Mikä on saanut sinut parisuhteeseen, mikä on se syvin tekijä naisella ja entä miehellä.
Missä tilanteessa olet näin päättänyt.
Missä tilanteessa olet näin päättänyt.
Rehellinen vastaus jooko
hjyui
18295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Halusin suhteen jossa saisin rakastaa mutta näin ei toteutunut. Joten nyt sitten kärvistelen. Tunnutstelen tilannetta ja teen sitten ratkaisun.
Tuntui hyvältä olla yhdessä, ja miettiä tulevaisuuttakin yhdessä. Yksin pärjäsin oikein hyvin, joten mitään hätää minulla ei ollut. Tuntin mieheni kevyellä deittailulla noin vuoden, kunnes ryhdyimme parisuhteeseen. Asioita joita sain parisuhteen myötä:
-Rakkaus ja kunnioitus, josta saa hyvän mielen
-Apua arkeen, sattumalta sekä työjuttuihin että vapaa-ajalle
-Ihanan lapsipuolen jota saan rakastaa
-Mahtavan miehenmallin/isäpuolen lapsilleni
-Erittäin hyvää seksiä
-Mahdollisuus ostaa mukavan tasoinen ok-talo (yksin ei pystynyt kumpikaan samaan)
-Seuraa, huumoria, enemmän naurua
Näitä asioita myös haluan tarjota puolisolleni parisuhteessa. Nämä olivat asioita, joita minulla ei olisi samassa mitassa, jos olisin jatkanut sinkkuna. Toki ystäviä, koti yms... Mutta nyt tilanne on parempi.
Ei minua mikään - saanut - parisuhteeseen.
Olin tanssimassa 17 vuotiaana tyttösenä, tuttava esitteli minulle erittäin komean miehen, en ikinä ollut nähnyt niin puoleensa vetävää miestä. Tanssittiin monta tanssia ja mies saatteli illan päätteeksi kotiin. Pussattiin siinä meidän pihalla, mutta ei menty sen pidemmälle, mutta ne suudelmat olivat jotain mahtavaa. Siihen aikaan ei kännyköitä ollut, mies soitteli heti sunnuntaina ja juteltiin pitkään. Meilllä kemiat veti puoleensa toisiamme kuin kärpäspaperi kärpäsiä.
Viihdyimme hyvin yhdessä, mutta se seksuaalinen lataus mikä meidän välillä oli silloin oli jotain uskomatonta. 2 viikon päästä päätimme, että seurustellaan.
Siitä päätöksestä alkaen olemme käytännössä asuneet yhdessä.
Eikä se ensitapaamisen tunne, vetovoima, ole minnekään kadonnut, yhtä komea ja seksuaalisesti vetävä mies on yhä ja vasta tässä pari viikkoa sitten mies sanoi, että miten hyvin hänellä kävi kun löysi minut jo nuorena, ei ole tarvinnut koskaan katua eikä eroa harkita.
Yhteiseloa takana nyt 44 vuotta ja hyvissä voimin mennä porskutellaan yhdessä eteenpäin toivottavasti vielä ainakin 20-30 vuotta.
En ole elämäni aikana tavannut toista yhtä puoleensavetävää miestä kuin tämä omani, joten mieheni sanoin, minullakin kävi todella hyvä tuuri kun löysin hänet jo nuorena.
Rakkaus. Olimme tavatessamme yli nelikymppisiä sinkkuja, molemmilla pitkä suhde takana ja mielessä jo epäilys, ettei ketään siihen rinnalle enää löytyisi. Sitten tutustuimme toisiimme, eikä siinä muuta tarvittu.
- rakkaus
- samat elämänarvot
- hyvä olla suhteessa
- riittävästi seksuaalista vetovoimaa
- ei tarvitse riidellä (raha, seksi, ajankäyttö, siivous)
- huumori
Muutama pitkä parisuhde ehtinyt olla takana. Ero johtunut rakkauden hiipumisesta, intohimon katoamisesta, puolison alkoholin käytöstä tms. Jos joku osa-alue tökkii pahasti, niin kyllä se vaikuttaa muihinkin tärkeisiin asioihin (esim. jos puoliso alistaa ja haukkuu koko ajan, niin ei huvita olla sängyssäkään, rakkaus katoaa, huumoria ei ole jne).
Muutama pitkä parisuhde takana". Kolmas kierros, mikä syvin tekijä ?
Syvin tekijä = seksi, kumppanuus, perheen perustaminen nuorempana, vanhempana seksi ja henkinen yhteenkuuluvuus.
Ainoa yllättävä vastaus täällä, eli vanhempana korostuu seksi sinun mielestä. Itse näin 46v miehenä koen, että seksi korostui nuorena. Toki seksiä on yhä lähes viikottain ja laadullisesti se on hyvää, mutta sellaista panetusta ei ole kuin nuorena, eikä seksin merkitys parisuhteen kannalta ole enää niin suuri. Ennemminkin korostuu kumppanuus, arjen jakaminen, luottamus, se että kumppani arvostaa. Vähemmälläkin seksillä pärjäisin jo hyvin, jos hyvä suhde muuten. Seksi vähenee sitten kun vähenee.
