Evoluutiosta ei ole olemassa yhtäkään järkitieteellisen tarkastelun kestävää empiiristä todistusaineistoa. Kalat eivät muutu laboratoriossa norsuksi.
Tämä on kylmä fakta, joka jokaisen evolutionistin on tunnustettava.
Tämä on kylmä fakta, joka jokaisen evolutionistin on tunnustettava.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mitä tuolla käsitykselläsi on tekemistä agnostismin kanssa, kun agnostikot väittävät olevansa enemmän ateisteja kuin kreationisteja!?
Ei ketään ole muuttanut kalaa norsuksi, eikä ketään apinaeläintä ihmiseksi vaan ajan kuluessa olosuhteet ovat kehittänyt apinaeläimestä ihmisen.
Dinosauruksia ei myöskään ole ollut olemassa koskaan, eihän?! Ne on vain paleontologian kusetuksia, eikö vaan?!
Krokotiilejäkään ei ole tai matelijoita, eihän!?
Lintujakaan ei ole olemassa, eihän?!
Evoluution tieteelliset todisteet ovat niin varmoja, ettei kukaan ammattibiologi epäile evoluution olemassaoloa, jos ei sitten ole sekoittanut päätään uskonnolla.
Höh, ei usko evoluutioon ole todiste, tyhmä.
Jos oikein tarkasti mietit omia tietojasi evoluutiosta niin huomaat kyllä hyvin nopeasti että sinäkään et tiedä ainoatakaan todistetta evoluutiosta vaan ainoastaan todistamattomia tyhjiä väitteitä.
Sanohan yksi niin katsotaan.
Niin, niin, jyri. Tuota samaa mantraahan sinä yhä pakkomielteisesti hoet, vaikka sinulle on todisteita annettu vaikka kuinka.
" Kalat eivät muutu laboratoriossa norsuksi."
Huh, nyt kumosit evoluutioteorian.
Nyt sitten voitaisiin ohjata rahat kreationisti-laboratorioihin, missä kretutiedemiehet sanakirjat kädessä hakevat sitä sanaa, jolla taiotaan maailmoja ja eläimiä tyhjästä olevaisiksi.
Se ei muuten ollut "abrakadabra", mutta vielä on sanoja jäljellä.
Luomisesta ei ole ainoatakaan todistetta. Yhdessäkään laboratoriossa ei ole osoitettu yhtään taikatemppua mahdolliseksi.
Tämä on kylmä fakta, joka jokaisen luomisuskoisen on tunnustettava.
Ei ole, jos sulkee silmänsä tosiasioilta. Se on säälittävää ja surullistakin.
Geenit, geenien alleelit ja epigeneettinen säätely huolehtivat siitä, ettei maailmankaikkeudessa ole ainuttakaan identtistä organismia. Edes identtiset kaksoset eivät ole täysin identtisiä. Erilaisten geenivariaatioiden määrä on käytännössä rajaton ja se selittää toisaalta eroja ihmisten ja ihmisryhmien välillä, mutta myös eroja ihmisten ja muiden luonnonolentojen välillä.
Ensimmäinen askel evoluution ymmärtämiseen löytyy peilistä: sinulla on 46 kromosomia, joista 23 olet saanut isältäsi (myös sukupuolen, sillä äidin jakama sukupuolikromosomi on aina X ja isän jakama X tai Y) ja 23 äidiltäsi. Sinä et ole identtinen kummankaan vanhempasi kanssa, eivätkä vanhempasi ole identtisiä omien vanhempiensa kanssa.
