Olen tapaillut erästä miestä reilun puoli vuotta, mitä ennen olimme hyviä ystäviä useamman vuoden. Näemme monta kertaa viikossa, viihdymme erittäin hyvin yhdessä ja seksi on täydellistä. Välillä voi tosin olla useampiakin päiviä (tai viikko) jolloin emme pidä mitään yhteyttä. Tykkään hänestä ihan hirveästi, mutta niin tykkään myös vapaudestani. Vaikka vietämme lähes kaikki yöt yhdessä (myös ilman seksiä), emme siltikään ole koskaan puhunut mitään "suhteestamme", lukuunottamatta humalaista sopimusta olla harrastamatta seksiä muiden kanssa. Mies ei ole koskaan sanonut välittävänsä minusta tai mitenkään muuten ilmaissut mitään tunteistaan, enkä myöskään minä hänelle.
Tiedän hänen olevan normaalisti todella pelimies, mutta itsellänikään ei ole paljon varaa puhua lukuisten miesseikkailuideni takia. Itse en ole ollut aikoihin enään kiinnostunut muista, ja tiedän ettei hänellläkään muita naisia ole ollut juttumme aikana. Olen aina ollut erittäin sitoutumiskammoinen vaikka pari seurustelusuhdetta historiassa onkin, ja "ystävyysajoiltamme" tiedän hänen olevan myös todella innoton seurustelemaan (takana hänelläkin nuoruudessa useamman vuoden pitempi suhde). Muutenkin olemme erittäin samanlaisia, mutta toisaalta hän on myös kaukana siitä mitä ehkä tulevaisuuden puolisolta odottaisin. Tällä hetkellä olemme kumpikin 25-vuotiaita.
Onko juttumme tuhoon tuomittu? Onko kellään kokemusta voiko "kevytsuhde" toimia (jos tätä nyt sillä nimellä pystyisi kutsumaan)? Vai olenko tälle miehelle vai hauskaa ajanvietettä paremman puutteessa? En osaa keskustella asiasta hänen kanssaan sillä pelkään että se vaikuttaa tilanteeseemme, joka epätietoisuutta lukuunottamatta on itselleni tällä hetkellä erittäin toimiva.
Tiedän hänen olevan normaalisti todella pelimies, mutta itsellänikään ei ole paljon varaa puhua lukuisten miesseikkailuideni takia. Itse en ole ollut aikoihin enään kiinnostunut muista, ja tiedän ettei hänellläkään muita naisia ole ollut juttumme aikana. Olen aina ollut erittäin sitoutumiskammoinen vaikka pari seurustelusuhdetta historiassa onkin, ja "ystävyysajoiltamme" tiedän hänen olevan myös todella innoton seurustelemaan (takana hänelläkin nuoruudessa useamman vuoden pitempi suhde). Muutenkin olemme erittäin samanlaisia, mutta toisaalta hän on myös kaukana siitä mitä ehkä tulevaisuuden puolisolta odottaisin. Tällä hetkellä olemme kumpikin 25-vuotiaita.
Onko juttumme tuhoon tuomittu? Onko kellään kokemusta voiko "kevytsuhde" toimia (jos tätä nyt sillä nimellä pystyisi kutsumaan)? Vai olenko tälle miehelle vai hauskaa ajanvietettä paremman puutteessa? En osaa keskustella asiasta hänen kanssaan sillä pelkään että se vaikuttaa tilanteeseemme, joka epätietoisuutta lukuunottamatta on itselleni tällä hetkellä erittäin toimiva.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.