Joskus teininä sitä kiihottui mistä tahansa.
No enpä nyt välttämättä sanoisi seksin osuuden korostuvan, kerronpa miksi. Parisuhteeseen kuuluu siis seksi oleellisena osana, se on ainoa asia mikä erottaa sen muista ihmissuhteista.
Nuorena perheellisenä, vai pitäisikö sanoa suurperheellisenä (enemmän kuin kaksi lasta) oli hyvä, jos aika riitti "parisuhteen hoitamiseksi" edes siihen seksiin. Kumppanuus hiipui lasten myötä. Lopulta ei muu yhdistänyt paitsi osoite ja lapset. Seksikin jäi taka-alalle exän ongelmien sekaan.
Nyt vanhempana aloitin ikään kuin alusta, mutta seksin lisäksi korostan henkistä yhteyttä, sitä että voi vapaasti jakaa ajatuksiaan, tuntemuksiaan vaikeistakin aiheista. Lapset ovat jo muuttaneet omilleen. En missään tapauksessa enää halua jakaa arkea miehen kanssa, eli asumme eri osoitteissa, monista syistä. Haluan olla yksin ja rauhassa, sekä harrastaa mennä ja tulla miten huvittaa. Minulla on kaikesta tuosta muusta kuin parisuhde-ja perhe-elämästä todella suuri vaje!!! Viikonloput ja lomat vietän mieheni kanssa; joskus arkenakin teemme treffit jonnekin. Ja kuten sanoit "Seksi vähenee sitten kun vähenee." Ja hyvä niinkin. Ex-liitossani huomasin itsessäni suuresti seksiaddiktion piirteitä.
Minä olen "vanhana" lisääntynyt. Kuopus on vasta 7v, lisäksi 8v ja 10v. Lapsiperhe-elämää siis. Seksiin kyllä löytyy viikottain aikaa. Aina on löytynyt. Yhteistä parisuhdeaikaa on joka ilta kun lapset nukkuu klo 21-23. Lisäksi lapset alkaa olla jo paljon kavereitten luona, leikkii keskenään ym. En koe ajanpuutetta parisuhteen kannalta. Mummolaankin voi joskus viedä toiselle puolelle suomea, jos kaksin haluaa vaikka reissuun. Yhteistä on emännän kanssa paljon. Ja koko perheen kanssa me halutaankin paljon olla.
Miksi kiinteään parisuhteeseen? Laiskuudesta, mukavuudenhalusta.
Missä tilanteessa päätös?
Kahden vuoden seurustelun jälkeen, kevättalvella jona keväänä valmistuin ammattiin, erään aamupanon jälkeen nykyinen vaimoni sanoi, että hänen mielestään meidän pitäisi mennä kihloihin. Joo. Joo.
Olimme toki keskustelleet seurusteluaikana kaiken maailman asioista ja periaatteista mutta minusta juridinen sitoutuminen tuntui epämiellyttävältä.
Tuleva vaimoni hoiti kaikki käytännön järjestelyt. Kävimme jopa kirkossa kuuntelemassa kuulutukset.
Vihkiminen kappelissa. Pienimuotoinen kahvitilaisuus vanhempieni kotona jossa myös hääyö koska minulla ei vielä ollut omaa asuntoa.
Aloitin ensimmmäisessä työpaikassani 120km:n päässä ja nuorikkoni jäi sumaan lapsuutensa kotiin. Ennen muuttoa luokseni, vaihdoin työpaikaan kotipaikkakunnallemme jossa sain työsuhdeasunnon 1947 valmistuneen rintamamiestalon yläkerrasta.
Vaimoni noli ehtinyt ottamaan lopputilin paikallisen osulan liikkeestä.
Rakastuminen johti parisuhteeseen ja suuri halu olla hänen kanssaan.
Parisuhteessa on ollut ylä ja alamäkiä, mutta
päivääkään en silti vaihtaisi pois.
Rakastan kultaani.
fyysinen vetovoima ja sama huumorintaju yhdisti heti ensi tapaamisella. Se oli kerralla siinä, minä olin 21 ja mies 26 vuotias. Meillä on samanlainen huumorintaju ja elämän arvot natsasi myös kohdilleen heti. Rahankäyttö, työt, se miten meissä kahdessa vastakohdat täydentää toisiaan, koko se paketti ratkaisi. Se, kun toinen rakastaa ja pitää hyvänä joka päivä, sitä on ollut helppo antaa vastarakkautta ja pitää hyvänä myös häntä.
Enkä tarkoita tällä lahjoja tai kukkia vaan sitä, että toinen puhuu nätisti, koskettaa, auttaa ja tekee pyytämättä asioita, ei huuda ei hauku vaan kannustaa ja vilpittömästi tykkää vaikka olisi tukka kuinka pystyssä tai vaikka olisi ollut välillä 30 raskauskiloakin päällä.