Solunjakautumista tapahtuu joka hetki. Päivittäin elimistössäsi uusiutuu miljardeja soluja. Selkeimmin näet sen hiuksissa ja ihossa (esim haavojen parantuessa). Sinä muodostut n. 100 biljoonasta solusta, mutta elimistössäsi on 10 * enemmän mikrobeja kuin soluja. Ilman niitä sinä kuolet. Olet siis eräänlainen symbioottinen solu- ja mikrobipilvi. Suurin osa kehosi DNA:sta on tosiasiassa näiden mikrobien DNA:ta. Jokaisen yksilön mikrobikasvusto on yhtä yksilöllinen kuin sormenjäljet ja vaikuttaa elimistön hyvinvointiin mm. säätelemällä geenejä biokemiallisin viestein. Tavalliset solut jakautuvat mitoosissa, jossa niiden (DNA:n sisältävät) kromosomit ensin kahdentuvat. Sukusolut jakautuvat meioosilla. Mitoosi on siis suvutonta jakaantumista, jossa perimäaines siirtyy samanlaisena jakautuneen solun tytärsoluille. Meioosissa solun sisältämä diploidi perintöaines puoliintuu ja tuolksena on haploideja sukusoluja: naisilla näin syntyy munasolu ja miehillä spermatogeneesissä siittiöitä. Hedelmöityksessä siittiön haploidi tuma tunkeutuu munasoluun ja hedelmöittää haploidin munasolun - eli n n=2n (tämä tarkoittaa, että kahden haploidin sukusolun yhdistyessä syntyy diploidi tsygootti, eli uusi yksilö saa kromosomistonsa vanhempiensa sukusolujen yhtyessä. Meioosin metafaasi I tuottaa geneettisiä variaatioita. Yksi kromosomipari voi päätyä kahdella eri tavalla tuman ekvaattorin suhteen. 23 kromomiparia johtaa 2 potenssiin 23 (8 388 606) tapaan järjestää kromosomit. Kun lasketaan molempien vanhempien kromosomiparien erilaiset yhdistymisen vaihtoehdot saadaan yhtälö 7*10 potenssiin 13, joka on lukuna suurempi kuin näkyvän maailmankaikkeuden atomien määrä. Geenejä on n. 25 000 ja niillä voi olla useita alleeleja (eli tiloja genomissa). Tietty alleeli voi altistaa tietylle sairaudelle. Saman geenin toinen alleeli kromosomissa 8 vaikuttaa luultavasti sukupuoliseen suuntautumiseen. Eli vaikka et olisi homo, voit kantaa homogeeniä resessiivisenä ja se voi muuttua dominantiksi esimerkiksi epigeneettisen säätelyn (ympäristön) vaikutuksesta sukupolvienkin jälkeen. Epigeneettisestä säätelystä, eli ympäristön vaikutuksesta geenialleelien käynnistymiseen ja sammumiseen, antaa oivan esimerkin pituuskasvu viimeisten sadan vuoden aikana; keskipituus on kasvanut sekä miehillä että naisilla kymmenisen senttiä ja syy löytyy mm. proteiinipitoisemmasta ravinnosta, paremmasta hygieniasta ja paremmasta yleisterveydestä.
Evoluution peruspostulaatit ovat muuntelun, perinnöllisyyden ja valinnan periaate. Muuntelun periaate (meioosin metafaasi) varmistaa sen, että eliöt muuttuvat niin, että luonnossa ei ole kahta identtistä yksilöä. Perinnöllisyyden periaate tarkoittaa, että ainakin osa muuntelusta on perinnöllistä ja samaa sukua toisilleen olevat yksilöt muistuttavat toisiaan enemmän kuin populaation yksilöt keskimäärin. Valinnan periaate on se, johon yleensä kreationistit keskittyvät, eli sillä tarkoitetaan sitä, että olosuhteisiin parhaiten sopeutuneet yksilöt saavat eniten lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Näistä seuraa biologinen evoluutio välttämättä. Lajiutumista voi tapahtua populaatiossa, joka elää eristyksissä riittävän pitkään. Se siis tarkoittaa, että muuntelun, periytymisen ja valinnan periaatteiden seurauksena populaatio alkaa etääntyä lähtöpopulaatiosta tiettyjen ominaisuuksien vahvistuessa ja toisten heiketessä. Tästä päästään epigeneettiseen periytymiseen. Epigeneettisellä periytymisellä tarkoitetaan geenien tiettyjen toiminnan säätelyn muotojen periytymistä solukukupolvelta ja joissain tapauksissa yksilösukupolvelta seuraavalle polvelle. Se on siis geenien toimintatilan periytymistä. Epigeneettinen periytyminen on hankittujen ominaisuuksien periytymistä, sillä geenien toiminnan säätelyn mutokset johtuvat ympäristöstä - eli ne ovat hankittuja. Tästä käytetään nimitystä "aquired states", eli hankitut tilat. Kyse ei siis ole mutaatioista, vaan geenien toiminnan muutoksista. Ympäristön vaikutukset (myrkyt, ravinto, lämpötila jne.) aiheuttavat sellaisia muutoksia geenien toiminnassa, jotka kestävät läpi elämän ja siirtyvät seuraavalle sukupolvelle.
