(Katselin tuossa, että ätmien ruikutusta oli 13 viestiä putkeen, joten ajattelin kysyä jotain..) Millaista elämää elät? Mitä odotat tulevaisuudelta?
Millaista on olla +40v sinkkumies?
asiallinenkysymys
13309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Odotan eutanasian sallimista ja kuolemaa. Olisihan se ollut kivaa tietää miltä tuntuu olla edes hetken rakastettu, kun en sitä ole edes omalle äidilleni ikinä ollut. Syntymäruman kohtalo on olla taakaksi ja häpeäksi koko suvulle!
Onhan ne nerot aina olleet vähän omituisia. Eikä niin vähä.
Et sinä ole sen kummempi
Minun seuraani pyrkivät ne inisijät ja valittajatkin. Sinä mukaan lukien tällä palstalla. Mulle vaan tuottaa välillä vaikeuksia jaksaa sellaisia. Mikä ei tietenkään tarkoita, että olisin automaattisesti ei niin mukava heille. Yleensä helpointa on jättää huomiotta niin kuin minä enimmäkseen teenkin. Ongelmana on joskus vaan se, että ne inisijät ja valittajat ovat aika ärsyttäviä perskärpäsiä, joista ei meinaa millään päästä eroon. Ei hyvästi sanomalla eikä aina edes pahastikaan... :D
Hyvin menee, kiitos kysymästä. Olen 42 v sinkkumies, erosin 2012 pitkästä avoliitosta joka oli pahasti väljähtänyt emmekä saaneet enää suhdetta toimimaan.
En ole pahemmin etsinyt parisuhdetta, koska viihdyn varsin hyvin itsekseni. Parisuhteen ainoa anti näin miehen näkökulmasta on säännöllinen seksi tutun kumppanin kanssa (ilman kumia). Muuta positiivista ei oikein olekaan joten en viitsi nähdä sitä vaivaa mikä parisuhteesta aiheutuu. Eli kärjistettynä olen hieman sellainen netin palstoilta tuttu "mies joka kulkee omaa polkuaan".
Totta kai seksiä saan liian harvakseltaan mutta saan kuitenkin paljon enemmän kuin tuon parisuhteen loppuvuosina. Minulla on pari vakisäätöä ja joskus kun jaksan lähteä yöelämään niin sieltä koetan pokailla joitain irtonumeroita. Toinen näistä vakisädöistä on itseäni reilusti nuorempi, seksikäs ja fiksu pakkaus. Valitettavasti hän on nyt viime aikoina lakanut vihjailla uhkaavasti parisuhteesta.
Nuo ikäiseni naiset ovat valitettavasti keskimäärin aika elähtäneitä tapauksia, ja tietysti heillä on ne rumat äpärät vaivoinaan.
Jaahå. Lyyrikko on jälkkäreissä / joku ei keksi mitään omaa sanottavaa/ ätmi yrittää olla "hauska". Valtakunnassa siis kaikki hyvin.
Joe Bob vanhana panomiehenä ajatteli tilata itselleen Tieteen Kuvalehden ja hierovan kiikkustuolin.
(Reps)
Kaikki vapaus taloudellisesti tehdä mitä haluaa. Ainakin itse fyysisesti elämäni kunnossa (puuta koputtaen).
Parisuhteen puuttuminen mietityttää paljon, ja kun naiskokemuksia elämän aikana tullut toosi vähän, niin tulevaisuuskin naisten suhteen näyttää heikolta.
Parasta mitä ehkä voi toivoa seuraavien 10 vuoden aikana on, että edes kerran kokisi läheisyyttä jonkun kivan naisen kanssa. Sitä voisi sitten muistella myöhemmin.
En usko että pitkää parisuhdetta tulee, kun ei tähän mennessäkään ole tullut. Vaikka se onkin toiveena silti, mutta vaatisi lähes ihmeen.
Miksi et etsisi parisuhdetta Kaukomailta? Esimerkiksi monissa aasian tai etelä-amerikan maissa vakavaraista ja rauhallista valkonaamaa arvostetaan kumppanina. Ainakin niin kauan kun fyrkkaa riittää.
Kiitos vinkistä. Itse asiassa ainoa suhteeni on ollutkin aasialaiseen naiseen tosin jo kauan sitten. Tuo nainen oli vieläpä todella hyvästä perheestä. Harmi kyllä hän oli merkittävästi minua vanhempi, ja myös kulttuurieroja oli, niin että lopulta lähdin suhteesta.
Saattoihan tuo olla virhe näin jälkeenpäin katsottuna. Jostain syystä olen aina ollut heikkona suomiblondeihin ja se on voinut olla kompastuskiveni tässä elämässä.
Vähän kuin ambient-musiikki. Relaxoivaa ja eteeristä. Laitetaan mukaan jonkin verran välinpitämättömyyttä tulevaisuuden suhteen(tapauskohtaista ja asenteesta kiinni, tokikin). Tuo piittamattomuus ja sen kun annetaan siinä hiljakseen kehittyä, on vapauttavaa.
Hyvä kommentti. Välinpitämättömyys asioiden suhteen on erittäin hyvä asia kun sen antaa toteutua oikealla tavalla.
Väärä tapa on se, että on lannistuneen välinpitämätön, negatiivinen ja masentunut.
Oikea tapa olla välinpitämätön on se, ettei ota stressiä yhtään mistään asiasta, eikä koe ulkopuolisia odotuksia ja vaatimuksia minkäänlaiseksi velvollisuudeksi.
Välinpitämättömyys voi olla erittäin vapauttavaa parhaassa tapauksessa.
No vituttaahan se, ei sitä käy kiistäminen. Pelkkää kättä koko ajan. RUNKS RUNKS! Alkaa käsi kyllästyttää.
Tulevaisuudelta odotan ensimmäistä teinirakkautta, tyttöystävää ja poikuuden menetystä.
Aika hyvää kuvausta oli täällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14310375/vanhemman-sinkkumiehen-mietteita