Me ollaan oltu tovi yhessä. Muutin toiselta paikkakunnalta toiseen. Uus työ, uus kaupunki, uus suhde.
Pelottaa ja ahdistaa.
En tullut miehen perässä tänne. Vaan suunnitelmissa oli jo vuos sitten tänne tulosta. Ihan ihana kaupunki ja ihania uusia tuttuja tullut.
Ihmissuhde ei ole niin vakaa, mitä luulin olevan. Enempi oon hänen exsän paikkaama kapistus. Arvostusta ei oo, välittämistä ei oo. Tai on tottakai, siis niin ihana mies, mutta niin kiinni exsässään et ajaa mut ihan ahdingolle. Puhuttu paljon, puhuttu viel enemmän, mutta exsä sitä exsä tätä. Joo, toki mustasukkaisuuteni tullut kyllä kuvioihin mukaan. Vaikka hän ei puhukkaan millään tavalla positiivisesti, mutta kaipaa exsää vieläkin. Kun nykyiset kumppanit arvistellaan ja nousee viha ja paremmuuden ero. Arvostelu jne jne.
Meillä on kyllä paljon yhteistä ja samoja asioita ollaan koettu jo ennen vanhaa. Itselle ne mitä muinoin on tapahtunut ei liikuta samanlailla. Olisi se tilanne mikä tahansa, asia mikä tahansa, juttu mikä tahansa. En voi asioille enkä tilanteelle mitään. Ja jos voisin en olisi tässä hänen kanssaan ja oppinut pitkän avioliiton jälkeen uudestaan rakastamaan.
Toiselle on viha, suuttumus ja menneen asioiden läpi käymmistä. Karrekointisesti jos ollaan vuorokaudessa se 4 tuntii yhdessä. Niin siitä ajasta exsään menee aika liioittelematta se 3 tuntii. Ja se toistuu ja toistuu. Hänellä ei ole muuta mielenkiintoa kuin exsä ja hänen väärin kohtelusta. Kuin väärn exsä on hälleen tehnyt. Jotenkin niin perus apaattinen ja negatiivinen ihminen et nistaa mulle puristuksen rintakehään. Ja se et tulee fiilis et mä haluun pois täältä. Mutta osaa hän olla sitten niin ihana, huomaavainen ja rakastava. Oikein wau olo tulee. Ja naps taas kylmeni. On sellainen kylmä kuuma suhde. Tätäkö tää on? Kokemuksia muilta, vertaistukee. Ihan sama.
Auttakaa, kiitos kun luitte.
Pelottaa ja ahdistaa.
En tullut miehen perässä tänne. Vaan suunnitelmissa oli jo vuos sitten tänne tulosta. Ihan ihana kaupunki ja ihania uusia tuttuja tullut.
Ihmissuhde ei ole niin vakaa, mitä luulin olevan. Enempi oon hänen exsän paikkaama kapistus. Arvostusta ei oo, välittämistä ei oo. Tai on tottakai, siis niin ihana mies, mutta niin kiinni exsässään et ajaa mut ihan ahdingolle. Puhuttu paljon, puhuttu viel enemmän, mutta exsä sitä exsä tätä. Joo, toki mustasukkaisuuteni tullut kyllä kuvioihin mukaan. Vaikka hän ei puhukkaan millään tavalla positiivisesti, mutta kaipaa exsää vieläkin. Kun nykyiset kumppanit arvistellaan ja nousee viha ja paremmuuden ero. Arvostelu jne jne.
Meillä on kyllä paljon yhteistä ja samoja asioita ollaan koettu jo ennen vanhaa. Itselle ne mitä muinoin on tapahtunut ei liikuta samanlailla. Olisi se tilanne mikä tahansa, asia mikä tahansa, juttu mikä tahansa. En voi asioille enkä tilanteelle mitään. Ja jos voisin en olisi tässä hänen kanssaan ja oppinut pitkän avioliiton jälkeen uudestaan rakastamaan.
Toiselle on viha, suuttumus ja menneen asioiden läpi käymmistä. Karrekointisesti jos ollaan vuorokaudessa se 4 tuntii yhdessä. Niin siitä ajasta exsään menee aika liioittelematta se 3 tuntii. Ja se toistuu ja toistuu. Hänellä ei ole muuta mielenkiintoa kuin exsä ja hänen väärin kohtelusta. Kuin väärn exsä on hälleen tehnyt. Jotenkin niin perus apaattinen ja negatiivinen ihminen et nistaa mulle puristuksen rintakehään. Ja se et tulee fiilis et mä haluun pois täältä. Mutta osaa hän olla sitten niin ihana, huomaavainen ja rakastava. Oikein wau olo tulee. Ja naps taas kylmeni. On sellainen kylmä kuuma suhde. Tätäkö tää on? Kokemuksia muilta, vertaistukee. Ihan sama.
Auttakaa, kiitos kun luitte.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.