Molemminpuolinen arvostus, kunnioitus ja rakkaus, vaikka asiat riitelee, ei sanota ilkeästi toiselle eikä mennä henkilökohtaisuuksiin. Eikä nalkuteta.
Tyhjätaskuina yhdessä aloitettiin, nyt ollaan hyvin toimeentulevia keski-ikäisiä. Takana on yhteinen historia ja yhteiset mielenkiinnonkohteet, edessä paljon hyvää ja kiinnostavaa, mm. matkustellaan paljon nyt kun ollaan eläkkeellä. Ollaan myös kesämökillä ja nautitaan perusjutuista, kalassa käymisestä, sienestämisestä ja marjastamisesta, ruuan laitosta ja lastenlasten kanssa olemisesta.
Tiedän, että kumpikin meistä tulisi yksikseenkin toimeen, mutta eipä ole koskaan ollut mitään syytä miksi olisi pitänyt rikkoa hyvä parisuhde. Ollaan kasvettu yhteen ja hyvä näin.
Vuosikymmeniä sitten tapasin miehen, johon ihastuin, rakastuin ja tunsin erilaista intohimoa kuin keneenkään muuhun. Mentiin naimisiin, perustettiin perhe ja nyt, lapset maailmalla ja me taas kahdestaan. Ihanaa olla rakastettu ja saada rakastaa.
Tapasin tytön jonka kanssa kaikki oli ihan erilaista kuin koskaan ennen. Oli niin helppoa olla toisen kanssa että kaikki meni eteenpäin kuin itsestään. Oli aivan selvää että muutetaan pian yhteen, sitten mennään naimisiin ja perustetaan perhe. Ei mitään vatvomisia ja soutamisia ja huopaamisia vaan kaikki selvää. Halusin vain olla yhdessä juuri tämän ihmisen kanssa.
Eikä tuo tunne ole vähentynyt 20-vuodessa. Vieläkin kun näen vaimoni, tekee mieli halata tulee lämmin tunne.
Missä on niiden vastaukset, joiden liitot kariutuu. Olisi kiva kuulla siitä alusta ja siitä, mikä muuttui ja miksi. Näitä eroja kun tahtoo olla kohta enemmän kuin noita pysyviä parisuhteita. Niin mitä ajattelee eronnut ihminen siitä, miten parisuhde alkoi.
Ex muuttui, oikeastaan vastakohdakseen, siksi erosin.
Sanonpa, että erot johtuvat enimmäkseen tuosta samasta syystä; ja/tai kumppanin erilaisista riippuvuuksista, mielenterveysongelmista ja -sairauksista, myös fyysisistä sairauksista, sekä sosiaalisista ongelmista > nämä myös saattavat olla ainakin osittainen syy siihen miksi ex muuttuu esim. vastakohdakseen.
"mitä ajattelee eronnut ihminen siitä, miten parisuhde alkoi"
Ex oli 80-luvun ja parisuhteemme alussa ja vielä pitkään sen jälkeen todella ihana ja mukava, sosiaalinen, otti toiset huomioon jne. Noin kymmenen vuoden kuluttua hän teki vääriä valintoja, siis mielestäni, hänen mielestään ne eivät olleet vääriä valintoja. Väärät valinnat tuottivat kuitenkin lisää ongelmia ja vääriä valintoja. Joka tapauksessa tästä alkoi hänen alamäkensä, mutta niin hiljalleen, ettei sitä aluksi huomannut. Toki puhuin ja yritin kaikenlaista, mutta ex ohitti ja mitätöi kaiken. Kaikenlaisessa viestinnässä on tärkeää, että viestit kulkevat molempiin suuntiin, molemmat vastaanottaa ja lähettää niitä. Erityisesti parisuhteessa on tärkeää käsitellä ongelmat pois.
25 vuoden jälkeen tuskailleissani liitossa (jo pidemmän aikaa siis) havahduin ymmärtämään exän muutoksen laadun. Aivan valtava. Jos olisin juuri silloin tavannut exän ensimmäistä kertaa en olisi kiinnittänyt häneen mitään positiivista huomiota, pikemminkin pyrkinyt äkkiä pois hänen seurastaan.
Olen teinistä asti halunnut seurustella ja onnistunutkin siinä aika hyvin. Ensin se oli jännää, sitten siten sai seksiä ja kaikki viimein minusta on mukavaa jakaa elämäni jonkun kanssa. Seurallisena luonteena minusta on mukavaa asua yhdessä ja tehdä monenmoisia asioita seksin lisäksikin.
Tietysti on pitänyt löytää ihminen, johon olen ihastunut ja rakastunut. Olen vissiin onnekas, kun niin on käynyt monta kertaa ja tämä viimeisinkin yritys on kestänyt jo kohta 16 vuotta ja aina vaan on niin mukavaa. :-)