Entä sitten? Olet viisas yksilö ja osaat laskea yhteen. Meillä on 13,82 miljardia vuotta vanha maailmankaikkeus ja n. 4,7 miljardia vuotta vanha planeetta. Maailmankaikkeuksia voi olla rajattomasti. Joissain ehkä syntyy elämää ja toiset romahtavat alkuunsa. Me satumme elämään maailmankaikkeudessa, johon sattui elämän synnylle otolliset edellytykset.
Me jaamme samoja geenejä yhtä hyvin kolibakteerien, banaanien, hiirien, kissojen kuin apinoidenkin kanssa.
Esitumalliset kehittyivät alkumerissä n. 4 miljardia vuotta sitten, mutta kului vielä pari miljardia vuotta, että ensimmäiset monisoluiset organismit syntyivät.
Miten elämä sitten sai alkunsa? Sitä ei selitä evoluutioteoria, vaan abiogeneesi. Tässä lyhyt tiivistelmä.
Millerin kokeessa vuodelta 1953 vesi-metaani-vety-ammoniakkiseokseen ohjattiin lämpöä ja sähköpurkauksia (olosuhteet, jotka muistuttavat meren pohjan "mustien savuttajien" olosuhteita). Millerin kokeessa syntyi 13 elämän käyttämästä 22 aminohaposta, eniten glysiinia. Joan Oró onnistui koesarjassaan 1959-1962 tuottamaan adeniinia ja aminohappoja vetysyanidista, ammoniakista ja vedestä. Cairns-Smithin mukaan liuoksessa olevat mikroskooppiset savikiteet auttavat eloperäisiä molekyylejä järjestymään. Deamerin ryhmä on onnistunut tuottamaan alkeellisia solukalvoa muistuttavia lipidipusseja äärimmäisen yksinkertaisissa olosuhteissa, mikä osoittaa, että ainakaan solukalvojen synty ei muodosta merkittävää ongelmaa. Korostetaan vielä sitä, että yksinkertaisimpien aitotumallisten kehittyminen alkumerissä ei tapahtunut hetkessä. Satojen miljoonien vuosien aikana molekyyleillä oli aikaa rakentua eri tavoin erilaisissa lämpö- ja kemiallisissaa olosuhteissa. Chenin-Rasmunssenin ryhmä on onnistunut tuottamaan "esisolun". Se on yksinkertainen lipidipussi, joka sisältää hieman DNA:ta muistuttavaa PNA:ta, ja voi toimia sekä geneettisen informaation varastona, että kopioitumisen ohjaajana. Tällä keinotekoisella solulla on toimiva aineenvaihdunta ja se käyttää valoenergiaa, jonka avulla se tuottaa lipidejä sekä PNA:ta. Se ei kuitenkaan pysty jakautumaan, joten se ei ole vielä "elävä". Tästä näet kuinka paljon tutkijat ovat lähestyneet elävien solujen tuottamista vain 60 vuoden aikana. On selvää, että ennemmin tai myöhemmin abiogeneesin mysteeri ratkeaa. Ajattele vaikka viimeisten sadan vuoden kehitystä tai vaikkapa 30 vuoden kehitystä teknologian ja genetiikan tutkimuksessa. Tämä elämän synnyn ja evoluution yhtälö ei tarvitse yhtään tarpeetonta muuttujaa - ei edes älykästä suunnittelijaa.
DNA ja RNA muodostuivat noin 3 - 3,5 miljardia vuotta sitten. Fotosynteesin alkaminen on ajoitettu noin 2,5 miljardin vuoden päähän. Tuolloin sinileville kehittyi kyky käyttää auringonvaloa energianlähteenä yhdistäessään vettä ja hiilidioksidia sokeriksi. Fotosynteesin sivutuotteena ilmakehään vapautui happea.
