Eräs tarina

Sekin suhde tuli sitten tiensä päähän.

Kannoin tavarani autoon ja loput roskiin. Jätin avaimen pöydälle ja lähdin pois sanomatta sanaakaan.

R-kioskilta ostin uuden prepaid liittymään. Siinä sitä oltiin autossa, syksyinen ilta alkoi jo hämärtää.

Kesä paikalle oli ajomatkaa n.230 km, hiljakseen ajelin tuttua tietä ja sitten olinkin rakkaan kesäpaikan pihassa. Ympärillä oli täysin pimeää, lähimmät katuvalot ovat 17 km päässä.

Vanhempani lähtivät täältä v.1954, samoin syksyllä. Töihin ja opiskelemaan Lahteen. Etsimään uutta ja parempaa elämää.

Kytkin lämpöpatterin päälle ja kannoin tavarat autosta sisälle. Siinä hiljalleen lämpiävässä huoneessa söin mäkkärin ateriaa.

Oli tosi hiljaista, ryömin makuupussiin ja nukahdin.

Aamulla heräsin kiirettömästi ja hain kahvi vettä kaivosta. Siinä kahvia keitellessä kohentelin paikkoja ja mietin mitä rupeaisi tekemään.

Työpaikkaankaan en soittanut ja päätin että en soitakkaan. Kai ne ymmärtää että töihin en enää tule. Onneksi pankissa oli rahaa elämistä varten, velkaa ei penniäkään.

Kesäpaikka on tyypillinen pieni maatila jossa ei olisi ollut tulevaisuutta. Pellot istutettu puulle ja metsää.

Metsänhoito työt oli siis luonnollinen ratkaisu, uusi työpaikka löytyi nurkan takaa. Kävin ostamassa uuden moottorisahan ja muita työvälineitä. Onneksi tuli aikoinaan käytyä metsäkurssi, joten työ oli tuttua.

Risusavottaa, kannoin polttopuita autossa oleviin saaveihin ja kävin tyhjentämässä ne liiteriin. Huoneessakin oli takka joka ei koskaan tosin vetänyt, joten tyydyin sähköpatteriin.

Soittelin muutaman puhelun ja ilmoitin että olen lopettanut suhteeni ja työpaikkani. Tottakai hämmennys oli suuri, että miksi näin.

Näin aika kului pikku hiljaa, marraskuussa satoi ensi lumet. Talvirenkaat olin tuonut tänne jo kesällä, onneksi niin että pääsi liikkumaan.

Ilmatkin alkoivat viiletä, hiiretkin muuttivat sisälle jo lokakuun alussa.

Marraskuisena iltana kävelin hämärässä pihalla ja soratiellä lumen tippuessa taivaalta isoina hiutaleina. Ääretön hiljaisuus ympärillä. Kaikki tuntui niin vapaalle.

Muuten elämä oli kuin 1950-luvulla, pois lukien sähkö. Metsä töiden jälkeen luin iltaisin kirjoja.

Poissa oli riidat ja nalkutus.