahtua ihmeitä,jos sen unohtaa.Ensin kyllä pitää alkaa itsestä välittämään ja todella,eikä roikkua kenenkään mieliksi.
yritä etsiä jokaisesta päivästä jotain posotiivista.:)jossain vaiheessa huommat ajattelevasi häntä vähemmän ja vähemmän.onhan se aikamoista tunnemyllerrystä mutta lupaan että helpottaa.:)annan pääni pantiksi!itse menetin uskoni miehiin mutta elämäni tupsahti ( silloin kun sitä vähiten osasin odottaa ) aivan ihana mies.olen hänen oma prinsessansa.
itse sain aikoinaan voimaa petturiexääni
ajatuksesta "miksi itken hänen peräänsä? hän tuskin suo minulle ajatustakaan?, hän on nyt onnellinen ja uuden rakkaansa kanssa.tätähän hän halusi.ainoa mitä voin on olla onnellinen hänen puolestaan.
tämä ei kuitenkaan tarkoita surematta jättämistä.ei surua karkuun pääse.illalla se taas tulla tupsahtaa mutta asioita voi välillä ajatella muiltakin kanteilta.:)
voimia sinulle.pääni odottaa täällä jos sen haluat.;)tuskinpa sitä ajan päästä enää tarvitset.:)
jos ryvet menneisyydessä ja huomaan wttä naiset valittaa täällä jatkuvasti pettämisestä ja avioerosta, onko se tunne pohjaista? Jos nyt näen exäni joka soitti muutama päivä sitte sössö ja maikeileva ääni suussansa ja minulle tuli heti piruus mieleen ja aloin laukomaan mitä sattu, jopa loppu sössötys.Perkele sitä kuuntele pirukaan.Naikoon nyt sitä yksinhuoltajansa niin paljon kun ehtii sillä aika voi loppua kesken niinkin sairaalta ihmiseltä kuin se on. Onnea matkaan!
että se lukee näitä tekstejä. Olen tehtny teistä jumalattoman pariskunnan ja minä olen viaton enkeli. Pitäköön nyt se sinun rakkasi huolta siitä ettei jää jalkoihin. Syyllinen en ole minä vaan sinä ja tiedät sen että osaan olla ilkeä!½
Lopeta juominen ja yritä vaikka puhua ystävillesi. Ellei sulla ole ystäviä tai he eivät enää jaksa, niin hakeudu mielenterveystoimistoon. Saat apua.
kannattaa lopettaa pöllyyttäminen. Lopeta pössyttely, et sinä hullu ole, vähän pöllyssä.
että syöt sieniä niiden hourupäiden kanssa, korvessa. Lopeta sienien syöminen.Senkin vanha hippi.
Niin se vain on, että ratkaisunne olette jo tehneet. Tunnekouhut ylös ja alas ovat täysin normaaleja eroprosessin aikana. Eroprosessin aikajänteellä en tarkoita aikaperiodia päätöstä erosta ja paperien vientiä käräjäoikeuteen.
Eroprosessi on pitkä, jopa vuosien mittainen. Tunnekuohut kuuluvat asiaan ja ovat normaaleja. Kertoo vain, että päässäsi asiat käydään läpi ja jos ei punnitse vaihtoehtoja, niin ei voi käsitellä eroa pois päiväjärjestyksestä.
Jokainen päivä on uusi ja mitä pitempään aika kuluu, niin sitä helpommaksi muuttuu oma olosi. Tapaat uusia ystäviä, kavereita, ehkä myös muutakin. Siitä se vaan alkaa....
Pidä huolta arkirutiineista ja pidä välit kunnossa exään. Älä tee sitä kaveria, salarakasta tai uutta ihastusta. Tee siitä se neutraali juttu, sillä kuitenkin on tultava toimeen ainakin jossain muodossa. Varsinkin mikäli yhteisiä lapsia.
Jatsa