Fytoplanktonia suojasi UVB-säteilyltä kolesterolisynteesin tuottama D3-vitamiini jo 500 miljoonaa vuotta sitten . Kolesterolisynteesi on erikoistunut tuottamaan 7-dehydrokolesterolia UVB-säteilyn fotokemiallisen reaktion lpputuotteena. Tämä mekanismi löytyy alkeellisilta aitotumallisilta organismeilta, leviltä, kasveilta, ja bakteereilta sekä myöhemmin kehittyneiltä selkärankaisilta. Selkärankaisten monimutkainen D-vitamiinin aineenvaihduntaa säätelevä umpieritysjärjestelmä edellyttää solun tumissa sijaitsevien NR-reseptoreiden (VDR) ohella D-vitamiinia metaboloivia entsyymeitä ja D-vitamiinin kuljettamiseen erikoistuneita proteiineja ja FGF23-hormonia sekä monimutkaisen solunsisäisen geenien tunnistamiseen ja koodaamiseen liittyvän transkriptio- ja viestintäjärjestelmän. Tämä kehittyi selkärankaisille, joskus kalojen ja maaselkärankaisten evoluution välissä. Se siis löytyy kaikilta selkärankaisilta. Esimerkiksi kaloista saa runsaasti D3-vitamiinia. Tämä on se mekanismi.
Tämä on tärkeä seikka, sillä se yhdistää ihmisen ja muut selkärankaiset hyvin loogisesti alkeellisempiin organismeihin ja tämä kehitys voidaan siis nähdä eräällä tavalla jatkumona fytoplanktonista selkärankaisiin. Se kertoo evoluutiosta hyvin seikkaperäisesti.
Juu. Enpä jaksa enempää kirjoitella. Sulattele näitä alkuun.
Asiallista tekstiä. Kannattaa pitää avoimena myös sitä vaihtoehtoa että abiogeneesi tapahtui jollakin muulla planeetalla ja alkeellinen kopioituja päätyi tänne esim. asteroidin tai planeetasta irronneiden kappaleiden mukana. Mielestäni ihan kohtalaisen uskottava hypoteesi. Taisipa joku tutkija tai tutkijaryhmä esittääkin että elämä saattoi syntyi aurinkokunnsasamme Marsissa (perustuen marsperän mineraaleihin ja olosuhteisiin miljardeja vuosia sitten), ja päätyi tänne ison taivaankappaleen törmäyksen levitettyä Marsin pintaa pitkin aurinkokuntaa.
Missäs tuossa näkyi makroevoluutio? Ei niin missään, tyhmä.
Jos tarkoitat lajiutumista ja sitä kuinka ihmisellä ja apinoilla on yhteiset kantavanhemmat. Se menee yksinkertaisesti näin:
Afrikka oli alkuaan metsäisempi kuin nykyään. Myös Saharan autiomaassa kasvoi metsiä. Ilmastonmuutos n. 40 miljoonaa vuotta sitten johti metsien nopeaan katoamiseen tietyillä alueilla. Niiden tilalle tulivat laajat savannit.
Osa apinoista sopeutui vuosituhansien aikana uuteen ympäristöön. Niistä tuli ns. savanniapinoita (meidän kantavanhempia) ja sellaisina selviytyminen edellytti uudenlaisia ominaisuuksia ja uudenlaisia ravintotottumuksia. Savannilla nähdäkseen apinoiden oli noustava takaraajoilleen. Jälleen tuhansien vuosien kuluessa takajaloilla liikkumisesta tuli normi ja vallitseva geneettinen ominaisuus.
En jaksa tätä vääntää rautalangasta, mutta yksi huomio on tarpeen. Ihmisen sukupuoli määräytyy kromosomiparin 23 X ja Y kromosomeissa. Eli XX on nainen ja XY mies, kuten varmasti tiedät. Y-kromosomi muodostui X-kromosomista n. 180 miljoonaa vuotta sitten. X-kromosomi sisältää ihmisen rakentamisen kannalta välttämättömät geenit. Y-kromosomissa on "pojan valmistusohjeiden" lisäksi lähinnä ohjeet kasvattaa korva-, parta-, nenä- ja selkäkarvoja. X-kromosomi on siis isompi kuin Y-kromosomi. Vielä 10-20 vuotta sitten ajateltiin, että Y-kromosomi on menettänyt geenejään ja tulee ajan saatossa katoamaan kokonaan, mutta nyt tiedetään paremmin. Reesus-apinoilla on hyvin samanlaiset sukupuolikromosomit kuin ihmisellä ja niin ollut ainakin 25 miljoonaa vuotta. Miehet ei olekaan kuolemassa sukupuuttoon, kuten pelättiin. Y-kromosomissa ei vain ole tapahtunut miljooniin vuosiin juuri mitään.
Y-kromosomin samankaltaisuus ihmisillä ja reesus-apinoilla on jälleen yksi todiste siitä, että meillä on yhteiset kantavanhemmat.
Ja koska te piipitätte makroevoluution ja välimuotojen perään, heitetään ilmoille mahdollisimman simppeli vertauskuva. Avaa netistä harmaan sävyjen väriliukukartta. jonka ääripäissä on musta ja valkoinen (--> siis kaksi lajia). Kuvittele se miljoonan vuoden aikajanaksi. Toisessa päässä on musta, toisessa valkoinen. Värit tarkoittavat eri lajeja, ei ihmisten värejä. Ajattele, että se kuvaa 10 000 sukupolvea. Kun vertaat läheisiä sukupolvia toisiinsa, erot ovat huomaamattomia. Kun lähestytään toista ääripäätä, alkavat vivahteet sisältyä ko. lajin luonnolliseen vaihteluun. Toisessa päässä on musta olento ja toisessa valkoinen. Mitään selkeää välimuotoa ei tarvita, koska jokainen seuraava sukupolvi on muuttunut vain nimellisesti edellisestä ja lähentynyt seuraavaa, siis omia jälkeläisiään.
Tämän aloituksen on oltava vitsi kreationistien kiusaksi... :)
>>"Evoluutiosta ei ole olemassa yhtäkään järkitieteellisen tarkastelun kestävää empiiristä todistusaineistoa."
Niitä on olemassa lukuisia, tälläkin palstalla niistä on kerrottu useita.
>>"Kalat eivät muutu laboratoriossa norsuksi."
Ei kai kukaan oikeakaan kreationisti esitä tosissaan mitään noin typerää...
>>"Tämä on kylmä fakta, joka jokaisen evolutionistin on tunnustettava."
Edellisen typerän väitteen kaloista ja norsuista jokainen evoluutioteorian kannattaja "tunnustaa" ilman muuta. Tällaisten vitsien esittäminen tällä palstalla ei ole kyllä suotavaa, koska joku vähäjärkinen kreationisti voi ottaa sen tosissaan ja taas menee "useita vuosia" ennen kuin hänet saadaan ymmärtämään, miten asiat oikeasti ovat...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Evoluution_todisteet
Vähän sieltä sun täältä, kun ne tietenkään kaikki tuossa ole.
Tieteenalojen suuri enemmistö pyrkii pohjaamaan empiiriseen tutkimukseen. Muun muassa matematiikka, teoreettinen fysiikka rakentuvat teoreettisen tutkimuksen varaan.
Se, että matematiikka tai fysiikka rakentuvat teoreettiseen tutkimukseen ei niitä tee niitä mitenkään pätemättömiksi.
Hyvä huomio avaajalta.
Sillä todellakaan evoluutiosta ei ole olemassa ainoatakaan havaintoa.
Usko evoluutioon perustuu täysin olettamuksiin muinaisista utopistisen onnekaista mutaatiosattumista joita ei ole ikinä reaaliajassa havaittu.
Unohdat kätevästi Lenskin kokeen, minkä yhteydessä tuollaisia mutaatioita on dokumentoitu.
Ai niinkö makroevoluutiota olisi kokeellisesti tuotettu?
Älä naurata, tyhmä.
Miten niin niinkö? En minä väittänyt, että makroevoluutiota olisi juuri Lenskin kokeessa havaittu. Puhehan oli onnekkaista mutaatiosta ja sellaisia on kokeissa havaittu, tyhmä! Mutta onhan lajiutumista toki tapahtunut muissa koejärjestelyissä, retiisikaali nyt esimerkkinä niistä.
Lajiutuminenhan on edelleenkin makroevoluutiota ja sitä on tapahtunut. Nyt tietty alkaa se horina kehälajeista...